tiistai 20. syyskuuta 2016

Matu tappaa, natsi tappaa...



Irakilaiset ryöstömurhaavat suomalaismiehen, 1-0 sanovat pelti kiinni-ihmiset. Uusnatsien pahoinpitelemä mies kuolee, 1-1 sanovat unelma-ihmiset. Ei, ei pojat, ei tätä hommaa tuolla tavalla hoideta. En aio omalta osaltani jatkaa tätä ruumistennistä. Ja kuitenkin alennun kommentoimaan koko asiaa, aivan kuin aikamme yleinen vajaaälyisyys vetäisi painovoiman tavoin puoleensa. Taas sitä mennään…

Itse tapahtumia ei tarvinne käydä sen enempää läpi, kaiken voi katsastaa uutisista. Reagointi tapahtumiin taas noudattaa tuttua kaavaa, eli eri poteroiden edustajat pitävät eri asioita esillä. Kun suomalainen kuolee matun toimesta, ei ole vaikea arvata ketkä pitävät melua ja ketkä vaikenevat. Melua pidetään kuitenkin syystä. Kun uusnatsien väkivallan vuoksi kuolee joku, ei ole vaikeaa arvata ketkä pitävät melua ja ketkä vaikenevat. Melua pidetään nytkin syystä.

Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, ettei Helsingin tapauksesta tiedetä vielä kaikkea. Edes syy-yhteys pahoinpitelyn ja kuoleman välillä ei ole itsestään selvä. Joka tapauksessa, ovat ihmiset eri puolilla poliittista rintamaa pääosin hyväksyneet oletuksen, että kuolema seurasi pahoinpitelystä. Ja se on todennäköisin oletus, ei siinä mitään. Omalla puolellani rintamaa on tämän ympärillä kuulunut kiusallista kiemurtelua. Koska on epämukavaa myöntää omien mokanneen, koetetaan kuvaa kaunistella (kyllä, katson SVL:n siinä mielessä meikäläisiksi, että myös he ovat laitaoikeistoa. En minä heistä pidä, mutta en voi taikoa heitä poiskaan). ”Uhri oli aggressiivinen nisti, se oli itsepuolustusta”. Ainakin ensin mainittu voi olla totta, mutta ei poista sitä seikkaa että mies mitä ilmeisimmin kuoli tietoisen pahoinpitelyn seurauksena. Ja se on olennaisinta. Vai onko tosiaan mahdoton ajatus, että uusnatsien väkivallasta voisi syntyä tällaistakin jälkeä? Päinvastoin, tällaista oli ennemmin tai myöhemmin odotettavissa.

Vastenmielistä on ollut joidenkin ilakointi siitä, miten uhri sai mitä ansaitsi. Sekin on vain yksi kiemurtelun muoto, jolla tahdotaan sanoa ”ei se siis väärin ollut”. Paradoksaalisesti tämä vähättelevä selittely osoittaa, kuinka surma sittenkin häiritsee tätä porukkaa. Ehkä se todella oli väärin, mutta sitä on mahdotonta myöntää. No, vastapuolella ei olla juuri sen rehellisempiä. Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, että satunnainen ohikulkija hakattiin kuoliaaksi. Tässä luodaan samanlainen kuva kuin SVL:n mielenosoituksesta Jyväskylässä, aivan kuin jäsenet olisivat pidäkkeettä hyökkäilleet keiden tahansa kimppuun astalot viuhuen. Kuten Jyväskylässäkin, uhri oli tullut iholle verbaalisesti ja kenties fyysisestikin. Hetkinen, yritänkö nyt sittenkin oikeuttaa tekoa? En, faktoja voi kertoa myös sillä intentiolla että teko asettuu oikeaan kontekstiinsa. Heitän pallon vastapuolelle: jos kaikenlainen väkivalta on automaattisesti väärin, miksi tätä tapausta täytyy värittää valheellisilla mielikuvilla? Ihmiset näet tuntevat intuitiivisen eron, jos uhrina olisi tarkoituksella tohjoksi piesty teini-ikäinen siloposki kuin jos uhri on itse provosoimaan mennyt aikuinen, jota kerran potkaistiin ja joka onnettomasti löi päänsä katuun. Kumpikin on väärin, mutta samaan tapaan kuin murha ja kuolemantuottamus ovat väärin. Tekoa ei voida oikeuttaa uhrin toimien tähden, mutta uhrin toimista ei kannata laskea luikuria.

Mielikuvilla pelaaminen ei toki olisi mitenkään uutta, koetettiinhan vain hetki sitten vääntää väkisin kohua raskaana olevan musliminaisen pahoinpitelystä, vaikka kyse oli naisen osalta niin sanotusta Arabianlisästä eli suomalaisittain ilmaistuna valheesta. Tapauksesta palaa muistiin erään rap-muusikon äiti, jonka kertomus poliisien mielivallasta oli taas vahvasti Afrikanlisällä ryyditettyä. Halpamaisuutta osoittivat myös eräät netin vasemmistojulkaisut, jotka päättivät jatkaa valhetta paljastumisen jälkeenkin. Tärkeää ei ole totuus, vaan se että nasset on pahoja.

Yksi asia olisi syytä tehdä tässä selväksi. En näe lainkaan mahdottomaksi, että jonain päivänä vaikka raskaana oleva musliminainen todella piestäisiin veriletuksi. On odotettavaa, että jonain päivänä uusnatsit tai vastaavat radikaalioikeistolaiset hakkaavat poliittisia vastustajiaan kuoliaiksi. Niin paljon vihaa ja hehkuvaa raivoa kytee pinnan alla, etteivät ihmiset tiedäkään. Mutta vain se, että näitä asioita voisi tapahtua, ei tarkoita juuri näiden tapausten mennen kuvitellulla tavalla. Musliminaista ei hakattu, eikä tätä surmaa voida pitää poliittisena terroritekona. Totuus ei muutu paremmaksi valheilla. Ihmiset, jotka niitä latelevat, eivät piittaa siitä. He voivat puhua tottakin, mutta se on heille vain taktinen valinta. Toisaalta, pitäisikö minun todella olla yllättynyt että maatamme jakavaa poliittista kiistaa käydään myös poliittisen propagandan keinoin? Eikö minun pitäisi olla jo viisaampi ja tietää paremmin. Todellisuudessa olen yhä edelleen liiaksi idealisti.

Tahtoisin palata vielä takaisin tähän omituiseen kilpajuoksuun, tähän ruumislaskurien turnajaisiin. Miksi ihmiset eri puolilla poliittista kenttää katsovat näitä tapauksia kuin ne olisivat toinen toisensa kumoavia maaleja? Muslimi tappaa, johto-osuma persuille. Natsi tappaa, suvakit tasoittavat. Pinnallisesti katsottuna tämä vaikuttaa vajaaälyisyydeltä. Lopulta tämä ei ole muuta kuin vanhaa kunnon identiteettipolitiikaa. Kun koko kansaa yhdistävää ajatusta ei enää ole, on vain toisiaan raatelevia etutyhmiä. Minkäänlainen synteesi ja kokonaisvaltainen ajattelu eivät voi lyödä läpi, sillä asioita katsotaan putkimaisen syy-seuraussuhteen läpi sen sijaan, että hahmotettaisiin verkko. Siksi Breivikin surma näyttäytyy persulle yksittäistapauksena ja suvakille koko yhteiskunnan läpäisevän fasismin huipentumana. Kun muslimi räjäyttää paikkoja, tämä hetkeksi rikkoo suvaitsevaisen maailmaa. Syy-yhteys rikkoutuu, putki vuotaa. Mutta seuraava oikeistolainen viharikos tilkitsee vuodon, se kumoaa muslimin terroriteon. Saman logiikan perustalta ponnistaa se oikeiston osa, joka katsoo vian olevan aina vain vasemmistossa. He eivät näe syy-yhteyksiä oikeistoradikalismin ja oman politiikkansa välillä, muslimit tappavat kuitenkin enemmän! Kaikkein karmeimmillaan tämä on sitä, että ihmiset poliittiseen väriin katsomatta jakavat ruumisdiagrammeja sosiaalisessa mediassa ja osoittavat kuka on totisesti se pahin.

Voisiko olla niin, että sekä maahantunkeutujat että uusnatsit ovat uhka? Voisiko olla niin, että he ovat eri osasia samassa ongelmassa. Nämä ilmiöt eivät sulje toisiaan millään lailla pois sen enempää kuin nationalistinen IRA ja Punainen armeijakunta sulkivat toisensa pois. Kaikki liittyy kaikkeen. Uusnatsien tekemä surma ei ollut yksittäistapaus, eikä sitä ollut Kajaanin ryöstömurhakaan. Ensin mainittu liittyy yleiseen oikeiston radikalisoitumiseen, surma on uusi askel. Kun ensiveri on vuodatettu – vaikka ehkä osin tahattomasti – on helpompaa vuodattaa uutta. Katson ainakin tässä asiassa vasemmiston osuneen jokseenkin oikeaan: radikaalioikeistossa piillee suurin potentiaali ja uhka tulevaisuuden poliittiseen väkivaltaan. Vaikka mukaan mahtuu valheita ja suhteellisuudentajutonta paisuttelua, ovat he oikeassa siinä että suurin vaara kumpuaa omista riveistäni. Ja sanon heitä edelleen omikseni, olisi osaltani vain falskia esittää puolueetonta. En pidä SVL:stä, mutta minä olen puoleni valinnut. Ja samalla puolen rintamaa on myös SVL.

Syitä oikeiston radikalisoitumiseen voi hakea niin yhtenäiskulttuurin särkymisestä kuin tietoisista poliittisista ratkaisuista. Taloudellisen polarisaation lisääntyminen sekä näyttö siitä, ettei eliitti enää piittaa kansastaan – siis omistaan – saa etsimään vastauksia syvemmältä. Yhtenäiskulttuurissa identiteetti on kuin ilmaa, sirpalekulttuurissa siitä tulee arvokkaampaakin arvokkaampi happipullo. Vasta suomalaisuuden rapautuminen on saanut havahtumaan kansallisuuden merkitykseen, siksi vastausta haetaan myös radikalismista. Ison muukalaisväestön rajojen sisäpuolelle laskeminen havahduttaa ihmiset entistä rajummin suomalaisuuteensa, näemme varmasti keitä emme ole. Näemme ne poliittiset valinnat, joiden seurauksena heidät päästettiin vaivoiksemme. Kärsimme tunkeutujien koiruuksista, jotka ovat seurausta samoista valinnoista. Valinnoista, joiden taustat menevät vuosien ja taas vuosikymmenien taa aatteelliseen subversioon ja henkiseen rappioomme.

Missä on ratkaisu? Ainakaan se ei ole siinä, mistä jotkut nyt kiihottuvat, eli äärijärjestöjen kieltämisessä. Miten edes kieltää järjestö, jota ei ole rekisteröity minnekään? Taloudellista toimintaa voitaisiin hankaloittaa ja valvontaa lisätä, mutta yhteistoiminta voitaisiin todella tehdä tyhjäksi vain massiivisilla pidätyksillä. Ja tässä niin sanottu oikeusvaltio joutuisi raa’an dilemman eteen, voidaanko ihmisiä rankaista kollektiivisesti? Nykyisessä tilanteessa se vaikuttaisi yhä enemmän ja enemmän tarpeelliselta esimerkiksi muslimiväestön suhteen, heidäthän tulisi pääosin internoida karkottamista varten. Voi myös olla, että samoihin eväisiin jouduttaisiin ääriliikkeiden kanssa turvautumaan. Mutta sittenkin olisivat tällaiset toimenpiteet vain laastaria haavoille, seurauksiin puuttumista syiden sijasta. On melko sama, vaikka joitakin uusnatseja suljettaisiin loppuiäkseen vankilaan, jos kansan polarisaatio pahenee ja vihan malja jatkaa tulvimistaan. Kansa tulisi yhdistää, mikä ei tapahdu kielloilla ja vasemmiston omahyväisyydellä. Odotettavissa oleva yleisisku kansallismielisiä vastaan ei saata ihmisiä sopuisaan yhteisymmärrykseen. Myöskään joidenkin kansallismielisten epärehellinen usko siihen, ettei omien riveistä voisi nousta väkivaltaa (mitä parhain päin selittely ilmentää), ei luo hyvää käsitystä asianomaisten kyvystä itsetutkiskeluun ja sitä myötä mihinkään tutkiskeluun. Näkyvissä on vain syvempiin asemiin kaivautumista ja entistä näkyvämpää aggressiivisuutta.

Kuka katsoisi kokonaiskuvaa? Kuka sanoisi, että olemme suomalaisia ja suomalaisia ovat myös vastarintaliikkeen tyypit. Kansallisuus ei ole vain ryhmä samanmielisiä tai jokin hyvien ihmisten kerho. Se on myös rikollisensa ja huorintekijänsä, laiskamatonsa ja irstailijansa. Uusnatsit ovat hairahtuneita, mutta he ovat aina enemmän meitä kuin ensimmäinenkään irakilainen. Ja sama kääntäen uusnatseille: suvaitsevaiset ovat enemmän meitä kuin ensimmäinenkään ryssä.

8 kommenttia:

Allaspalo kirjoitti...

Ehkä tämä koko farssi osoittaa sen, että tosi maailmasta on yksinkertaisesti vaikea saada otetta, jos haluaa saada siitä irti jotain joka hyödyttäisi jotain ns. syvällisempää ajatusta (eli poliittista, uskonnollista, filosofista ideaa). Sitten pitää repiä kaikenlaisia ääritapauksia ja kuorruttaa ne tunteisiin vetoavilla kuvitelmilla. Muussa tapauksessa maailmasta ei saa irti mitään mikä palvelisi päänsisäisiä visoita.

Ihan riippumatta rintamalinjoista.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Allaspalo.

Ehkäpä noin. Alkaa vain väsyttämään. Eikö edes voisi yrittää saada tasapainoisempaa kuvaa? En ole puolueeton arvioitsija, mutta koetan välittää totuudesta. On typerää joidenkin omieni taholta irrottaa surma sen poliittisesta kontekstista tai elämöidä uhrin taustalla, mutta eniten korpeaa se että tälläkin surmalla perustellaan äärioikeiston suurempaa uhkaa muslimeihin nähden. Vaikka juuri poliittisesti joku SVL on täysin nollatekijä (eri asia voi sitten olla tulevaisuudessa jos ja kun barbaria pääsee todella valloilleen. Kun niin sanotut tolkun ihmiset alkavat nähdä väkivallan houkuttelevana vaihtoehtona, ovat vitsit vähissä).

Jos ymmärrettäisiin, että suurin juopa kulkee suomalaisten ja matujen välillä, asettuisi tämä tapaus kontekstiinsa. Kyllä aikoinaan niin kommari kuin lapualainen ymmärsivät ryssän vihollisekseen, vaikka käynnissä oli myös sisäinen kamppailu.

Maanisia defenssejä, maanisia defenssejä kaikkialla. Kuka tekisi aloitteen? Tästä on joka tapauksessa tullut jo symbolisesti suuri asia ja siksi sen merkitys myös ilmapiirille korostuu. Se on ainakin selvää, ettei hommafoorumilla jankkaus tai suvaitsevaisten mielenosoitus tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan. Samanmieliset siellä vain taputtelevat toisiaan olalle.

Tai ehkä pitäisi mennä siilipuolustukseen ja olla enää reagoimatta. Tämäkään kirjoitus ei saavuta ketään, eikä kukaan sitä ainakaan vastapuolella tosissaan ottaisi. Ehkä pitäisi siis sanoa: eläköön vastakkainasettelu!

Tuntuu väärältä sanoa noin. Mihin tarvitaan sitten enää Suomea, jaetaan maa suosiolla kahtia.

Olen taas hysteerinen.

Jefferson Smith kirjoitti...

Tämä oli erittäin tasokas kirjoitus, kiitos siitä. Erityisesti tämä kohta tarrasi mieleeni:

"Vaikka mukaan mahtuu valheita ja suhteellisuudentajutonta paisuttelua, ovat he oikeassa siinä että suurin vaara kumpuaa omista riveistäni. Ja sanon heitä edelleen omikseni, olisi osaltani vain falskia esittää puolueetonta. En pidä SVL:stä, mutta minä olen puoleni valinnut. Ja samalla puolen rintamaa on myös SVL"

Pidän itseäni konservatiivina, mutta siitä huolimatta voin minäkin yhtyä tuohon samalla puolella rintamaa oloon (vaikkakaan en pidä SVL:stä)... ja se sai minut mietiskelemään hieman henkistä kehityskulkuani tähän suuntaan:

En osaa sanoa, koska otin ensi askeleeni voiman pimeälle puolelle, mutta se oli ennen Breivikiä kenties 2009 (?) jolloin tutustuin blogimaailmaan (Takkirauta ja sen kautta moniin muihin). Olin 19/20- vuotias ja uskoin asiaan. Uskoin vahvasti, että pahimmat liberaaliälyttömyydet saataisiin ruotuun ja uskoin ennen kaikkea, että järki voittaa. Naureskelin älyttömille väitteille "natseista" ja tunsin suurta ärtymystä siitä, että viiteryhmääni sanottiin natseiksi/äärioikeistolaisiksi ... Mutta sitten tapahtui Breivik 2011... Se oli itselleni shokki ja koin valtavan katumuksen. Yhä enemmän mieleeni hiipi ajatus "jos olenkin itse paha". Viiteryhmäni natsiksi haukkuminen sai nyt epäilemään koko kantaani voiman pimeää puolta kohtaan "en kai minä ole natsi, kun haluan rotia maahanmuuttoon" oli mieltäni painava ajatus. Vuodet 2011-2015 kuljin syyllisyydessä, mutta loppua päin kasvavassa ärtymyksessä "miksi lehdistö haukkuu minua natsiksi", hitaasti kauna alkoi kasvamaan. 2015 PS:n vaalivoitto sai mieleni toiveikkaaksi, riemuitsin siitä ja sain mielihyvää suvakkien sydänkohtauksista vaalitulosta kohtaan.

2015 heinäkuu muutti kaiken. Kiihtyvä polarisaatio ja omien, eli PS:n petturuus (rehellisyyden nimissä he ovat kuitenkin tehneet jotakin... kenties olisimme pahemmassa lirissä jos heitä ei olisi ollut hallituksessa... mutta taidan jättää kuntavaalit väliin.. en tiedä). Nyt puolitoista vuotta myöhemmin huomaan pystyväni tunnustamaan SVL:n seisovan minun puolella rintamalinjaa suvakkeja vastassa... Ja tämä on asia mitä en olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan 5 vuotta sitten, tai edes 2 vuotta sitten. Menneisyyden minä olisi todennäköisesti hämmentynyt jopa peloissaan siitä, että voin myöntää tuollaista. Jos tarpeeksi haukutaan natsiksi, niin kaipa sellaiseksi sitten pikkuhiljaa muututaan (en nyt kuitenkaan tarkoita kirjaimellisesti natsiksi (minulla ei ole minkäänlaisia kansallissosialistisia haluja tai harhaluuloja juutalaisista... rasisti... no ehkä vähän)). Polarisaatio etenee, saa nähdä mihin joudumme.

Jos minua henk.kohtaisesti sanottaisiin natsiksi, kiistäisin sen varmasti, mutta luulen, että tuntisin syvällä sisälläni jonkinlaista kunniaa, että minut on tunnustettu oikealle puollelle rintamalinjaa kuuluvaksi.... Rehellisyyden nimissä minua hieman pelottaa kuinka pitkälle olen vielä menossa "oikealle"... tuleeko vielä päivä, kun sanon natsiksi haukkuvalle "kiitos"?

Allaspalo kirjoitti...

"Maanisia defenssejä, maanisia defenssejä kaikkialla. "


Niinpä, maailma on sekaisin
mutta niin se vaan menee,
että kaikki virtaa.
Meidän sukupolvelle pyörähti nyt tämmönen riesa ruletissa.

Ehkä koko homma selviää kepeästi. Todennäköisesti kuitenkin ei. Liian moni ihminen joutuisi myöntämään, että heidän kokemuksillaan, ihmissuhteillaan, teorioillaan tai eksoottiset asiat joita kohtaan he ovat tunteneet kiinnostusta/ihastusta/sääliä ei ollutkaan isossa mittakaavassa sittenkään painoarvoa vaan "matalamieliset" jurpot olivat oikeassa yrmyydessään.

Kellopeliappelsiiniin tää menee.

Allaspalo kirjoitti...

Yksi ironinen näkökanta tuli vielä mieleen. Meille (90 ja sen jälkeen syntyneillw) on huolella kerrottu miten nössöjä me ollaan. Miten seitkyt ja kaheksankyt luvulla nuoret kävivät kylänraitilla tappelemassa. Rockbillyt vs punkkarit ja armeijassakin kuulema tykkijullit ja sissit saattoivat ottaa iltalomilla joukkotappeluita. Nyt herää kysymys, että mitä väliä. Oltiin sitä ennen sentään rautaa eikä tämmösiä löysiä torttuja. Noh nyt nuo "kovan koulun käyneet" ovat aikaisia joitten käsissä yhteiskunta on, eikä yhtä alati kasvavaa riehuvaa roskajoukkoa saada kuriin, vaikka luulisi päättävien elinten, poliisin ylimmän johdon yms. olevan täynnä niiden kovien aikojen kasvatteja. Ihan hyödyntöntä nujakointia silloin ennen muinoin. Ei sille taidakaan olla paskankaan väliä millaisia sankaritarinoita ja urbaanilegendoja kujilta ja kyliltä menneinä vuosikymmeninä tuli. Ei sillä että nykytilanne olisi hyvä mutta nyt nähdään miten onttoja uhoojien jutut olivatkin.

Lauri Stark kirjoitti...

Myöhäisiltaa ja kiitoksia kommenteista. Nyt masentaa Suomen persiilleen mennyt lätkäturnaus sen verran, että palaan asiaan otettuani lukua.

Allaspalo kirjoitti...

Asiaan liittyen:
Huomenna on luvassa Hesassa peräti viisi mielenosoitusta! Ja monet toisiaan vastaan.

Tämähän alkaa kaikessa tragikomiikassaan olla hauskaa XD...

...Jos se ei olisi niin vaivaannuttavaa

Mahdetaan nyt saadaan sitä dialogia ja
kommunikaatiota osapuolten välillä.

Lauri Stark kirjoitti...

Jefferson: itse saavuin oikealle jyrkemmässä kulmassa. Suunilleen alusta asti olivat Sarastuksen ja Takkiraudan kaltaiset mediat seurannassa, jolloin perussuomalaiset näyttäytyivät turhan maltillisina. Näin ollen SVL:n kaltaiset porukat eivät vaikuttaneet aivan toisesta maailmasta tulleina, vaikka pidin heidän toimintaa haitallisena. Tosin, olin alun perin huonosti selvillä noista liikkeistä, sekoitin esimerkiksi vastarintaliikkeen ja FDL:n vaikkei näillä ole mitään tekemistä keskenään. Kai ne olivat mielessäni jotain epämääräistä äärioikeistoa. Sittemmin olen tullut tajuamaan, että tuota äärioikeistoa olen myös minä.

Epäilyksiä on hyvä olla ja katumusta. Aina ei ole rehellinen, aina ei ole avarakatseinen ja armollinen. Epäilyksiä tulee olla ja omantunnon ääntä kuunnella, tai sortuu pitämään itseään Hyvänä Ihmisenä. Omahyväistä tyytyväisyyttä on vältettävä, sillä se on tie laiskuuteen ja myöhemmin itsepetokseen. Silloin saattaa todella huomata olevansa se paha ihminen.

Allaspalo: Salad fingers, voi vittu...

Blufferit...katsot omituisia asioita. Luulin, että Agapio olisi surkeudessaan ylittämätön.

Ja hahhah, kuulostaa jo monty Pythonilta mitä tuolla Helsingissä tapahtuu. Joo, varmaan tuo päämielenosoitus tulee olemaan samanmielisten typerää lässytystä, mutta vastamielenosoitukset kuulostavat vain huvittavilta. "Rasismi suomalaisia vastaan", pliis. Onko vastapuolen lässytys omaksuttava ehdoin tahdoin myös omaan arsenaaliin.