Burkinit ja prioriteetit

Sitä tietää, että mielisairaus on saavuttanut uuden tason, kun sosiaalisen median kohina otetaan vakavissaan. Ja mistä se kohisee? Uimapuvuista.

Etelä-Ranskassa muslimit riehuvat. Pormestari painaa paniikkinappulaa ja kieltää musliminaisten vartalonpeittävät uima-asut, burkinit. Tiedostavaisto tulistuu: ”mekin länsimaissa kontrolloimme naisten vartaloa, tekopyhyyttä! Sitä paitsi burkini emansipoi, ei kahlitse”. Älämölö kasvaa ja kielto perutaan. Suuri voitto ja sosiaalisen median voimannäyte, onneksi olkoon. Voisin tässä analysoida, miten mikä tahansa länsimaisia traditioita tuhoava käy vasemmiston aseeksi: lutkamarsseilla liputetaan holtittomuuden ja rivouden puolesta, mutta nyt liputetaan kontrollin ja siveyden puolesta. Vihollinen on miehen katse, jolle ensin halutaan näyttää kaikki ja jolta seuraavaksi kätketään kaikki. Ystävä on vuoroin huora tai muslimi, kaikki käy. Vasemmisto huutaa: ”mitä tahansa paitsi länsimaalaisia arvoja!” Heille kelpaavat vain perversiot tai puritaanisuus.

Edellä sanottu ei ole kuitenkaan tärkein aspekti. Pahinta on trivialiteettien kohottaminen keskipisteeseen. Kaiken emansipaatio- ja kieltopuheen alle on hukkunut alkusyy, joka on krooninen konflikti muslimien ja eurooppalaisten välillä. Ranskan asetelma kärjistyi Nizzan terrori-iskujen jälkeen ja viimeinen pisara oli Rivieralla käyty joukkorähinä. Sitä seurannut burkinikielto oli kuitenkin virhe, jolla ei puututtu syihin vaan seurauksiin. Tyypillistä. Odotettavaa oli myös, että tiedostavaisto tarttuisi juuri tähän. Muslimien käytöstä ja mitä sille tulisi tehdä, ei ajatella. Sen sijaan hypätään metatasolle, jossa pohditaan tekopyhyyttämme ja oikeutustamme reagoida mihinkään. Eikä oikeutusta ole. Kielto perutaan ja lopputulos on pyöreä nolla: mitään ei ole saatu aikaan. Vasemmalla taputetaan itseä olalle, millä välin muslimit tekevät mitä muslimit tekevät eli tasan mitä lystää.

Tilanne on järkeenkäypä kuin tämä skenaario: Venäjä hyökkää Suomeen, Suomen hallitus kieltää Kalaŝnikovit. Yliopistoväki ja humanistit syyttävät tekopyhyydestä, ”onhan meilläkin RK-62:t”. Kielto kumotaan ja voitonriemu kajahtaa. Sillä välin kiellosta huolimatta ja kiellon jälkeen, roiskuu luoteja Suomen suuntaan ja sotilaita kaatuu. Tarinan opetus? Olennaista ei ole, onko ryssillä Kalaŝnikovit vaan se, että niillä ammutaan suomalaisia. Ei ole vaikutusta, jos kyseiset aseet saadaan sotavangeilta takavarikoitua, hyökkäys jatkuu ja Kalaŝnikovien kera. Muutettavat muuttaen, ei ole olennaista käyttävätkö musliminaiset burkinia. Olennaista on, että olemme sodassa muslimeja vastaan. On myös yhdentekevää, jos muutama musliminainen pakotetaan riisumaan riepunsa. Kodeissa ja lähiöissä omia tapoja edelleen vaalitaan ja niiden voimalla käydään meitä vastaan.

Trivialiteetit voivat olla lystiä ajanvietettä. Kun niistä tulee huvin sijasta arkea, muuttuu perusasioiden toimittaminen vaikeaksi. Tai pikemminkin niin, että trivialiteeteista tulee perusasioita. Siispä vasemmistolaisen vinkkelistä tämä kirjoitus olisi tyyppiesimerkki naisten ongelmia vähättelevästä puhetavasta ja siis osa ongelmaa. Totta tosiaan, minä aion vastaisuudessakin vähätellä. Teen parhaani sen eteen, että härkänen paljastuisi kärpäseksi. Limaiset runkkarit nudistirannalla ovat pikkuriesa, siis toisarvoista. Arvon neidit, menossa on sota. Saisinko huomionne?