Matu tappaa, natsi tappaa...

Irakilaiset ryöstömurhaavat suomalaismiehen, 1-0 sanovat pelti kiinni-ihmiset. Uusnatsien pahoinpitelemä mies kuolee, 1-1 sanovat unelma-ihmiset. Ei, ei pojat, ei tätä hommaa tuolla tavalla hoideta. En aio omalta osaltani jatkaa tätä ruumistennistä. Ja kuitenkin alennun kommentoimaan koko asiaa, aivan kuin aikamme yleinen vajaaälyisyys vetäisi painovoiman tavoin puoleensa. Taas sitä mennään…

Itse tapahtumia ei tarvinne käydä sen enempää läpi, kaiken voi katsastaa uutisista. Reagointi tapahtumiin taas noudattaa tuttua kaavaa, eli eri poteroiden edustajat pitävät eri asioita esillä. Kun suomalainen kuolee matun toimesta, ei ole vaikea arvata ketkä pitävät melua ja ketkä vaikenevat. Melua pidetään kuitenkin syystä. Kun uusnatsien väkivallan vuoksi kuolee joku, ei ole vaikeaa arvata ketkä pitävät melua ja ketkä vaikenevat. Melua pidetään nytkin syystä.

Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, ettei Helsingin tapauksesta tiedetä vielä kaikkea. Edes syy-yhteys pahoinpitelyn ja kuoleman välillä ei ole itsestään selvä. Joka tapauksessa, ovat ihmiset eri puolilla poliittista rintamaa pääosin hyväksyneet oletuksen, että kuolema seurasi pahoinpitelystä. Ja se on todennäköisin oletus, ei siinä mitään. Omalla puolellani rintamaa on tämän ympärillä kuulunut kiusallista kiemurtelua. Koska on epämukavaa myöntää omien mokanneen, koetetaan kuvaa kaunistella (kyllä, katson SVL:n siinä mielessä meikäläisiksi, että myös he ovat laitaoikeistoa. En minä heistä pidä, mutta en voi taikoa heitä poiskaan). ”Uhri oli aggressiivinen nisti, se oli itsepuolustusta”. Ainakin ensin mainittu voi olla totta, mutta ei poista sitä seikkaa että mies mitä ilmeisimmin kuoli tietoisen pahoinpitelyn seurauksena. Ja se on olennaisinta. Vai onko tosiaan mahdoton ajatus, että uusnatsien väkivallasta voisi syntyä tällaistakin jälkeä? Päinvastoin, tällaista oli ennemmin tai myöhemmin odotettavissa.

Vastenmielistä on ollut joidenkin ilakointi siitä, miten uhri sai mitä ansaitsi. Sekin on vain yksi kiemurtelun muoto, jolla tahdotaan sanoa ”ei se siis väärin ollut”. Paradoksaalisesti tämä vähättelevä selittely osoittaa, kuinka surma sittenkin häiritsee tätä porukkaa. Ehkä se todella oli väärin, mutta sitä on mahdotonta myöntää. No, vastapuolella ei olla juuri sen rehellisempiä. Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, että satunnainen ohikulkija hakattiin kuoliaaksi. Tässä luodaan samanlainen kuva kuin SVL:n mielenosoituksesta Jyväskylässä, aivan kuin jäsenet olisivat pidäkkeettä hyökkäilleet keiden tahansa kimppuun astalot viuhuen. Kuten Jyväskylässäkin, uhri oli tullut iholle verbaalisesti ja kenties fyysisestikin. Hetkinen, yritänkö nyt sittenkin oikeuttaa tekoa? En, faktoja voi kertoa myös sillä intentiolla että teko asettuu oikeaan kontekstiinsa. Heitän pallon vastapuolelle: jos kaikenlainen väkivalta on automaattisesti väärin, miksi tätä tapausta täytyy värittää valheellisilla mielikuvilla? Ihmiset näet tuntevat intuitiivisen eron, jos uhrina olisi tarkoituksella tohjoksi piesty teini-ikäinen siloposki kuin jos uhri on itse provosoimaan mennyt aikuinen, jota kerran potkaistiin ja joka onnettomasti löi päänsä katuun. Kumpikin on väärin, mutta samaan tapaan kuin murha ja kuolemantuottamus ovat väärin. Tekoa ei voida oikeuttaa uhrin toimien tähden, mutta uhrin toimista ei kannata laskea luikuria.

Mielikuvilla pelaaminen ei toki olisi mitenkään uutta, koetettiinhan vain hetki sitten vääntää väkisin kohua raskaana olevan musliminaisen pahoinpitelystä, vaikka kyse oli naisen osalta niin sanotusta Arabianlisästä eli suomalaisittain ilmaistuna valheesta. Tapauksesta palaa muistiin erään rap-muusikon äiti, jonka kertomus poliisien mielivallasta oli taas vahvasti Afrikanlisällä ryyditettyä. Halpamaisuutta osoittivat myös eräät netin vasemmistojulkaisut, jotka päättivät jatkaa valhetta paljastumisen jälkeenkin. Tärkeää ei ole totuus, vaan se että nasset on pahoja.

Yksi asia olisi syytä tehdä tässä selväksi. En näe lainkaan mahdottomaksi, että jonain päivänä vaikka raskaana oleva musliminainen todella piestäisiin veriletuksi. On odotettavaa, että jonain päivänä uusnatsit tai vastaavat radikaalioikeistolaiset hakkaavat poliittisia vastustajiaan kuoliaiksi. Niin paljon vihaa ja hehkuvaa raivoa kytee pinnan alla, etteivät ihmiset tiedäkään. Mutta vain se, että näitä asioita voisi tapahtua, ei tarkoita juuri näiden tapausten mennen kuvitellulla tavalla. Musliminaista ei hakattu, eikä tätä surmaa voida pitää poliittisena terroritekona. Totuus ei muutu paremmaksi valheilla. Ihmiset, jotka niitä latelevat, eivät piittaa siitä. He voivat puhua tottakin, mutta se on heille vain taktinen valinta. Toisaalta, pitäisikö minun todella olla yllättynyt että maatamme jakavaa poliittista kiistaa käydään myös poliittisen propagandan keinoin? Eikö minun pitäisi olla jo viisaampi ja tietää paremmin. Todellisuudessa olen yhä edelleen liiaksi idealisti.

Tahtoisin palata vielä takaisin tähän omituiseen kilpajuoksuun, tähän ruumislaskurien turnajaisiin. Miksi ihmiset eri puolilla poliittista kenttää katsovat näitä tapauksia kuin ne olisivat toinen toisensa kumoavia maaleja? Muslimi tappaa, johto-osuma persuille. Natsi tappaa, suvakit tasoittavat. Pinnallisesti katsottuna tämä vaikuttaa vajaaälyisyydeltä. Lopulta tämä ei ole muuta kuin vanhaa kunnon identiteettipolitiikaa. Kun koko kansaa yhdistävää ajatusta ei enää ole, on vain toisiaan raatelevia etutyhmiä. Minkäänlainen synteesi ja kokonaisvaltainen ajattelu eivät voi lyödä läpi, sillä asioita katsotaan putkimaisen syy-seuraussuhteen läpi sen sijaan, että hahmotettaisiin verkko. Siksi Breivikin surma näyttäytyy persulle yksittäistapauksena ja suvakille koko yhteiskunnan läpäisevän fasismin huipentumana. Kun muslimi räjäyttää paikkoja, tämä hetkeksi rikkoo suvaitsevaisen maailmaa. Syy-yhteys rikkoutuu, putki vuotaa. Mutta seuraava oikeistolainen viharikos tilkitsee vuodon, se kumoaa muslimin terroriteon. Saman logiikan perustalta ponnistaa se oikeiston osa, joka katsoo vian olevan aina vain vasemmistossa. He eivät näe syy-yhteyksiä oikeistoradikalismin ja oman politiikkansa välillä, muslimit tappavat kuitenkin enemmän! Kaikkein karmeimmillaan tämä on sitä, että ihmiset poliittiseen väriin katsomatta jakavat ruumisdiagrammeja sosiaalisessa mediassa ja osoittavat kuka on totisesti se pahin.

Voisiko olla niin, että sekä maahantunkeutujat että uusnatsit ovat uhka? Voisiko olla niin, että he ovat eri osasia samassa ongelmassa. Nämä ilmiöt eivät sulje toisiaan millään lailla pois sen enempää kuin nationalistinen IRA ja Punainen armeijakunta sulkivat toisensa pois. Kaikki liittyy kaikkeen. Uusnatsien tekemä surma ei ollut yksittäistapaus, eikä sitä ollut Kajaanin ryöstömurhakaan. Ensin mainittu liittyy yleiseen oikeiston radikalisoitumiseen, surma on uusi askel. Kun ensiveri on vuodatettu – vaikka ehkä osin tahattomasti – on helpompaa vuodattaa uutta. Katson ainakin tässä asiassa vasemmiston osuneen jokseenkin oikeaan: radikaalioikeistossa piillee suurin potentiaali ja uhka tulevaisuuden poliittiseen väkivaltaan. Vaikka mukaan mahtuu valheita ja suhteellisuudentajutonta paisuttelua, ovat he oikeassa siinä että suurin vaara kumpuaa omista riveistäni. Ja sanon heitä edelleen omikseni, olisi osaltani vain falskia esittää puolueetonta. En pidä SVL:stä, mutta minä olen puoleni valinnut. Ja samalla puolen rintamaa on myös SVL.

Syitä oikeiston radikalisoitumiseen voi hakea niin yhtenäiskulttuurin särkymisestä kuin tietoisista poliittisista ratkaisuista. Taloudellisen polarisaation lisääntyminen sekä näyttö siitä, ettei eliitti enää piittaa kansastaan – siis omistaan – saa etsimään vastauksia syvemmältä. Yhtenäiskulttuurissa identiteetti on kuin ilmaa, sirpalekulttuurissa siitä tulee arvokkaampaakin arvokkaampi happipullo. Vasta suomalaisuuden rapautuminen on saanut havahtumaan kansallisuuden merkitykseen, siksi vastausta haetaan myös radikalismista. Ison muukalaisväestön rajojen sisäpuolelle laskeminen havahduttaa ihmiset entistä rajummin suomalaisuuteensa, näemme varmasti keitä emme ole. Näemme ne poliittiset valinnat, joiden seurauksena heidät päästettiin vaivoiksemme. Kärsimme tunkeutujien koiruuksista, jotka ovat seurausta samoista valinnoista. Valinnoista, joiden taustat menevät vuosien ja taas vuosikymmenien taa aatteelliseen subversioon ja henkiseen rappioomme.

Missä on ratkaisu? Ainakaan se ei ole siinä, mistä jotkut nyt kiihottuvat, eli äärijärjestöjen kieltämisessä. Miten edes kieltää järjestö, jota ei ole rekisteröity minnekään? Taloudellista toimintaa voitaisiin hankaloittaa ja valvontaa lisätä, mutta yhteistoiminta voitaisiin todella tehdä tyhjäksi vain massiivisilla pidätyksillä. Ja tässä niin sanottu oikeusvaltio joutuisi raa’an dilemman eteen, voidaanko ihmisiä rankaista kollektiivisesti? Nykyisessä tilanteessa se vaikuttaisi yhä enemmän ja enemmän tarpeelliselta esimerkiksi muslimiväestön suhteen, heidäthän tulisi pääosin internoida karkottamista varten. Voi myös olla, että samoihin eväisiin jouduttaisiin ääriliikkeiden kanssa turvautumaan. Mutta sittenkin olisivat tällaiset toimenpiteet vain laastaria haavoille, seurauksiin puuttumista syiden sijasta. On melko sama, vaikka joitakin uusnatseja suljettaisiin loppuiäkseen vankilaan, jos kansan polarisaatio pahenee ja vihan malja jatkaa tulvimistaan. Kansa tulisi yhdistää, mikä ei tapahdu kielloilla ja vasemmiston omahyväisyydellä. Odotettavissa oleva yleisisku kansallismielisiä vastaan ei saata ihmisiä sopuisaan yhteisymmärrykseen. Myöskään joidenkin kansallismielisten epärehellinen usko siihen, ettei omien riveistä voisi nousta väkivaltaa (mitä parhain päin selittely ilmentää), ei luo hyvää käsitystä asianomaisten kyvystä itsetutkiskeluun ja sitä myötä mihinkään tutkiskeluun. Näkyvissä on vain syvempiin asemiin kaivautumista ja entistä näkyvämpää aggressiivisuutta.

Kuka katsoisi kokonaiskuvaa? Kuka sanoisi, että olemme suomalaisia ja suomalaisia ovat myös vastarintaliikkeen tyypit. Kansallisuus ei ole vain ryhmä samanmielisiä tai jokin hyvien ihmisten kerho. Se on myös rikollisensa ja huorintekijänsä, laiskamatonsa ja irstailijansa. Uusnatsit ovat hairahtuneita, mutta he ovat aina enemmän meitä kuin ensimmäinenkään irakilainen. Ja sama kääntäen uusnatseille: suvaitsevaiset ovat enemmän meitä kuin ensimmäinenkään ryssä.