Voin yrittää kuvitella, mitä Jussi Halla-ahon päässä liikkuu näin päivinä. Hän ei ollut ensimmäinen eikä ainoa, mutta on ollut varmasti profiloitunein maahanmuuton arvostelija jo 15 vuoden ajan. Sen, mitä olemme tähän asti nähneet, hän näki jo alussa. Matujen keppostelut Oulussa ja Helsingissä eivät tulleet yllätyksenä. Miltä mahtaa tuntua toistaa samaa varoitusta vuosien ajan vain joutuakseen todistamaan, kuinka juuri nimenomaiset virheet tehdään. Halla-ahon suomalaisuudesta todistaa, että miehellä on selvästi pitkän pitkä pinna.
Pääministeri lupaa kotinsa, jonka ovet eivät koskaan aukea. Kulttuuririkastajia viedään päiväkoteihin(!) tuoman etnistä värinää. Nuorille hempukoille resitoidaan koulussa ja mediassa, kuinka ihania tummajaiset ovatkaan. Tässä ei ole enää kyse vain sinisilmäisyydestä, kuten Iltalehdessä epäillään. Pikemminkin tänne varta vasten halutaan muukalaisia raiskaamaan ja alistamaan. Nuoret tytöt valikoidaan uhreiksi, kuten on läpi aikojen tehty. Tytöissä on tulevaisuus kenties enemmän kuin missään muussa, siksi heitä halutaan erityisesti turmella. Kun rikot tytön, rikot samalla hänen vanhempansa ja lapset mitä hänellä olisi voinut olla. Näin valloittaja murtaa henkeä, joka alistettavassa kansassa vielä elää.
Mutta henki ei murru, muukalaiset ja eliitti leikkivät tulella. Heitä hämää se, että suomalaiset syttyvät hitaasti. Mutta kun he syttyvät...
Reconquista tulee ja ruskea vihollinen ajetaan takaisin.
20 kommenttia:
Muistan oikein hyvin, miten juuri tätä samaa asiaa on jauhettu kohta 30 vuotta, eli somali-invaasiosta alkaen:
kuinka aivan kohta suomalaisten vieteri on vedetty loppuun;
kuinka aivan kohta alkaa Vapaussota Kakkonen joka johtaa maahantunkeutujien ja epäsiänmaallisten maastaheittoon. - Vaikka ei alkaisikaan, johan nyt Suomen rahojen loppuminenkin pakottaa tämän maailmanlopun menon pysähtymään.
Rahat eivät ole loppuneet eivätkä lopu. Suomi porskuttaa velkarahalla, jota lankeaa jatkuvasti lisää tulevien ja pelkäänpä pahoin, että myös olevien sukupolvien niskaan.
Suomalaisten vieteri ei ole lähelläkään katkeamista.
Jurnutus on toki kovaa.
Aivan yhtä kovaa, kuin yritin 1990-luvulla Väinö Kuisman Isänmaallinen Oikeisto ry:n aktiivina kerätä nimiä kannatuskortteihin järjestön puolueeksirekisteröitymistä varten.
Kaikissa lähiöpubeissa ja -baareissa näytti olevan mitä otollisin lähtökohta:
pöydät täynnä miehiä, jotka jurnuttivat vihaa ja katkeruutta nykymenoa kohtaan ja halusivat Muutosta...kunnes heille antoi täytettäväksi kannatuskortin, vakuuttaen ettei se sido yhtään mihinkään tulevaisuudessa.
Silloin kelkka kääntyi samantien:
"Eeemmie, eeemmie mittee, eeemmie mittee puoluetta, ei puoluetta, ei ei ei...
Juuvaan vaan kaliaa ja katellaan jääkiakkoo, ei pualuetta ei pualuetta..."
Seuraavan kerran samaan paikkaan palatessani samassa pöydässä edelleen aivan sama jurnutus aivan samojen tyyppien suista. Kyä pittee jothain teherä!
Ja jälleen sama lopputulos:
ei puhettakaan mistään kannatuskortin allekirjoituksesta.
"Muutos pittää teherä, mut se kato niikö sillee niinkö tietsie, tiätzää, sillee niinku ihan isskeseen?"
Asiat eivät ole noista ajoista muuttuneet miksikään.
Tämä kansa on edelleen samalla tasolla, enkä todellakaan usko sen kykenevän siltä kohoamaan.
Toivoisin kovasti olevani totaalisen väärässä! Pelkäänpä vain mitä pahimmin, että en ole.
Mikään ei todista näkemystäni vastaan.
Iltaa Qroquius.
Ihminen tai ainakin suomalainen on vähän sellainen, ettei ryhdy hommiin ennen kuin on aivan pakko. Silloin voikin olla jo liian myöhäistä. Aika näyttää.
Kuitenkin se ero, mikä Kuisman 90-luvulla on tähän päivään, on tilanteen vakavuus: somaleja ei ollut vielä pariakymmentätuhatta puhumattakan muista kehitysmaalaisista. Tilanne ei ollut sama. Silloin annettiin varoituksia, joita ei mukavuuden keskellä haluttu uskoa. Oppi tulee siis kantapään kautta, jos on tullakseen.
90-luvulla liberaali hegemonia oli vahvimmillaan: ei tietoakaan presidentti Trumpista, ei Brexitistä. Nationalistiset puolueet olivat kuriositeetti. Keltaliivit eivät riehuneet Ranskassa. Rättipääterroristit eivät kaahanneet väkijoukkoon siellä sun täällä.
Jotain on muuttunut, voin haistaa sen ilmassa.
Historian Lopun™ jälkeinen aika kesti noin 90-luvun,aina Neukkulan lysähtämisestä kaksoistornien kaatumiseen. Ikuiseksi olotilaksihan sitä silloin uskoteltiin a'la Fukuyama. Vaan kuinkas sitten kävikään... Tosin, eipä mikään hegemonia ole ollut ikuinen, ja tokkopa tämä nykyinen amerikkalaisvetoinen lipilarismi tästä poikkeusta tekee.
Jotenkin kumminkin epäilen, että viime aikojen tapahtumista huolimatta ei taideta olla vielä lähelläkään vieterin katkeamista. Jos nyt asiassa edes jotain hyvää on, niin näiden rikastusten™ paljastuminen näinkin lähellä vaaleja, ja hiemanpa veikkaan, että kaikkea ei ole vielä edes nähty. Ainakin asian kuoliaaksihyssyttely on tässä tilanteessa hieman vaikeampaa. Ja toivottavasti Mestari ja kumppanit pitävät asiaa väsymättä esillä.
-J.Edgar-
Tervehdys J.Edgar.
Jotenkin kumminkin epäilen, että viime aikojen tapahtumista huolimatta ei taideta olla vielä lähelläkään vieterin katkeamista.
Näitä asioita on mahdoton ennustaa. Neuvostoliitonkin loppu tuli lopulta äkkiä, yksi asia johti toiseen ja poks. Esimerkki ei tietenkään takaa, että yhtään mitään tulee tapahtumaan. Mutta ylivoimaiselta näyttävät vihollisetkin tuskin ovat usein niin vahvoja kuin mitä yrittävät esittää.
Niin, harvempihan olisi vielä joskus 1985 uskonut Gorbatsovin valtaantulon aikoihin, että hän tulee olemaan Neuvostoliittona tunnetun valtion viimeinen päämies, ja että loppu on jo niinkin lähellä kuin noin viiden vuoden päässä. Ja joskus 1942 vaikutti siltä, että Aatu valtaa koko Euroopan, mutta vain kolme vuotta myöhemmin se kaikki olikin jo kanttuvei. Ja lähempää omaa aikaamme, esim. "arabikevät" (joka kylläkin jo pian vaihtui islamismin synkkään syksyyn) lähti liikkeelle tunisialaisen torikauppiaan polttoitsarista.
Summa summarum; suuretkin muutokset voivat lähteä liikkeelle näennäisesti melko pienistä tapahtumista. Tietenkin ne ovat lopulta vain se viimeinen pisara, joka saa jo muista syistä piripintaan täyttyneen lasin läikkymään yli. Aikalaisilta tällaiset hitaasti hiipivät kehityskulut vaan jäävät usein huomaamatta, kunnes aika tulee täyteen. Ja sen jälkeen sitten voikin tapahtua sen edestä.
No, silmä viisain ei näe vastaisiin, paljon toisin kuin arvellaan tapahtuu, näin Pindarosta siteeraten. Aikanaanhan sekin sitten selviää.
-J.Edgar-
Hyvä että jossain tarjoillaan valkoista pilleriä, toivottomuus kun helposti passivoi. Mutta en itse usko mihinkään suuriin ratkaisuihin ens vaaleissa, ehkä seuraavissa voi jotain tapahtua.
Summa summarum; suuretkin muutokset voivat lähteä liikkeelle näennäisesti melko pienistä tapahtumista. Tietenkin ne ovat lopulta vain se viimeinen pisara, joka saa jo muista syistä piripintaan täyttyneen lasin läikkymään yli. Aikalaisilta tällaiset hitaasti hiipivät kehityskulut vaan jäävät usein huomaamatta, kunnes aika tulee täyteen. Ja sen jälkeen sitten voikin tapahtua sen edestä.
Näinpä.
Kas vain, tervehdys Curufin. Kommentoit tuohon väliin
Muutos voi tulla vaaleissa tai muuta kautta. Uskon kyllä, että tärkein työ tapahtuu puoluepolitiikan ulkopuolella. Kun valtakunta ympärillä muuttuu, seuraa Arkadianmäki perässä, ei päinvastoin.
Tervehdys KoO
Itse olen aika toiveikas. Suomalaiset ovat erilaisia kuin saksalaiset ja ruotsalaiset - täällä monikulttuurisen unelman mahdottomuus on huomattu paljon aiemmin, eivätkä suomalaiset ole samanlaisia auktoriteettiuskoisia lampaita kuin edellä mainituista kansoista mainittava osa. Siitä kertoo jo sekin, että täällä PS sai jytkynsä (jonka Soinin petos tunnetusti sittemin vesitti) paljon ennen kuin kansallismieliset ryhmittymät alkoivat saada jalansijaa muualla Euroopassa - näin siitä huolimatta, että haittamamuja oli ja on Suomessa paljon vähemmän ja heidän aiheuttamansa haitat paljon pienemmät kuin monessa muussa Euroopan maassa. Tämä herättää toivoa, sillä se kertoo siitä että suomalaisilla on ihan oikeasti kykyä ajatella itse.
Nähtäväksi jää, mikä on vaikutus vaaleissa. Aivan varmasti PS:n kannatus nousee, mutta nouseeko se tarpeeksi? Toivotaan niin. Muiden puolueiden ja etenkin armaan hallituksemme kiemurtelu Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen on kyllä tragikoomista. Samaten kuin valtamedian, joitain valopilkkuja lukuunottamatta. Sipilän kommentit ja Mykkäsen Ykkösaamu-esiintyminen (sekä juontajan että sisäministerimme itsensä osalta) olivat sellaisia, ettei oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai ehkä oksentaa.
Mutta oli miten oli, nyt on jokaisen kansallismielisen velvollisuus nostaa ääntä ja pitää sitä ylhäällä. Se, ettei voitto ole varma, ei ole mikään peruste lopettaa taistelu, silloin kun kyseessä on niin arvokas asia kuin oma maa ja läheiset.
-Eräs
Päivää Eräs.
...PS sai jytkynsä (jonka Soinin petos tunnetusti sittemin vesitti) paljon ennen kuin kansallismieliset ryhmittymät alkoivat saada jalansijaa muualla Euroopassa...
Hyvä huomio. Ongelmien ei tarvitse tulla kotipihalle asti, että ne voisi nähdä ennalta. Suurin syy lienee kuitenkin historia, Suomi on vain erilainen maa kuin naapurinsa tai vaikkapa Saksa.
Muiden puolueiden ja etenkin armaan hallituksemme kiemurtelu Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen on kyllä tragikoomista. Samaten kuin valtamedian, joitain valopilkkuja lukuunottamatta.
Joo, hallitus, media ja vasemmisto kiemurtelevat. Ensin sanottiin, ettei mitään tapahtuisi kun mamuja tulee. Sitten kun tapahtuu, muistutetaan siitä että suomalaisetkin raiskaavat. Kaava on suunnilleen seuraavanlainen:
1) Kaikkea tätä jo tapahtuu maassamme
2) Maahanmuuttajat ovat kuin me suomalaiset
2) Suomalaisten kesken vallitsee samanlainen dynamiikka kuin suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä
3) Siis hajaantukaa, ei ole mitään nähtävää
Päättely ei tietenkään ole totta, koska on ilmeistä että Afrikasta ja Lähi-Idästä tulleet ovat impulsiivisempia ja siten taipuvaisempia rikollisuuteen. Lisäksi dynamiikka on eri, sillä muukalaisina heillä on valloittajan elkeet; kynnys käyttäytyä huonosti on alempana. Se, että suomalaiset tekevät rikoksia, on triviaali huomio. Tärkein pointti on siinä, ettemme kaipaa tänne rötöstelijöitä lisää.
Mutta oli miten oli, nyt on jokaisen kansallismielisen velvollisuus nostaa ääntä ja pitää sitä ylhäällä. Se, ettei voitto ole varma, ei ole mikään peruste lopettaa taistelu, silloin kun kyseessä on niin arvokas asia kuin oma maa ja läheiset.
Se on hienosti sanottu.
Terve,
Jaan tuon nimimerkki Erään toiveikkuuden vaalien suhteen, varautuen samalla kuitenkin siihen katkerimpaan pettymykseen.
Vanhempien ikäluokkien äänestyskäyttäytyminen ratkaisee nyt paljon. He eivät seuraa niin paljon vaihtoehtomedioita tai sosiaalista mediaa kuin nuoremmat ja heidän parissaan esiintyy enemmän sellaista luupäistä puolueuskollisuutta joka on meille nuoremmille vierasta.
Muistaakseni Halla-aho oli jossain tutkimuksessa nuorten aikuisten suosikki pääministeriksi.
Iltaa Tapsa.
Ei maa näihin vaaleihin kaadu, eikä niistä nouse. Mutta toivokaamme parasta joka tapauksessa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ivan-puopolon-kolumni-raiskaustilastot-eivat-kotouttamalla-pienene/7241522#gs.JMTXgNqE
Ivan Puopolo on valtamedian mittakaavassa aivan tajuttoman selväjärkinen kolumnisti. Ihmetyttää suorastaan, miten ei ole jo saanut potkuja. Toisaalta MTV onkin Yleä jonkin verran asiallisempi. Joissain tapauksissa valtamedia näyttää ainakin toistaiseksi järkevöityneen, hivenen verran. Nähtäväksi jää, kuinka pysyvästi. Se nyt ei ole yllätys, että HS ja Yle muodostavat poikkeuksen jatkaen syöksyään suvaitsevaisuuspsykoosiinsa.
Ja vaaleista: itsekin ajattelen, että kannattaa toivoa parasta ja varautua pahimpaan. KoO sanoi helvetin hyvin.
-Eräs
Iltaa Eräs.
Valtamedian tasoon nähden hyvä kirjoitus. Näin se Overtonin ikkuna siirtyy: muutokset tapahtuvat aluksi kulttuurin tasolla ja heijastuvat politiikkaan viiveellä.
Tuo vastapuoli ja heidän maailmankuvansa on muuten viime aikoina kärsinyt aikamoisia PR-tappioita: #metoo-sekoilu, Lahdenmäki, Kiuas ja kirjamessut ja nyt Oulun tapahtumat. Noita on varmaan enemmänkin, mutta nuo nyt tulivat hakematta mieleen. Ehkäpä ihmisten silmät alkavat vähän kerrassaan aueta, mene ja tiedä.
Puopolo on ihan fiksu jätkä ja olihan tuo Iltalehden Koskisen kirjoitus yllättävän kovaa tykittelyä. Onneksi sentään Hesari jatkaa tutulla ja turvallisella linjallaan, eli Voima-lehden light-versiona.
Guten Abend.
Tuo vastapuoli ja heidän maailmankuvansa on muuten viime aikoina kärsinyt aikamoisia PR-tappioita
Ruuveja voi kiristää vain tiettyyn rajaan asti. Kun paine nousee, ruuvit sinkoavat paikoiltaan ja kattila räjähtää. Eikä matonkaan alle mahdu loputtomasti roskaa.
En tiedä paineesta tai sen riittävyydestä muutokseen, mutta olen miettinyt että liittyisivätkö nämä rajut näkemyerot maahantulijoiden tarpeellisuudesta ja motiiveista myös siihen, että perus korkeakoulutettu tapaa ei-suomalaisina useimiten saman koulutusasteen omaavia ihmisiä? Ja korkeakoulutasolla ollaan jo vapaaehtoisesti aivopeseydytty monellakin tapaa länsimaiseen ajattelutapaan ja yleisestikin koulutus tekee ihmisistä keskimäärin...sävyisämpiä. Myös siinä mielessä, että kaikkialla aletaan nähdä myös niitä harmaan sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi.
Tälläistä taustaa vasten harva ymmärtää edes oman kulttuuripiirin kouluttamatonta väkeä, muualta tulleista puhumattakaan. Oletetaan vaan, että syvällä sisimmässään kaikki kuitenkin haluaisivat samaa kuin tämä omassa liemessään haudutettu korkeakouluväki. Että se kouluttamattoman parikymppisen arabimiehen henkinen ilmasto on vaan niin kaukana siitä omasta maailmasta, ettei moisen epelin olemassaolo tunnu edes mahdolliselta, joten moisten tuomat uhkakuvatkin ovat vain piruja seinillä. Sitten kun jotain tapahtuu yritetään vain kynsin hampain pitää kiinni siitä omasta maailmankuvasta, jossa kaikki tarkoittavat pohjimmiltaan vain hyvää.
-L
Päivää L.
Kuvaamasi ilmiö on varmasti yksi osa ongelmaa. Akateeminen väki hengailee keskenään, he näkevät maahanmuuttajista välkyimmät (tosin omilta yliopistoajoilta muistan erään ei-niin-välkyn afrikkalaisen). Helppoahan siinä kuvitella, "mukavaa porukkaa nämä ulkomaalaiset".
Nimimerkki L on hyvin todennäköisesti oikeassa. Tosin voin omasta kokemuksestani kertoa, että humanistipuoleltakin löytyy opiskelijoista todella paljon rutinuivia.
-Eräs
Tosin voin omasta kokemuksestani kertoa, että humanistipuoleltakin löytyy opiskelijoista todella paljon rutinuivia.
En voi vahvistaa omasta kokemuksesta, mutta hyvä jos näin on. Sanotaan kuitenkin, etteivät omat opiskelijatoverini historian puolella olleet myöskään raivovassareita vaan mielipiteitä löytyi monista suunnista.
Lähetä kommentti