Muumeilta elämää oppia vois

Muumilaakson idylli on ihanteellinen kyläyhteisö, pieni utopia. Sen asukkaat ovat monenkirjavaa joukkoa, jotka eivät kenties pidä toistensa omituisuuksista, mutta tulevat niiden kanssa toimeen. He eivät sekaannu toistensa asioihin, kaikki kukat saavat kukkia. Ainoaa poliisia ei kiinnosta edes Nuuskamuikun kaltainen kiertolainen, joka omalla laillaan on osa laakson asujaimistoa. Muumilaakson järjestys on orgaanista, sillä kenenkään ei tarvitse kontrolloida sitä; asiat järjestyvät kyllä omalla painollaan.

Asiassa on kuitenkin pieni mutta: järjestys säilyy, koska kaikki on ennustettavaa. Omituisimmatkaan laakson asukkaista eivät kykene sellaisiin tempauksiin, jotka toden teolla voisivat laakson elämää vaarantaa. Haisuli on kyllä pahantekijä, mutta harmiton kokonaisuuden kannalta; hän on riesa, jota siedetään. Hän on kuin romanivähemmistömme, jonka olemassaolon pitkin hampain hyväksymme. Isoimmat uhat tulevat siis selvästi ulkopuolelta: mörkö, kullankaivajat, kuumien lähteiden etsijät ja ketkä milloinkin. Yleensähän muumit ovat hyväntahtoisia ja uteliaita muukalaisia kohtaan. He ovat vieraanvaraisia ja muumitaloon ovat tervetulleita niin matkamiehet kuin pakolaiset. Mutta heidänkin vieraanvaraisuudella on rajansa. Vieras tai kaksi silloin tällöin ei pahaa tee, ehkei kymmenenkään tiukassa paikassa. Vaan entäs, jos tulee yhdestoista?

Muumit ymmärtävät, että rajansa kaikella. Yhtä mielellään kuin he toivottavat vieraat tervetulleeksi, he myös hyvästelevät heidät matkoihinsa. He ovat äärimmäisyyksiin asti suojelunhaluisia laaksoaan kohtaan ja tahtovat säilyttää sen ainutlaatuisen harmonian. He ovat näet ymmärtäneet jotain olennaista: harmonia säilyy vain niin kauan, kuin systeemi on ennustettava. Ja ennustettavuus säilyy, jos vakiot eli asukkaat pysyvät samoina. Kaikki muukalaiset ovat tuntemattomia tekijöitä, eivätkä muumit sellaisia kaipaa. He hyväksyvät Haisulin, mutta entäs jos hänenkaltaisiaan tulee kaksikymmentä lisää? Rikollisuus riistäytyisi käsistä. Entä jos Mörkö muuttaa pysyvästi laaksoon asumaan? Luonto kuolisi ja asukkaat muuttaisivat pois. Metsän noitaa konnuuksineen siedetään, mutta kymmenen noitaa muuttaisi laakson magian sotatantereeksi. Uudisasukkaita eivät muumit myöskään kaipaa; he olivatkin kaukaa viisaita karkottaessaan kuumien lähteiden etsijät ulos laaksosta. Mutta jos uudisasukasvirta kerran käynnistyisi, olisi se laakson loppu. Lakeja ei ole laaksossa tarvittu, mutta laakson kaupungistuessa niihin hukuttaisiin; yhtäkkiä olisi joka soppi kieltotauluja täynnä ja Nuuskamuikkunen vangittuna irtolaisuudesta. Olisi vain ajan kysymys, milloin muumitalo purettaisiin rakennussääntöjen vastaisena. Niiskun laboratorio hävitettäisiin, sillä eihän hänellä olisi koulutusta taikka lupakirjoja kemikaalien säilytykseen. Nipsu, jota on laakson patologisena laiskurina siedetty, heitettäisiin velkavankeuteen. Pikku Myy suljettaisiin lastenkotiin.

Kuten näkyy, muumeilla on kaikki intressit suojella laaksoaan ulkopuolisilta. He pitävät vieraista ja matkamiehistä, mutta vain niin kauan kuin nämä eivät jää pysyvästi laaksoon. He suvaitsevat omia boheemejaan, mutta eivät kaipaa heitä lisää. Laakson poliisiin saattaa iskeä ajoittainen virkainto, mutta se olisi harmiton asia kaikkialla läsnä olevan Stasin rinnalla. Nuuskamuikkunen kalastaa ilman lupaa ja kenties tekee tarpeensakin jokeen, mikä olisi kuitenkin laaksoa saastuttavan kultakaivoksen rinnalla pieni paha. Haisuli saa joskus oikeasti vaarallisia ideoita, mutta ainakaan hänellä ei ole jengiä takanaan, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Nipsu on laiskuri, mutta ainoa laatuaan. Ovia ei lukita tasan siksi, että muihin asukkaisiin luotetaan. Ei tällaista herkkää tasapainoa sovi sörkkiä.

Muumeilta löydämme ulkopoliittisen linjamme: olisi syytä olla yhtä suojelevaisia omaamme kohtaan, kuin he ovat. Asenteessaan ulkopuolisiin ovat muumit täydellinen sekoitus hyväntahoisuutta ja epäluuloa. He ovat valmiit kestitsemään, mutta eivät elättämään. He ovat leppoisia ja samalla äärimmäisen jyrkkiä. Muumilaakso näyttää miniatyyrikoossa, millaista on kansakunnan elämä itsessään ja suhteessa muihin; aina ovat ”me”, jotka tahtovat vaalia omaansa. Ja sitten ovat ”ne”, jotka eivät tavalla tai toisella sovi kuvaan.

PS. Minulla on DosBox ja Master of orion II. Eli pian valloitan galaksin, vaviskaa herrarodun edessä. Fear before the wrath of the tyrant!