Tuo punaisen sävy hivelee silmiäni. Muistan kouluikäisenä hypistelleeni isoäidiltäni saamaa Lönnrotia ja ahmineeni sitä silmilläni. Markat takaisin!
16 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Onhan se komia. Itseltäni muuten löytyy tuollainenkin, kun tulin jemmanneeksi koko setelisarjan silloin kun tuo eu-ruplaan siirtyminen tuli eteen. Onhan sillä jo jonkunverran keräilyarvoakin, harvempi kun raaski jotain viissatasia tai tonnin seteleitä (hieno muuten sekin!) talteen ottaa. Mutta kiva omistaa jotain, mitä ei ihan jokaiselta vastaantulijalta löydykään, sano.
Mainio veto tuollainen, hienoja olivat kaikki setelit. Löytyykö muuten Paavo Nurmi? Isälläni on tai ainakin oli pari kappaletta tallessa, mutta käytössä se ei enää elinaikanani ollut kun oli 10 mk kolikkokin.
Tottahan toki myös Paavo Nurmi löytyy, ja sitä edellistkin setelisarjan on, mm. Snellman-satanen, Ståhlberg-viisikymppinen ja Paasikivi-kymppi. UKK-viisisatasta ei valitettavasti vielä ole, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita, että sekin hankitaan! :) Impiwaaralaista kun ollaan, sano. ;)
Juu, pitkän linjan hamstereita ollaan. :) Laittele noita vaikka guuglen kuvahakuun, niin sieltä löytyy dataa. Myös numismaatikkoliikkeiden njettisivuilta löytyy relevanttia lisäinfoa.
Kolikoitakin löytyy jokunen, niin tavan käytössä olleita kuin juhlarahojakin. Postimerkkejäkin tuli aikanaan kerättyä, mutta kun muuttuivat euvostomääräisiksi tarramerkeiksi, niin se into hieman laantui... Vaan jotain sentäs kokoelmista löytyy.
Mahtaa meiltäkin jokunen markka ja penni löytyä, kolikoina. En tiedä sitten onko perspektiiviharhaa, mutta nykyään tunnun hukkuvan kolikoihin (maksan edelleen usein käteisellä).
Käteinen (siis ei Jyrki;) on kyllä hyvä juttu, antaapa edes jottain anomumiteettia nykyaikanakin. Ilmankos globalistit ym.nykypäivän bolsevikit sitä yrittävät hävittääkin. Mutta sinnitellään viimeiseen asti, ennenkuin asennetaan mikrosiru päänuppiin. Ja vaikka senkin jälkeen.
Näinhan se on, vituttaa kun ehdoin tahdoin koetetaan karsia fyysistä rahaa. Kaikki se kuuluu eittämättä suunnitelmaan saada kaikki valvovan silmän alle, mikrosiruhan olisi siinä vain loogista jatkumoa.
No, ei globalistien voittokulku ikuisesti jatku. The fire rises.
Oli kyllä kieltämättä komea koko tuo viimeinen markkasetelien sarja.
Kaverini, joka on jonkin verran maailmaa kiertänyt, keräilee eri maailmankolkkien seteleitä (ja sukulaisiltaan on saanut vielä päälle tuliaisia); hän on monta kertaa sanonut mielipiteenään, että juuri tuon sarjan Sibelius-satanen on jopa maailman tyylikkäin seteli. Siinä on kohdallaan oikea vihreän sävy, asettelu, kirjainten & numeroiden fontit ja kirsikkana kuva taiteilijanerosta, joka on vieläpä hänen itsensä otattama eikä mikään jälkeenpäin tehty tulkinta.
Nörttitietona muuten: tähän markkasarjaan suunniteltiin, kovan inflaation varalle, 5.000 markan seteliä, jota ei sitten koskaan tarvittu. Piirustukset tilattiin ilmeisesti erikseen sarjan (muutoin yhdessä) suunnitelleilta Torsten Ekströmiltä ja Erik Bruunilta. Värisävy olisi ollut - Suomen pankin etukäteen määräämä - purppura ja kuva-aiheena Mikael Agricola (Turun tuomiokirkon vieressä olevan patsaan mukaan) sekä kääntöpuolella Turun tuomiokirkko.
Tältä näytti Ekströmin versio: http://poistyopoydalta.blogspot.com/2012/01/5000-markan-seteli.html
Ja tältä Bruunin ehdotus: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/huippugraafikon-salainen-tyotehtava-suomeen-harkittiin-5-000-markan-setelia-katso-kuva/5831916#gs.ST2oka1N
Satanen oli sekin kaunis seteli. Pakko sanoa, että ylipäätänsä saatiin siinä markkasarjassa design kohdilleen: erityisesti värit, mutta yleinen ulkoasu muutenkin. En osaa analysoida sen paremmin, mutta kuten kuvailet niin asettelu, fontit yms. kyllä osattiin taiteilla.
Noista 5000 markan seteleistä tuo ensin mainittu on hieman tylsähkö, mutta kenties kyseessä on luonnos. Bruunin versiossa on värit kohdillaan, mutta pystysuuntainen design on muuten outo ratkaisu. Ainoa tapa toki, jos halusi tornin mahduttaa.
Itselläni on eteiskäytävän seinän tauluun kehystettyinä Sibelius-satanen, Aalto-viisikymppinen, Linna-kaksikymppinen sekä Paasikivi-kymppi (uudempaa sarjaa, sitä värillisempää), kuusenhavu-viitonen ja markan seteli, jota en itse ehtinyt käyttämään, kaikkia muita toki. Vanhalla äitimuorillani on mm. Snellman-satanen, jonka perin aikanaan, mikäli niin vanhaksi elän.
Kolikoista (kaikkiaan 12 kpl) ovat taulussa edustettuina mm. 50 penniä vuosilta 1945 ja 1981; aavistuksen verran eri näköisiä ovat. Kokoelman ykkönen on silti 1 000 markan kolikko vuodelta 1960, isävainaan jäämistönä. Euroon siirtymisen alla hän kävi pankissa kysymässä saisiko siitä tuhat markkaa? Kuultuaan ettei, vaan vain kymmenen markkaa hän lahjoitti sen minulle vannottaen etten hukkaisi sitä; olihan se palkinto hänen oppikouluaikaisesta kirjoituskilpailustaan.
Näyttäisi olleen kyseisen vuoden juhlaraha ja siksikin sovelias palkinnoksi: https://www.kirjastot.fi/kysy/minka-arvoinen-on-1000-markan?language_content_entity=fi
Ja nimellisarvonsahan se menetti tosiaan jo kolmen vuoden kuluttua.
16 kommenttia:
Onhan se komia. Itseltäni muuten löytyy tuollainenkin, kun tulin jemmanneeksi koko setelisarjan silloin kun tuo eu-ruplaan siirtyminen tuli eteen. Onhan sillä jo jonkunverran keräilyarvoakin, harvempi kun raaski jotain viissatasia tai tonnin seteleitä (hieno muuten sekin!) talteen ottaa. Mutta kiva omistaa jotain, mitä ei ihan jokaiselta vastaantulijalta löydykään, sano.
-J.Edgar-
Tervehdys J.Edgar.
Mainio veto tuollainen, hienoja olivat kaikki setelit. Löytyykö muuten Paavo Nurmi? Isälläni on tai ainakin oli pari kappaletta tallessa, mutta käytössä se ei enää elinaikanani ollut kun oli 10 mk kolikkokin.
Tottahan toki myös Paavo Nurmi löytyy, ja sitä edellistkin setelisarjan on, mm. Snellman-satanen, Ståhlberg-viisikymppinen ja Paasikivi-kymppi. UKK-viisisatasta ei valitettavasti vielä ole, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita, että sekin hankitaan! :) Impiwaaralaista kun ollaan, sano. ;)
J.Edgar-
Ahaa, pitkän linjan keräilijä siis. Vanhoja seteleitä en ole juuri edes nähnyt, joten en niitä luultavasti edes tunnistaisi.
Juu, pitkän linjan hamstereita ollaan. :) Laittele noita vaikka guuglen kuvahakuun, niin sieltä löytyy dataa. Myös numismaatikkoliikkeiden njettisivuilta löytyy relevanttia lisäinfoa.
-J.Edgar-
Pitänee tutustua.
Kolikoitakin löytyy jokunen, niin tavan käytössä olleita kuin juhlarahojakin. Postimerkkejäkin tuli aikanaan kerättyä, mutta kun muuttuivat euvostomääräisiksi tarramerkeiksi, niin se into hieman laantui... Vaan jotain sentäs kokoelmista löytyy.
-J.Edgar-
Mahtaa meiltäkin jokunen markka ja penni löytyä, kolikoina. En tiedä sitten onko perspektiiviharhaa, mutta nykyään tunnun hukkuvan kolikoihin (maksan edelleen usein käteisellä).
Käteinen (siis ei Jyrki;) on kyllä hyvä juttu, antaapa edes jottain anomumiteettia nykyaikanakin. Ilmankos globalistit ym.nykypäivän bolsevikit sitä yrittävät hävittääkin. Mutta sinnitellään viimeiseen asti, ennenkuin asennetaan mikrosiru päänuppiin. Ja vaikka senkin jälkeen.
-J.Edgar-
Näinhan se on, vituttaa kun ehdoin tahdoin koetetaan karsia fyysistä rahaa. Kaikki se kuuluu eittämättä suunnitelmaan saada kaikki valvovan silmän alle, mikrosiruhan olisi siinä vain loogista jatkumoa.
No, ei globalistien voittokulku ikuisesti jatku. The fire rises.
Oli kyllä kieltämättä komea koko tuo viimeinen markkasetelien sarja.
Kaverini, joka on jonkin verran maailmaa kiertänyt, keräilee eri maailmankolkkien seteleitä (ja sukulaisiltaan on saanut vielä päälle tuliaisia); hän on monta kertaa sanonut mielipiteenään, että juuri tuon sarjan Sibelius-satanen on jopa maailman tyylikkäin seteli. Siinä on kohdallaan oikea vihreän sävy, asettelu, kirjainten & numeroiden fontit ja kirsikkana kuva taiteilijanerosta, joka on vieläpä hänen itsensä otattama eikä mikään jälkeenpäin tehty tulkinta.
Nörttitietona muuten: tähän markkasarjaan suunniteltiin, kovan inflaation varalle, 5.000 markan seteliä, jota ei sitten koskaan tarvittu. Piirustukset tilattiin ilmeisesti erikseen sarjan (muutoin yhdessä) suunnitelleilta Torsten Ekströmiltä ja Erik Bruunilta. Värisävy olisi ollut - Suomen pankin etukäteen määräämä - purppura ja kuva-aiheena Mikael Agricola (Turun tuomiokirkon vieressä olevan patsaan mukaan) sekä kääntöpuolella Turun tuomiokirkko.
Tältä näytti Ekströmin versio:
http://poistyopoydalta.blogspot.com/2012/01/5000-markan-seteli.html
Ja tältä Bruunin ehdotus:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/huippugraafikon-salainen-tyotehtava-suomeen-harkittiin-5-000-markan-setelia-katso-kuva/5831916#gs.ST2oka1N
Iltaa Apoliteia.
Satanen oli sekin kaunis seteli. Pakko sanoa, että ylipäätänsä saatiin siinä markkasarjassa design kohdilleen: erityisesti värit, mutta yleinen ulkoasu muutenkin. En osaa analysoida sen paremmin, mutta kuten kuvailet niin asettelu, fontit yms. kyllä osattiin taiteilla.
Noista 5000 markan seteleistä tuo ensin mainittu on hieman tylsähkö, mutta kenties kyseessä on luonnos. Bruunin versiossa on värit kohdillaan, mutta pystysuuntainen design on muuten outo ratkaisu. Ainoa tapa toki, jos halusi tornin mahduttaa.
Itselläni on eteiskäytävän seinän tauluun kehystettyinä Sibelius-satanen, Aalto-viisikymppinen, Linna-kaksikymppinen sekä Paasikivi-kymppi (uudempaa sarjaa, sitä värillisempää), kuusenhavu-viitonen ja markan seteli, jota en itse ehtinyt käyttämään, kaikkia muita toki.
Vanhalla äitimuorillani on mm. Snellman-satanen, jonka perin aikanaan, mikäli niin vanhaksi elän.
Kolikoista (kaikkiaan 12 kpl) ovat taulussa edustettuina mm. 50 penniä vuosilta 1945 ja 1981; aavistuksen verran eri näköisiä ovat.
Kokoelman ykkönen on silti 1 000 markan kolikko vuodelta 1960, isävainaan jäämistönä. Euroon siirtymisen alla hän kävi pankissa kysymässä saisiko siitä tuhat markkaa? Kuultuaan ettei, vaan vain kymmenen markkaa hän lahjoitti sen minulle vannottaen etten hukkaisi sitä; olihan se palkinto hänen oppikouluaikaisesta kirjoituskilpailustaan.
Olen pitänyt lupaukseni.
Aika hyvä kokoelma. Mutta tuhannen markan kolikko, miksihän sellainenkin oli lyöty? Ja menettipä arvonsa nopeasti.
Näyttäisi olleen kyseisen vuoden juhlaraha ja siksikin sovelias palkinnoksi:
https://www.kirjastot.fi/kysy/minka-arvoinen-on-1000-markan?language_content_entity=fi
Ja nimellisarvonsahan se menetti tosiaan jo kolmen vuoden kuluttua.
Kiehtovaa.
Lähetä kommentti