Kesälomat on lusittu, treenit ohitse ja uudet pelit ovat pyörähtämässä käyntiin. Mielenkiinnolla odotan, ovatko Alexandr Ovetškin & Wahington Capitals jo toipuneet krapulastaan. Ei ole edes varmaa, etteikö ensin mainittu olisi vielä kännissä. Joukkue on joka tapauksessa vahva ja yksi mestarisuosikeista. Vuosikymmenien kirous on ohitse, eikä samanlaisia paineita enää ole. Vaan onko nälkää?
Kesällä ja alkusyksystä tapahtui muutamia kiintoisia pelaajakauppoja. John Tavares vaihtoi seuraa New York Islandersista Toronto Maple Leafsiin. Kun Torontolla on Tavaresin ja Auston Matthewsin myötä kaksi huipputason sentteriä ja erinomaisia laitureita, nousevat kanadalaisjoukkueen mestaruusosakkeet huimasti. Läntisessä konferenssissa San Jose Sharks sai myös jättipotin ostettuaan Erik Karlssonin pilkkahinnalla Ottawa Senatorsista. Kun joukkueessa pelaa ennestään yksi liigan parhaista puolustajista - Brent Burns - vahvistuu heidän pakistonsa hurjalla tavalla. He voivat käytännössä peluuttaa täydet 60 minuuttia yhtä top 5-tason pakkia kerrallaan, mihin mikään muu joukkue ei kykene.
Karlssonin kaupannutta Senatorsia käy tässä vaiheessa lähinnä sääliksi. He ovat menettäneet useammankin avainpelaajansa ja parin muun sopimus joutuu katkolle tämän kauden jälkeen. Viime vuonna Ottawa oli maalin päässä Stanley Cup-finaaleista, nyt koko joukkue palaa poroksi. Kuin omistaja haluaisi päästä eroon koko tiimistään ja tuhota organisaation siinä samalla. Mene ja tiedä.
Suomalaisittain näyttää tilanne hyvältä. Uusia nimiä aloittaa ylhäällä, kuten puolustajalupaus Miro Heiskanen sekä 18-vuotias sentteri Jesperi Kotkaniemi. Muun muassa Eeli Tolvanen ja Henrik Borgström taasen hakevat vauhtia AHL:stä, joten katsotaan miten sen kanssa sujuu. Ensin mainittu on lupaava maalintekijä, Borgströmillä on pehmeät kädet; kiirettä ei ole ja uskon molempien lunastavan paikkansa ennemmin tai myöhemmin. Muista suomalaisista Alexander Barkov jatkanee nousua keskushyökkääjien parhaimmistoon ja Patrik Laine maalintekijöiden. Laineelta odotan jo 50 maalin ja 82 pisteen kautta, kaikki sen alle on pettymystä. Jesse Puljujärvellä on kahden ensimmäisen ja vaisun kauden jälkeen aika näyttää kyntensä. Toivon mukaan peli lähtee lentoon vihdoin ja viimein.
Viime kausi oli suomalaisittain paras pisteiden ja maalien valossa. Toivotaan, että tänä vuonna pistetään paremmaksi. Mestarisuosikkini on edelleen Winnipeg Jets, joka on nuori ja vahva joukkue. Paul Stastnya eivät saaneet pidettyä riveissään, mutta kenties keväämmällä on tiedossa sentteriosastoa vahvistavia pelaajakauppoja. Melkein olisin valmis vaihtamaan ykköspakki Dustin Byfuglienin ja toisen muun pelaajan yhteen huipputason sentteriin. Winnipegillä on jo Mark Scheifele, mutta mestaruusjoukkueilla on perinteisesti ollut kaksi eliittisentteriä. Saa nähdä kuinka käy.
4 kommenttia:
Nyt on hyvä mahdollisuus tehdä ennätys vähintään yhden ottelun pelanneiden suomalaispelaajien määrässä (43 kahdella kaudella). Menisikö jopa 50 haamuraja rikki?
Historiaa on jo tehty. Kun Habs (mistä ihmeestä tuo lempinimi edes tulee?) päätti pitää Kotkanniemen ylhäällä tulee hänestä ensimmäinen tällä vuosituhannella syntynyt pelaaja, joka pelaa jossakin Pohjois-Amerikan isosta neljästä (NFL, MLB, NBA ja NHL)liigasta. Metka juttu, että suomalainen pelaaja aloittaa tämän 2000-luvulla syntyneiden aikakauden.
Ehtoota Juho.
Nyt on hyvä mahdollisuus tehdä ennätys vähintään yhden ottelun pelanneiden suomalaispelaajien määrässä (43 kahdella kaudella). Menisikö jopa 50 haamuraja rikki?
Kiintoisaa. Toivottavasti lyödään laudalta ennätyksiä ja tulee pystejä. Palkintoehdokkaani suomalaisista ovat Patrik Laine (Richard Rocket), Alexander Barkov (Selke), Mikael Granlund (Lady Byng) ja Miro Heiskanen (Calder).
Metka juttu, että suomalainen pelaaja aloittaa tämän 2000-luvulla syntyneiden aikakauden.
Onko todella noin? Onhan ainakin ykkösvaraus Rasmus Dahlin myös 2000-luvulla syntynyt.
"Onhan ainakin ykkösvaraus Rasmus Dahlin myös 2000-luvulla syntynyt."
On toki, mutta sattuvasti Montreal aloittaa pelinsä ennen Buffaloa. Olkoon sitten arpaonnea, mutta sekin täytyy ansaita.
Omissa toiveissa olisi, että Barkov saisi lopultakin pelata täyden kauden. Loukkaantumisia on jo kertynyt siinä määrin, että kropan kesto huolestuttaa. Muistelee Saku Koivua, Jere Lhtistä ja Tuomo Ruutua. Kaikilla olisi ollut edellytyksiä parempaan, mutta ne loukkaantumiset.
On toki, mutta sattuvasti Montreal aloittaa pelinsä ennen Buffaloa. Olkoon sitten arpaonnea, mutta sekin täytyy ansaita.
Ahaa, katos perkele! Virstanpylväs tämäkin.
Omissa toiveissa olisi, että Barkov saisi lopultakin pelata täyden kauden.
Viime kaudella missasi vain neljä peliä, mitä voi pitää jo hyvänä merkkinä. Saa nähdä kuinka käy, jotkut kaverit vain ovat herkempiä loukkaantumaan. Ja kun niitä vammoja kertyy, tulee uusia entistä helpommin.
Koivu pelasi kaikesta huolimatta hyvän uran, kuten myös Lehtinen. Tuomo Ruutu on se, jolla jäi homma selvästi kesken. Jos olisi pysynyt kunnossa, pelaisi vieläkin. Harmittava takaisku suomalaiselle kiekkoilulle.
Lähetä kommentti