sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mitä on pääsiäinen?

Kuten kaikki hyvät juhlat, se on sekoitus kristinuskoa ja pakana-aikoja. Ja kuten kaikki idiootit aina ja kaikkialla tekevät, tämä kiistetään kahdesta suunnasta. Joko uushomot koettavat väittää pääsiäisen olevan puhtaasti pakanallista perua tai sitten anaalikristityt julistavat pääsiäisen pakanalliseksi synniksi. Tasan sama poru kuullaan joulusta, että miten se on pakanoilta omittua tai sitten liian maallinen juhla. Paitsi että ilonpilaajia, he ovat myös väärässä.

Alkujaan juhla olikin vain maallinen, vuodenkiertoa kunnioittava tapahtuma; se hetki kun valo pääsee voitolle pimeydestä kevätpäiväntasauksen jälkeen. Englannin kielessä easter on peräisin samasta juuresta kuin east, ja auringonnousun teema sopii kuvioon. On kuitenkin huomattava, että tämä ei ole ristiriidassa kristinuskon kanssa. Vuodenkierron juhliminen ei ole sen enempää epäkristillistä kuin auringonlaskun ihailu. Kuitenkin myös juhlan kristillinen osa on vanha kuin mikä, eikä mitään ylimääräistä lisää. Pääsiäisen etymologiset juuret ovat vahvasti kristinuskossa viitaten edeltävän paaston päättymiseen. Kuten jouluna juhlitaan pimenemisen päättymistä ja Kristuksen syntymää, juhlitaan pääsiäisenä valon voittoa pimeydestä ja Kristuksen voittoa kuolemasta. Ei ole sattumaa, että niin taivaallinen kuin maallinen teema yhdistyvät näissä kauniilla tavalla. Niin on tarkoitettu.

Virpominen on traditio, jota voisi kuvitella pakanalliseksi, mutta on itse asiassa kristillinen. Pajunoksilla huiskivat lapset siunaavat virpomalla perhettään ja naapureitaan, jäljitellen Jeesuksen saamaa palmutervehdystä. Tämä ortodoksinen ja siis itäinen tapa yhdistyi myöhemmin läntisempään ja luonteeltaan kierompaan pääsiäisnoitaperinteeseen. Lankalauantaina pitkäperjantain jälkeen katsottiin pahan vallitsevan maailmassa voimakkaampana, jolloin noidat saattoivat mellastaa vapaammin. Noitaperinteestä otettiin virpomiseen kuitenkin lähinnä räikeät kuteet, mikä teki siitä viatonta leikkiä.

Pääsiäistä voidaan pupuineen ja munineen syyttää liiasta synkretismistä kuten joulua liiasta materialismista. Mutta on aina katsottava asioiden ytimeen: ovatko joululahjat itsessään epäkristillinen asia? Eivät ole. Ovatko noidiksi pukeutuvat lapset taikka koristellut munat epäkristillisiä itsessään? Eivät ole. Kun sanoma ei huku kauniiden puitteiden sekaan, mitään ei ole menetetty. Kristillisen sanoman pilkkaajat taikka kristilliset tosikot on syytä jättää omiin liemiinsä hautumaan. Ensin mainitut kärsivät itseaiheutetusta vampirismista, mikä tekee herkäksi kristilliselle symboliikalle. Viimeksi mainitut edustavat teologista autismia, jossa kaikki kaunis on perkeleellistä ja rumuus jumalallista; pönöttäkäämme hymy pyllyssä.

Täältä tähän, hyvää pääsiäistä ja hyvää iltaa.

7 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Mutta tämä bloggaus tässä olikin nyt oikein malliesimerkki sellaisista, joiden takia luen ja kommentoin tätä blogia ja teen niin vastakin, neuvoo Qroqu-setä!

Lauri Stark kirjoitti...

Se on hellvetin hyvä. Tässä blogissa on juttuja moneen makuun.

T: Korppi-setä (ihan oikea setä, isoveljeni sai esikoisensa pari vuotta sitten).

Feyris Nyannyan kirjoitti...

"uushomot" ja "anaalikristityt". Tuomaristo: täysi kymppi kummastakín. :D voi ei korppi...

Lauri Stark kirjoitti...

Heil Feyris.

Uushomot viittaa siis sekalaiseen seuraan ateisteja sekä pakanoita. Alunperin törmäsin termiin ylilaudalla, kontekstia en enää muista. Jälkimmäinen termi selittänee itse itsensä.

Lauri Stark kirjoitti...

Tästä löytyy termin virallinen määritelmä, tästä erinäisiä homouksia.

Käytän termiä siis varsin improvisoidussa merkityksessä. Hauskan kuuloinen sana, jota voi sopivasti soveltaa kulloistakin inhokkiaan vastaan.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruuna on aina sanonut, että kristityt tuntevat judaismia hyvin huonosti ja ateistit vielä heitäkin huonommin. Pääsiäinen on täysin puhtaasti judaistinen juhla. Siinä ei ole mitään pakanallista.

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvää iltapäivää.

Pääsisäisenä juhlitaan kristuksen ylösnousemusta, joten ei se judaistinen ole. Etymologiset juuret viittaavat monissa kielissä heprealaiseen pesahiin, joka oli Egyptistä vapautumisen juhla. Tämä teema toki linkittyy ylösnousemukseen, mutta se ei tee pääsisäisestä täysin puhtaan judaistista.

Pakanallinen tausta ilmenee englannin easter- ja saksan Ostern-sanoissa. Pakanoilla mitä ilmeisemmin oli vuodenkiertoa kunnioittava juhlansa samoihin aikoihin ja tämän päälle kristillinen perinne tuli. Ja jos minulta kysytään, ovat virpomiset ja pääsiäispuput pohjimmiltaan maagista synergiaa, jumalallisten voimien kanssa vuorovaikuttamista. Synergia on pakanuuden ydintä, vaikka sen intentio onkin kristillisessä kontekstissa erilainen (ei magia manipuloinnin vaan luomisen muotona, eli kuinka virpoja siunatulla pajunoksallaan tuo hyvää onnea läheisilleen).