On eräs elokuva, josta emme puhu täällä. Mutta kenties, kenties iso studiokin voi oppia jotain elokuvasta, josta emme puhu täällä. Tulevan installaation peräsimessä on alkuperäisten Ghostbusters-elokuvien ohjaajan poika Jason Reitman. Ehkä, ehkä uskallan odottaa tältä jotain:
Protonitykin latausääni...uhh!
2 kommenttia:
Tuo Proton pack -paranormaalintorjunta-aseen aktivointi-, ammunta- ja alasajoäänet olivat osa myöhäisteini-ikäni elämänlaadun parantumista lukiossa, jollon saatoin katsoa tämänkin leffasarjan alkuosan ystävieni kanssa pelkästään hyvillä mielin.
Viime vuosituhannen lopulla katsoin leffan sitten uudestaan televisiosta ja hieman petyin:
oliko se hyvänä tyyppinä muistamani Venkman tosiaan tuollainen paskapää? Olin muistanut hänet aivan erilaisena, vitsikkäänä toiminnan miehenä.
Mulkerohan tuo oli. Mutta ihminen muuttuu ikääntyessään krantuksi. Mikä oli teinille kelpo viihdettä, ei huvita nuorta aikuista samalla tavalla.
Ja toisaalta: keski-ikäinen voi silti noukkia rusinoita muistojensa pullasta.
Kuten juuri näiden ääniefektien muodossa:
https://www.youtube.com/watch?v=rBpsiuTdS9o
Hyvää iltaa.
Siinä ovat kyllä äänipuolen miehet tehneet mainiota työtä. Vaikka kyse olisi jostain niin triviaalista kuin erinäiset pörinät ja surinat, niin nekin vaativat mielikuvitusta osuakseen kohdilleen.
oliko se hyvänä tyyppinä muistamani Venkman tosiaan tuollainen paskapää? Olin muistanut hänet aivan erilaisena, vitsikkäänä toiminnan miehenä.
Pienenä en hahmottanut elokuvien humoristista puolta, ja ihan siksi etten osannut lukea tekstityksiä. Kun sitten ymmärsin, Venkmanin mulkkuus tuli osaksi elokuvan vetoa. Spengler, jota olin pitänyt tavallisena tyyppinä, paljastuikin sieniä ja itiöitä keräileväksi autistiksi; aina vain parempi.
Sitä paitsi, parempi olla mulkku kuin munaton.
Lähetä kommentti