Kokoelma unia

Mikä Unilaakso se on, jossa ei puhuta unista. Tässä jälleen muutamia unia jostain vuoden taikka parin ajalta:

1) Olen Puna-Armeijan sotilas ja osastomme kuulee uutisen Saksan antautumisesta. Meidät valtaa riemuntunne ja laulamme rauhan kunniaksi. Olemme Venäjällä, talvisen kaupungin puistossa ja meitä ympäröivät huurteiset koivut kurottavat taivaaseen asti. Tunnen onnea.

2) Olen ystäväni kanssa Irakissa sotimassa, puolustamme linjaa ISIS:in joukkoja vastaan. Hyppään poteroon, jonne ammutaan läheisen rakennuksen ikkunasta. Vaihdamme laukauksia, kunnes vihollissotilas tekee virheliikkeen. Kylmään hänet muutamalla osumalla.

3) Ydinsota on tulossa, eikä mikään voi sitä enää estää. Olemme kaupassa hamstraamassa isäni kanssa, suunnittelemme pakoa kaupunkialueelta. Olemme Helsingissä ja kuulemme uutiset, että Peking on räjäytetty tuhkaksi; "nyt se alkaa". Hyytävä tunne valtaa minut ja ryntäämme kohti parkkihallia. On kuitenkin jo liian myöhäistä, takanani välähtää. Näen tulisen sienipilven, paineaalto murskaa ihmisiä. Suojaudumme, mutta kaupungista emme enää pois pääsisi. Autan vanhan rouvan pystyyn, etsin isääni. Herään, enkä hetkeen muista mikä on totta. Palaan todellisuuteen ja tunnen kiitollisuutta, että maailma on edelleen vihreä ja elävä.

4) Käyskentelen pikkukaupungin raitilla Ina Mikkolan näköisen gimman kanssa. Suuntaan läheiseen kukkakauppaan ostaakseni hänelle kimpun. Samainen kauppa toimii myös thaimaalaisten pyörittämänä bordellina. Silittelen vinosilmäisen huoran hiuksia, kunnes päätän ajan kuluksi haastaa erään teinipojan siitä, kumpi kestää enemmän kipua. Kun poika katkaisee yhden sormistani pihdeillä, totean että saa minun osaltani riittää.

Jätän naiseni valikoimaan kukkia ja menen ystäväni kämpille. Hän saapuu paikalle verta vuotavana, häntä on ammuttu. Hän kuolee käsivarsilleni. Talo on piiritetty ja tarkka-ampujien vuoksi on pysyttävä matalana. Iskujoukot rynnäköivät ja vihainen kommando heittää puukon vatsaani. Irrotan puukon ja heitän sillä miestä rintaan. Kommandoja tulee lisää ja myös heidän komentajansa, joka on klingoni. Hän kohottaa revolverinsa ja surmaa minut kahdella laukauksella rintaan. Herään, ja tarkistan ovatko sormeni ja vatsani ehjät.

5) Pilvisen taivaan keskelle avautuu täydellisen pyöreä ja valtaisa ikkuna avaruuteen. Siitä tulvii sisään lämmintä valoa ja näen lukemattomia tähtiä ja tähdenlentoja. Näky on kaunis ja ihmiset katsovat ihmeissään, liikutun kyyneliin. Kuin katselisi maisemaa aivan toisesta maailmasta.

6) Muinaisen pakanakuninkaan henki riivaa minut. Vailla omaa tahtoa, mutta tietoisena kohtalostani vaellan kohti läheistä suota. Muinainen kuningas on haudattuna sinne ja upotan itseni suonsilmäkkeeseen, jossa sulan lihasmassaksi ravitakseni tuon kaamean valtiaan.

7) Pyydystän jurakauden aikaisen jättiläisheinäsirkan kodistamme. Se puree minua. Yritän tappaa sen, mutta se pääsee karkuun. Löydän takapihaltamme vielä dinosauruksen poikasen, jolta katkaisen kaulan pistolapiolla. Lopuksi hävitän ruumiin happoaltaassa.

8) Olen sairaalassa, jossa ulkoavaruudesta tulleen sairauden taruttamat ihmiset jonottavat hoitoon. Mies otetaan jonosta sivuun, sillä hänessä oleva geenimutaatio saattaa olla avain parannuskeinoon. Näen kaverin ilmeestä, että hän tietää kuolevansa. Käytävälle levitetään sairaalapunkka, jonka päällä mies silvottaisiin palasiksi mutaation eristämiseksi. Prosessi keskeytyy alkuunsa, kun kasvottomat alienit hyökkäävät. He sytyttävät ihmisiä palamaan, myös minut. Jään kuitenkin paikalle ruumiittomaksi tarkkailijaksi. Eräs nainen väistää niin, että tuleen syttyykin hänen sylissä ollut vauva; tuhkaksi kärventyi jokaista solua myöten. Nainen pääsee muutamien muiden ohella turvaan, mutta on hysteerisen itkuinen.

9) Olen matkalla paholaisen synkään linnaan. Se kuitenkin huomaa minut ja käännyn takaisin. Eksytän sen jäljiltäni lentämällä näkymättömän ratsuni selässä pois. Päädyn jonkun saatananpalvojan mädäntyvään ja okkultismia pursuavaan taloon. Saatananpalvoja on Jouko Turkka. Hänellä on ämmä siellä, jonka haluaa astuttaa minulla siittääkseen lapsia saatanalle. Yritän karata kellarin kautta, mutta seniili Turkka on ovelampi ja yrittää sulkea minut sinne outojen otuksiensa sekaan. Kuristan telekineesillä sen vanhan hullun ja murskaan päät oudoilta, sappea sylkeviltä otuksilta. Lipastan kaivoksesta dynamiittia reppuuni ja vaellan Karjalan maisemissa.

Hieman aiemmin olen junassa, jossa latino diilaa huumeita. Menen vittuilemaan, paljastan hänet väärennetyt setelinsä ja nauran päälle. Se on virhe, sillä tämän nolatun mafioson aisapari ilmaantuu katkaistun haulikon kanssa ja ampuu suunilleen kaikki junavaunussa olijat. Ammun idiootille kuulan ohimoon.