lauantai 29. lokakuuta 2016

Clinton vai Trump? Kolera vai rutto?



En ole äänioikeutettu Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, mutta katson sopivaksi että Unilaakso antaa tuomionsa asiassa. Joidenkin mielestä nykyisissä vaaleissa ei ole mitään oleellisesti uutta, eikä siksi mitään kommentoimisen arvoista. Tämä on totta kvalitatiivisessa mielessä, USA:n poliittinen järjestelmä on ollut mätä jo vuosikymmeniä. Kuitenkaan emme ole kvantitatiivisesti todistaneet vastaavaa määrää valheita, törkyä ja molemminpuolista vihaa, mitä olemme näissä vaaleissa saaneet nähdä. Maa marssii kohti äänestyspäivää kuin se valmistautuisi sisällissotaan.

En vaivaudu argumentoimaan, miksi Hillary Clinton on korruptoitunut noita. Tämä on minulle itsestäänselvyys, kuten on edeltävienkin presidenttien mädänneisyys. Paljon oli puhetta Obamasta, eikä mikään kuitenkaan muuttunut. Republikaanien Bushia on syystäkin inhottu, mutta demokraatti Kennedy ei jäänyt imperialismissa juuri jälkeen. Se, mistä kaikki alkoi, onkin sitten vaikeasti määriteltävissä ja vaatisi perusteellista selvittämistä. Siihen en aio tänään mennä ja tuskin myöhemminkään. Kirjoitan ehdokkaista nyt, kirjoitan mitä terve järki sanelee.

En voi kieltää, ettei Donald J. Trumpin kampanja olisi herättänyt minussa tyydytystä. Olen kokenut roisia vahingoniloa todistaessani, kuinka suvaitsevaiset ihmiset Suomessa ja ympäri länttä ovat tikahtuneet sappeensa. Näin äärimmäinen pöyristys hakee vertailukohtaa tietokoneen jumiin menemisestä, kuin yrittäisi pyörittää HD-videota antiikkisella näytönohjaimella. Heidän mieleensä ei mahdu eikä voi mahtua, miten Trumpin suosio on rakentunut ja miksi se ei ole suostunut taittumaan. Niistä nauloista, joiden piti olla lopullinen niitti hänen kampanjalleen, saisi jo rautakaupan pystyyn. Kaikesta esteistä, totaalisesta tuen puutteesta ja loputtomista vihollisista huolimatta on hän raivannut tiensä näin pitkälle. Vaikka viimeaikaisten kohujen valossa hänen pelinsä näyttää taas pelatulta, tulevat Clintonin kampanjaväki ja kannattajat kylpemään vaalipäivänä kylmässä hiessä. Heitä hiertää se kammottava mahdollisuus, että Trump voisi sittenkin voittaa. Ja jos hän voittaa, eivät edes nitrot siinä vaiheessa auttaisi.

Vahingonilo on kuitenkin halvinta mahdollista iloa ja typerä syy kannattaa mitään. Tämän ja vastapuolelle ominaisen hysterian lisäksi, ei vaaleilla näytä olevan todellista sisältöä parannuksen mahdollistamiseksi. Vai liioittelenko, kenties aliarvioin ehdokkaita ja mahdollisuus on? Ei ole, enkä jaa joidenkin oikeistolaisten intoa Trumpin suhteen. Häneen projisoidaan samanlaista toiveajattelua kuin Obamaan aikoinaan, monet vakavissaan pitävät USA:n taistoa käänteentekevänä. Oli tässä haihattelussa kyse sitten itsepetoksesta tai naiiviudesta, niin turha toivo. Mikään ei muutu, ei ainakaan parempaan. Clinton jatkaa sinne, minne asiat ovat tähänkin asti menneet: päin helvettiä. Trumpilla on avaimet muutoksiin, huonoihin sellaisiin. Amerikkalaisilla on tehtävänä valita kahden roiston väliltä, päätettävä kumpaa inhoavat vähemmän. Epäilemättä molemmilla ehdokkailla on lukuisasti vilpittömiäkin kannattajia, mutta tahdon uskoa riittävän monien tiedostavan kuin vähän eroa heillä todellisuudessa olisi. Clinton on Wall Streetin sätkynukke, mutta Trump löyhkää isolta rahalta. Viimeksi mainittu voi olla lobbareista riippumaton, mutta pohjimmiltaan edustaa samaa rötösherrojen eliittiä kuin vastustajansakin klaani. Jopa Bernie Sanders – tuo 60-lukulainen kääkkä – vaikuttaa näiden rinnalla messiaalta.

Joka tapauksessa, nämä ovat historialliset vaalit. Ne ovat sitä yksinomaan negatiivisessa valossa, maa on jakautunut ja ilmapiiri tulehtunut. Kumpi tahansa osapuoli voittaakaan, ei se tiedä enempää yhteisymmärrystä osapuolten välillä vaan ainoastaan syvempää kahtiajakoa ja polttavampaa vihaa. Trumpin suosio perustuu illuusiolle, että eliitille pääsisi häntä äänestämällä haistattamaan paskat. Clintonin suosio perustuu illuusiolle, että vain vastapuolen kannattajilla on illuusioita. Mitään rehellistä ja muuta kuin valhetta ei ole ehdokkailta odotettavissa. Trump on epäilemättä villi kortti, mutta pitääkö joku tosissaan Clintonia vähemmän huonona? Hän on ainoastaan ennustettavasti huono, mikä lienee suvaitsevaisille nauramistakin naurettavampi syy äänestää joku valtaan.

Viisainta olisi pudistaa päätään ja katsoa muualle, kädet puuskassa. Mätä systeemi ei muutu edes hyvillä ehdokkailla, saatikka nykyisillä kuvatuksilla. Todellinen muutos ei tule lakialoitteena hyväksytyksi tai ylhäältä päin sanelluksi, sen tulee lähteä ihmisten itsensä sisältä. Turha on odottaa poliitikkojen meitä pelastavan tai kurssia kääntävän, he voivat ainoastaan odottaa laivan lipumista sinne minne sen suunta on jo aiemmin laskettu. Kokka on kohti haaksirikkoa, miehistö juovuksissa, kompassi rikottu ja tähystäjä kölin alta vedätetty. Kapteenin univormuun puettu mölyapina ei saa laivaa muuttamaan suuntaansa vaan tuottaa ääniaaltoja sykloniin. Maalaan piruja seinälle, sillä kieltäydyn kumartamasta vääriä profeettoja. Toivo ei ole siellä, minne media ja iso osa ihmisistä tätä nykyä katsovat. Se on…

11 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Kyllä minä toivon Trumpin voittoa. Motiivissani on ripaus vahingoniloa: Hillary Clinton on ehtinyt uurtaa poliittista uraa riittävän kauan antaakseen meille kuvan siitä, millainen hän olisi presidenttinä. Trump on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi paljolti viihteellisenä hahmona, jonka julkinen rooli on öykkäröivä bisnesporho.

Vahingoniloni syntyisi siitä globaalista ällistyksestä, mikä seuraisi Trumpin valintaa: asiaankuuluvien voitontuuletusten jälkeen ei sammakoita suustaan päästelevästä räävä-Trumpista olisi enää tietoakaan! Tilalla olisi USA:n 45. presidentti Donald John Trump, joka puhuu, esiintyy ja tekee päätöksiä rauhallisesti, asiallisesti, harkitsevasti ja sovinnollisesti, sanalla sanoen valtiomiesmäisesti.

Eihän siinä niin voi käydä...?

Viilipytty kirjoitti...

Minustakin Trump vaikuttaa kaikin puolin inhottavalta: narsistinen, itsekritiikkiin kykenemätön öykkäri, jolla ei vaikuta olevan minkäänlaista pätevyyttä presidentin tehtävän hoitamiseen. Olen kuitenkin oppinut ajattelemaan asioita laajemmin kuin yksittäisten henkilöiden tasolta. Minä en kannata mitään henkilöä tai puoluetta, vaan yhteiskunnallista ilmiötä. Trump edustaa samaa ilmiötä kuin Iso Jytky edusti Suomessa: poliittisen eliitin mädännäisyyttä ja ideologista surrealismia vastaan nousevaa "tavallista kansaa", joka haluaa politiikan keskittyvän taas heidän huoliensa hoitamiseen. Sitä ilmiötä minä kannatan, minkä vuoksi kannatan niitä poliitikkoja, joiden kautta ilmiö etenee, oli se poliitikko vaikka Trump. Ja USA:n presidentinvaalien suhteen ei pidä unohtaa, että kyse on myös hallitusvaalista. Vaikka ei presidenttiehdokkaasta pitäisikään, samalla äänestetään myös kaikista ministereistä ja monista tärkeistä virkamiehistä, kuten tuomareista, jotka USA:ssa vaikuttavat olevan jonkinlaisia poliitikkoja hekin.

Minunkin mielipiteeseeni näissä vaaleissa liittyy tietysti myös se, miten muut ihmiset vaalitulokseen reagoisivat. Trumpin voitto olisi painajainen suomalaisille inhokeilleni, ja lisäksi se olisi mittava arvovaltavoitto maahanmuuttokriittisille. Suomalaiset poliitikot tuntuvat olevan sellaisia, että mitään rohkeaa ei uskalleta tehdä ennen kuin jossain ulkomaassa, jota he katsovat ylöspäin, sama päätös on jo tehty aiemmin. Vuosi sitten Suomen perusporvarihallitus ryhtyi maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin vasta, kun Ruotsin punavihreä hallitus oli näyttänyt esimerkkiä! Koska ne maat, joita eniten matkitaan, ovat Ruotsin lisäksi ainakin Saksa, Britannia ja USA, Trumpin voitto saattaisi olla suomalaisille vihje siihen suuntaan, että monikultturismista voidaan todella luopua.

Se vielä on sanottava, että olen surullinen, kun Teekutsuliikkeen kuplasta puhkesivat ilmat. Ron Paul olisi minun suosikkini USA:n presidentiksi. Olisi ollut hulvattoman hauskaa nähdä, mihin julkisen sektorin lähes täydellinen alasajaminen olisi johtanut. Ja turvallista sitä olisi ollut kokeilla USA:ssa, jossa sen mahdollinen (vai todennäköinen?) katastrofaalisuus ei olisi iskenyt minuun.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Hyvää myöhäisiltaa kommentoijille.

Qroquius Kad: en epäile Trumpin pätevyyttä, kyllä hän postinsa (eli USA:n ulkopoliittisen johtajan roolin) osaisi varmasti asiallisesti hoitaa. Kyse onkin siitä, että hän ei muuta mädässä systeemissä mitään parempaan suuntaan. Onko siis aihetta muuhun kuin vahingoniloon?

Viilipytty: Trumpin möläytykset ja moukkamaisuus eivät ole suurin syy sille, miksi pidän häntä huonona. Hän on huono, koska ei tule saamaan mitään todellista ja tarpeellista muutosta aikaan. Suomessakin oli jytky ja viime vuonna saimme persut hallitukseen. Mikä muuttui? Ei olennaisesti mikään, tätä systeemiä ei voi enää parantaa sen omista toimintaedellytyksistä käsin. Muistetaan sekin, ettei länsimaiden suurin ongelma ole monikulttuurisuus itsessään vaan sen mahdollistava rappio. Henkistä taantumusta ei poliittisilla päätöksillä paranneta.

Teekutsuliikettä en juuri tunne, lähinnä minulle on muodostunut kuva harhaisesta libertaariporukasta. Mielikuvani voi olla epäoikeudenmukainen, mutta toisaalta ei kyseinen poppoo juuri kiinnosta minua.

Juho kirjoitti...

Tuossahan on tullut (sekä tekstissä että kommenteissa) esiin jo monia omia ajatuksiani. Trump tosiaan edustaa sitä mitä JYTKY edusti Suomessa: kansan leipiintymistä nykymenoon ja pyrkimystä etsiä muutosta.

Ongelma vain on, että kuten jo mainittiin Trumpilla ei ole keinoja saada aikaan muutosta parempaan ja lisäksi hänellä ei ole tolkkua. Hän on äärimmäisen herkkänahkainen, itsekritiikkikyvytön eikä pysty vastaanottamaan arvostelua. Jos kyseessä olisi jokin muu valtio saattaisin olla innokas näkemään mitä mies saa aikaan.

Sen minä vaan sanon, että jos Obama voisi jatkaa kolmannelle kaudelle tai jos seuraava presidentti olisi kumpi tahansa Obaman vastaehdokkaista (McCain tai Romney) niin amerikka voittaisi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltapäivää Juho.

Trump saattaa olla tolkullisempi, kuin miltä näyttää. Uskoisin hänen olevan pätevä siinä missä Obamakin, hänen julkinen roolinsa on ollut taktiikkaa. Mutta se ei ole oleellista, vaan se ettei hänellä ole tarjottavanaan avaimia parannukseen kuten ei muillakaan. Obama, McCain, Clinton, ei mitään eroa viime kädessä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Täällä on lausuttu monta kertaa, ettei Trumpilta eikä Hillarylta ole odotettavissa muutosta parempaan suuntaan. Voi olla. Mikä se muutos sitten olisi ja miten se olisi saavutettavissa?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys Qroquius.

Hyvä kysymys, aihe vaatisi oman postauksensa tai kenties blogipostausten sarjan. Unohdetaan hetkeksi Clinton, tiedämme varmasti että hän jatkaisi systeemiä entiseen malliin. Mitäpä siis Trumpista, jolta odotetaan Amerikan uudelleenrakennusta? Hän voisi padota maahanmuuttoa, vähentää sotimista ulkomailla ja antaa isolle joukolle ihmisiä tunteen velkojen takaisinmaksusta; vihdoinkin Wall Streetin kiusanhegnet saisivat riesakseen itseäänkin isomman kiusanhengen.

Kaikki tuo kuulostaa sellaisenaan hyvältä. Vika tulee vain siinä, että Amerikan kokema paha on totaalisesti ulkoistettu, kuin kyse olisi pelkästään poliittisista rakenteista ja etnisistä ristiriidoista. Suurin ongelma on henkinen köyhtyminen ja ihmisten sisäinen rappeutuminen, jota ei voida parantaa ylhäältä päin sanelluilla mahtikäskyillä. Trump on upoksissa modernin ahneuden ja hedonismin meressä, ja hänen reforminsa heijastaisivat tuota henkistä tilaa. Muutokset olisivat ulkokohtaisia, pinnallisia. Jos rakenteet ovat mätiä, ei auta maalata taloa uudelleen. Trump operoi saman sekulaarin maailmankuvan pohjalta kuin vastustajansa Clinton, ja siksi hän ja hänen kannattajansa uskovat että materiaaliset muutokset pelastavat Amerikan.

Todellinen muutos olisi ihmisten herääminen henkisellä tasolla, prioriteettien tajuaminen. Se, joka rakentaa onnea ja paratiisia tässä maailmassa, luo kärsimystä ja helvetin. Amerikka ja koko länsi on hylännyt henkisen traditionsa, kääntänyt selkänsä uskonnnolle. Siellä piilee pelastuksen mahdollisuus, vain sisältä käsin voi todellista kehitystä tapahtua.

Viilipytty kirjoitti...

Olen kansallismielisessä keskustelussa havainnut Perussuomalaisten hallitukseen nousun jälkeen syvän epätoivon ja apatian. Olin kerran aktiivinen Hommaforumilla, mutta monen muun tavoin kyllästyin, kun siellä vallitsevaksi asenteeksi tuli "kaik' on mänt". Joku kai ihan oikeasti luuli, että Perussuomalaisten nousu hallitukseen johtaisi ihmeisiin. Niin ei tietenkään tapahtunut, ja nuo intomieliset ovat nyt julmistuneita ja toimivat maailmanlopun apostoleina. Sama ilmiö tulee varmasti esiintymään USA:ssa presidentinvaalien jälkeen, etenkin jos Trump voittaa.

Kuten blogin isäntä sanoi, henkistä taantumusta ei poliittisilla päätöksillä paranneta. Tämän suhteen tulee kuitenkin muistaa, että politiikalta on turha sitä vaatiakaan. Joka odottaa, että Trumpin tai Halla-ahon kaltainen ilmiön henkilöitymä tekee päätöksen ja asiat korjaantuvat taikaiskusta, pettyy aina. Kulttuurisen rappion korjaaminen on itse kunkin oma tehtävä, se on aloitettava omasta itsestä ja lähipiiristä.

Politiikassa on tyydyttävä siihen, mitä on mahdollista saavuttaa. Trumpin voitto olisi mitätön askel oikeaan suuntaan, joka parhaimmillaan vain hidastaa rappiota, ellei ilmiö saavuta toistuvasti samanlaisia askelia oikeaan suuntaan. Näissä vaaleissa ei ole muuta saavutettavana kuin tuo mitätön askel. Siihen olisi syytä olla tyytyväinen. Ei yskänlääkettäkään pidä heittää menemään, vaikka se ei parannakaan syöpää.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Viilipytty.

Osaltaan pettymys perussuomalaisiin kumpuaa epärealistisista odotuksista, joihin minäkin syyllistyin, mutta myös sen tajuamisesta kuinka hyvin he integroituivat läpimätään systeemiin. Jos he pettivät suunilleen joka lupauksensa, eivätkä ole saaneet juuri mitään aikaiseksi, johtopäätös on selvä. Vähittäisiä muutoksia he ovat toki aikaan saaneet ja hyvä niinkin. Toivottavasti eivät kaikki rajoitukset tule liian myöhään.

Halla-ahosta tai Trumpista ei ole johtajiksi, mutta henkisiä suunnannäyttäjiä silti tarvitaan. Homman tulee käynnistyä alhaalta ylöspäin, mutta viimeisenä lenkkinä tarvitaan vahva ihminen, johon personoituu toivo. Ketään sellaista ei ole näköpiirissäkään, koska heidänlaisiaan ei voi nykytilanteessa olla.

Ei yskänlääkettäkään pidä heittää menemään, vaikka se ei parannakaan syöpää.

Onhan se saattohoitopotilaalle mukavuutta tuova lisä, joka ei kuitenkaan lohduta. Yskänlääke ei ole lääke parannukseen, kuten ei ole Trumpin valinta askel oikeaan.

Tarkkailija kirjoitti...

Donkeys deserve to be ruled by donkeys.

Niin yksinkertaista se on.

Ja pätee sekä Suomeen että Yhdysvaltohin.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys Tarkkailija.

Noinhan se vähän menee tällaisina aikoina. Leijonakaan ei voisi johtaa aaseja kuin leijonia. Aasit eivät ole ongelma, vaan se ettei juuri muita näytä olevan saatavilla.