Kieltämättä heijastus on hieno, mutta pelkkänä irrallisena still-kuvana se ei kerro oikein mitään meille Noomiin vihkiytymättömille. Mistä yhteydestä tämä kuva on peräisin ja mikä on sen konteksti?
No niin, katsoinpa heijastusta tarkemmin. Ei Noomi, vaan öljyvärimaalaus. Kuvakokokin on puolta lyhyempi.
Mitä Noomi ajattelee kuvassa? Tämäkö on koti ihmisen, maja matala loistoa vailla. Maali rapissut ikkunan peitteiden ihmismielen unelmain lailla?
Noomi on kuvassa kymmenen vuotta sitten. Kaikki tuolloin mukana olleet eivät ole enää kanssamme. Kymmenen vuoden kuluttua kaikki meistä eivät ole enää mukana kanssamme.
Onko aikakaan: Kiribatilla eletään sitä vuorokautta, jota meille ei vielä ole tullut. Alaskassa eletään silti edelleen meiltä jo ohi mennyttä päivää. Onko aika silti sama meille kaikille?
Ajasta puheen ollen, näin juuri unta juna-asemasta aika-avaruuden solmukohdassa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtasivat siellä. Näin siellä ihmisiä menneisyydestäni ja ihmisiä, joita en ole vielä tavannut. Näin siellä itseni menneessä ja tulevassa. Saavuin sinne ystävieni kanssa, jotain suurta oli tekeillä. Kaikki oli osa isompaa, elokuvallista tarinaa; tämä musiikki soi taustalla. En kuitenkaan muista mistä oli kyse, mieleeni palautuu vain tuo näkykuva asemasta. Heräsin siihen paikkaan mitä suurenmoisimman tunteen saattelemana. Aivan vedet tulivat silmiin.
4 kommenttia:
Kieltämättä heijastus on hieno, mutta pelkkänä irrallisena still-kuvana se ei kerro oikein mitään meille Noomiin vihkiytymättömille.
Mistä yhteydestä tämä kuva on peräisin ja mikä on sen konteksti?
Ehtoota.
Jaa, enpä itse asiassa tiedä tuosta mitään. Vuosi on 2009, muuta en osaa sanoa. Kaunis kuva kauniista naisesta, siinä on jutun juju.
No niin, katsoinpa heijastusta tarkemmin.
Ei Noomi, vaan öljyvärimaalaus. Kuvakokokin on puolta lyhyempi.
Mitä Noomi ajattelee kuvassa?
Tämäkö on koti ihmisen, maja matala loistoa vailla.
Maali rapissut ikkunan peitteiden ihmismielen unelmain lailla?
Noomi on kuvassa kymmenen vuotta sitten. Kaikki tuolloin mukana olleet eivät ole enää kanssamme.
Kymmenen vuoden kuluttua kaikki meistä eivät ole enää mukana kanssamme.
Onko aikakaan:
Kiribatilla eletään sitä vuorokautta, jota meille ei vielä ole tullut.
Alaskassa eletään silti edelleen meiltä jo ohi mennyttä päivää.
Onko aika silti sama meille kaikille?
Mitä, runoja? Antaa tulla vaan!
Ajasta puheen ollen, näin juuri unta juna-asemasta aika-avaruuden solmukohdassa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtasivat siellä. Näin siellä ihmisiä menneisyydestäni ja ihmisiä, joita en ole vielä tavannut. Näin siellä itseni menneessä ja tulevassa. Saavuin sinne ystävieni kanssa, jotain suurta oli tekeillä. Kaikki oli osa isompaa, elokuvallista tarinaa; tämä musiikki soi taustalla. En kuitenkaan muista mistä oli kyse, mieleeni palautuu vain tuo näkykuva asemasta. Heräsin siihen paikkaan mitä suurenmoisimman tunteen saattelemana. Aivan vedet tulivat silmiin.
Lähetä kommentti