keskiviikko 19. lokakuuta 2016

100-0, Rappiolla on hyvä olla!!!



Nykyajassa erikoisinta on inho ja veto, joita siihen samanaikaisesti tuntee. Osaltaan tahtoisin heittäytyä täysimääräisesti neuronien superstimulaatioon, uppoutua haluun infernaalisella vimmalla. Kuitenkin on kaikki leimallisesti moderni tapa kieriskellä aisteissa herättänyt voittopuolisesti niin valtaisaa ahdistusta, että puhdistava väkivalta ja tappaminen olisivat johdonmukaisimpia reaktioita. Baarit yhä alkukantaisempine musiikkeineen, asiakkaiden groteski liikehdintä (tanssi?), melu ja visuaalinen barbaria ovat portaali helvettiin. Mutta helvetti jos mikä kutsuu luokseen, paholaisella on tarjolla estottomimmat bailut. Minusta saisi pienen kerroksen sivistystä karsimalla koneen, joka syö, nukkuu, nai ja murhaa.

Roskakulttuuri, johon kuuluu niin musiikkia, elokuvia, kuvataidetta kuin kirjoja, on modernin demonisuuden ominta ilmaisua sen sapentäytteisessä kotiympäristössä – urbaanissa maisemassa. Yleensä se epäonnistuu siinä yksinkertaisimmassa asiassa, johon ja johon se vain pyrkii: stimulaatioon. Latteus ja tylsyys ovat ensisijaiset termit kuvailuun. On minullakin kuitenkin guilty pleasureni. Tai ei oikeastaan, en osaa tuntea syyllisyyttä mistään mistä pidän. Seuraavaksi tarjoamani esimerkki on tosin vähän siinä rajalla, että pidänkö ja jos niin millä tasolla?  


Roskaruokaa, kaikki tyynni. En voi kuitenkaan olla tuntematta vetoa pääriffiin, jonka lähes kaiken alleen peittävä synamatto ja tappiin kompressoidut bassosoundit tekevät jyräävän tehokkaaksi. Autotunella rikottu naisääni alleviivaa soonista vyörytystä, kyllähän ruumis vähemmästäkin alkaa nykiä. Vuosia sitten tanssin yksikseni pari tuntia vain tämän tahtiin. Harmi vain, että tiukasta koukusta huolimatta homma latistuu rasta-blinb-bling-neekeröinniksi. Saatana on siinäkin degeneroitunut rotu, Amerikassa he ovat menettäneet kaiken arvokkuutensa mitä joskus heillä oli. Rahan tekeminen, ganstahomoilu ja perseiden puristelu tuota poppoota enää liikuttaa, helvetti kun eivät edes musiikkia enää osaa tehdä. Eivät kyllä tule meikäläiselle kieroilemaan, magnumit on täällä aina valmiina...

Missä on myös tyylitaju vaatetuksessa, onnettomat! Visuaalisen huomion videolla varastaakin tumma typykkä, joka on jonkinasteinen sekoitus europidia ja negridia. Osoitus siitä, että tuoltakin pohjalta voi luoda todellisia rotuvalioita. Näin fariinisokerisesta herkusta voisin nauttia vaikka tuomiopäivään asti, eläisin naidakseni ja naisin elääkseni. Sperma koristaisi kasvoja, pillunsa maistuisi varmasti hyvältä. Olen siitä huono äärioikeistolainen, että pidän eniten tummahiuksisista ja ruskeasilmäisistä naisista. Siitä minä nautin, olla huoripukkina latinoteinien täyttämässä haaremissa. Unissani. 

Herkuttelen ainakin hetken vielä kuvilla:

Joo.

 Tää on lempparini.


                     Piti rajata saadakseni laidalla häilyvän ruman paskiaisen pois kuvasta.

Mm-m.

I'd like to fill her void.


Loistelias huora, täydellistä materiaalia rodunjalostusohjelmaani. Rappiolla on hyvä olla, musta tuntuu hyvältä; toista tuntia roskamusiikkia putkeen enkä kyllästy. Meikkiä on naisella kuin sotamaalauksessa. Mutta meikillä tai meikittä, kaikki käy kuten tyypillinen postmoderni äpärä sanoisi. Meikit ovat keino tehdä jo valmiiksi jaloista kasvoista taideteos. Tämän tumman kurtisaanin (jolla on muuten aivan varmasti kaunis pillu - pillu, pillu, pillu, puhe mistä puute, pillu, kiimaisen naisen vittu. Tuntuu hyvältä toistella sanaa toureten malliin) piirteet ovat osoitus geneettisestä täydellistymisestä, kiinnittäkää huomiota siroihin korviin, nenään ja geometrisesti oikeaan pään muotoon, jota feminiininen pyöreys pehmentää romanttisen udun lailla. Otsatukka on hyvä, kulmakarvat niin tummantuuheat. Raukea ja itseriittoinen ilme nostavat eroottisuuden pykälillä ylöspäin.

Pitäisiköhän mennää jumalauta nukkumaan mekastamasta? Tuntuu vain niin saatanan hyvältä, viime viikot ovat 90 %:sti tuhrautuneet neurooseihin ja jatkuvaan itsepäilyyn. Pitäisiköhän hakea jo apua, tuntuu ettei minulla ole elämää työn ja neuroosien lisäksi. En muuten ole kovin hyvä, enkä ahkera työntekijä vaikka olen saanut polkea joka viikko 80 kilometriä työmatkoilla. Tuuli puree jo vähän liikaa, siirryn busseihin. Tänään menin ja paluumatkalla oli somppu kuskina. En kuitenkaan lintsaa ja teen suunnilleen sen, mitä vaaditaankin. Olen asiakaspalvelutyössä ja näen päivittäin niin paljon nuoria naisia, ettei mitään järkeä. Erään kerran puhkesin nauruun, kun ohitseni vilisti minuutin sisään useampi nainen keikkuvine perseineen tiukoissa housuissa. Vanha pervo nauttii. Ei tarvitse tirkistelemään lähteä, kun lihatiski tulee luoksesi.

Moneskohan kerta on kun kuuntelen tämän biisin, kello lyö 2:18 ja tuntuu edelleen vitun hyvältä. Älkää ihmiset unohtako tätä: olen kaulaani myöten modernissa ajassa, enkä pelkästään vastahakoisesti. Osaltaan nautin pohjaan saakka saadessani stimuloida viettejäni niin tehokkaalla arsenaalilla, että jäisivät muinaisten aikojen kuninkaatkin toiseksi. Olen moralisti ja tosikko, mutta tästä irstailusta on moraali kaukana. Tämän lähemmäs saatananpalvontaa tuskin pääsee.



King of all life is here! Master hails, kneels to the bone.

Voivvittu, tätä tekstiä muuten häpeän aamulla. Häpeän, kuten lukuisia muitakin. Olen pohjimmiltani alkukantainen luonne vailla sen jalompia pyrkimyksiä, ketä kiinnostaa ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu kun on helvetillistä viihdettä tarjolla? Sika tykkää mudasta.

Kellohan on kohta kolme, ei yhtään myöhäistä mennä nukkumaan. Virkeänä töihin (heko heko)! Onneksi on huomenna - tai siis tänään - iltavuoro. 

PS. Pillu, pillu, pimppa, jippii!! Saatanalle kiitos luonnonvalinnasta! o/



SIEG HEIL!

PPS. Joo, vielä kerran pojjaat. Kello 3:16, jos ei menisi ollenkaan nukkumaan. Huoraa!

13 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ei näille nykyajan viettelyksille kukaan ole immuuni. Klo 5.50, nyt nukkumaan!

Allaspalo kirjoitti...

Loistava väkivaltainen purkaus!

Sepä se aina mielessä.

Toivoisin näin aseveli hengessä että pääsisit sinäkin poikuudestasi, mutta ikävä kyllä se saattaisi leikata sen viiltävimmän terän teksteistäsi. Ainakin itselläni pahimmat neuroosit hävisit sillä.

Kävi niin tai näin, anna koneiden soida!

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota ihmiset.

Heikki: näin on marjat.

Allaspalo: ai väkivaltainen? Kai joo, teksti kuitenkin saattaa sisältää hyperbolaa ja huumoria :D Olin hyvällä tuulella kirjoittaessani, joskin myös itseinhoisissa tunnelmissa rappiomusiikin vuoksi. Kuten sanoin, iso osa rappiokulttuurin tuotoksista on latteita eikä onnistu edes viihdyttämään, mutta joissakin on sitä imua. Tämäkin musavideo on kokonaisuudessaan ruma ja idioottimainen, mutta tietyt kohdat musiikissa ja visuaalisesti riittävät kutkuttamaan oikeita hermoja.

Poikuuteni vitutti kaksi vuotta sitten huomattavasti, sen jälkeen yhä vähemmän ja vähemmän. Kun olen tajunnut tilan omana valintana, joka määrittää elämäntyylini, asia on kunnossa. En sano, ettei kumppanin puute edelleen aiheuttaisi ajoittaista tuskaa, mutta uhrimentaliteetti ja kuvitellusta avuttomuudesta kumpuava katkeruus ovat jokseenkin poissa. Parisuhde ei ainakaan tällä hetkellä ole minua varten.

Se voi olla toki totta, että parisuhde voisi tylsistyttää terää. Mutta luultavimmin se tylsistyttäisi sitä vain siksi, että suhde veisi aikaa. Eikä minullla ole aikaa muille ihmisille, elän taiteelle ja fantasioille (viime aikoina aivan liikaa neurooseille). Jos perustaisin perheen, mielikuvituselämäni lakkaisi tyystin. Valinta on joko tai: ihmiset tai mielikuvitus. Epäilemättä jotkut vahvat kykenevät yhdistämään molemmat, mutta minä olenkin heikko.

Lauri Stark kirjoitti...

En sano, ettei kumppanin puute edelleen aiheuttaisi ajoittaista tuskaa, mutta uhrimentaliteetti ja kuvitellusta avuttomuudesta kumpuava katkeruus ovat jokseenkin poissa.

Tässä asiassa auttoi rehellisen pohdiskelun lisäksi, että lakkasi jokseenkin seuraamasta mitä niin sanottu miesasialiike sanoi ja kirjoitti. Feministit ovat imbesillejä, mutta ovat oikeassa ainakin tässä: miesaktivistien mentaliteetti on myrkyllinen. He uhriutuvat femakkojakin kovempaa ja uivat sellaisessa katkerassa sappiemessä, jollaiseen vain mies vimmassaan kykenee.

Lauri Stark kirjoitti...

Mietin juuri, että oikeastaan rappiomusiikin (tai muun rappiotaiteen) teho perustuu samaan kuin pornolla. Suurin osa pornostakaan ei tyydytä edes seksuaalisesti saatikka sitten estetettisesti. Mutta pienen pieni osa siitä on sopivalla tavalla esteettistä ja irstasta samaan aikaan, että hekumallinen tunne syntyy.

Sitten on toisenlaista musiikkia. Äkkiseltään voisi kyseenalaistaa, onko tässä merkittävää laadullista eroa yöllä linkkaamani biisiin. Mutta totta kai on, lähtien jo musiikillisesta sisällöstä. Ilmaisu on perin juuri modernia, mutta ei sittenkään monotonista. LMFAO:n kaltainen musiikki on kirjaimellisesti instrumentaalista, sillä se on yksinomaan tiettyjä tilanteita kuten baaribiletystä varten kyhättyä. The Midnight on kuitenkin musiikkia. Vampires-kappaleen suoma euforia ei ole laadultaan pornografista, vaikka saksofoni ja videon groteski sisältö siihen äkkiseltään viittaisivatkin. Ei, se on romanttista iloa. Se on inspiraatiota, jota joskus myös jumalalliseksi johdatukseksikin kutsuttiin.

Lauri Stark kirjoitti...

Ja jos joku kysyy, miten viime kädessä teen eron rappiotaiteen ja taiteen välillä, niin sanon että subjektiivisen tunteeni pohjalta. Yhdessä kuulen infernon kaikua, toisessa ainakin muistoja paratiisista.

Lauri Stark kirjoitti...

Kun sanon musavideo on kokonaisuudessaan ruma ja idioottimainen, mutta tietyt kohdat musiikissa ja visuaalisesti riittävät kutkuttamaan oikeita hermoja, mitä oikeastaan sanon?

Musiikilliset elementit oikeastaan toin jo ilmi, riffi on hyvä. Mitä muuta ne visuaaliset seikat sitten ovat paitsi se nainen? Ne ovat pieniä ja nopeita hetkiä: kasvojen välähdys 2:40, silmien rpäsäytys 2:49, sormi kirpoaa huulesta 2:59, parin sekunnin välähdys 3:10, suun mutristus 3:14, suun mikroilme 3:17, silmien räpsäytys 3:23 ja kulmakarvan kohotus 4:20. Muu onkin sitten suunilleen paskaa. No, okei naisen ele 4:35 on ihan fine. Idioottimaisimman ja rumimmankin roskan keskeltäkin voi löytyä pala kauneutta, mistä edellä luetellut yksityiskohdat ovat objektiivisia aihetodisteita.

Anonyymi kirjoitti...

Paras blogiteksti missään varmaan vuoteen. Joka mies ylös!

Lauri Stark kirjoitti...

Haha, tattis :D

Apoliteia kirjoitti...

Samaa mieltä edellisen Anon kanssa. Tässähän tulee aivan mieleen Jonathan Swiftin "Tynnyritarinan" mielipuolisen nerokas eetos, jota kuin sattumalta olen viime aikoina lueskellut.

Lisää pidäkkeetöntä kohkausta, kiitos.

Kyrie eleison!

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Apoliteia ja kiitoksia.

Toiveet otetaan huomioon, mutta tällainen öyhötys on aina riippuvaista kulloisestakin mielialasta :D

Allaspalo kirjoitti...

Laakson isäntä kirjoitti: "mutta tällainen öyhötys on aina riippuvaista kulloisestakin mielialasta :D"

Sinun kanssasi olisi varmaan mielenkiintoista ottaa viinaa velihyvä. Tai ainakin kaakaota
;)

Kuinka paljon sinulla muuten musiikki liittyy MD:hen? Itsellänihän on se tilanne, että MD määrittää musiikkimakuni. Eli musiikin pitää jollain tavalla liityä kuilloinkin päiväunissa pyörivään fiktioon. Musiikin siis pitää olla päässä jumittavan sarjan tunnari, soundtrackki, tai kuulua sarjasta tehdyssä amv:ssä yms.
Voi johtua ehkä siitä että meillä kotona isä yksinkertaisesti kielsi musiikin ja ainoa musiikki jota sain kuunneltua oli televisio sarjojen tunnarit. Niitä sitten kelattiinkin VHS:ltä uudestaan ja uudestaan.

Tämän takia biisien musikaaliset ominaisuudet ovat minulle aina vähän toisarvoisia. Esimerkiksi kaikki nuo linkittämäsi kappaleet tai vaikka hetki sitten radiosta tullut Red Hot Chili Peppersin Californication ovat varmasti musikaalisesti taidollisesti kuin naurettavat fani kipaleet joita itselläni soi. Mutta
tämän videon takia Aviators kolahtaa. Ah, tuon parissa on hyvä pudota mekaaniseen ihmemaahan...

Lauri Stark kirjoitti...

Tere Allaspalo.

Kyllä meikäläisen kanssa viinaakin voisi ottaa, väkivaltaiseksi muutun ainoastaan jos juon pullollisen.

Musiikki liittyy fantasiointiin paljonkin, se toimii sen innoittajana ja ylläpitäjänä. Oikeanlainen musiikki oikeassa tilanteessa auttaa generoimaan ideoita, on kuin ovia aukeaisi ja raikas tuuli pääsisi virtaamaan mieleen. Aika helvetin ikävää muuten, jos musiikinkuuntelu olisi kielletty...

Itse en katsoisi musiikillisia ominaisuuksia lainkaan toisarvoisiksi. Riippuu genrestä, soittimista, sävellajeista ja lukemattomista muista ominaisuuksista minkälaisia mielikuvia musiikki herättää tai ylläpitää. Karkeasti ilmaistuna aggresssiivinen metalli luo erilaisen mailman kuin rytmisoittimia vailla soiva ambient. Sanoitukset eivät ole yhtä oleellisia, mutta voi niilläkin olla rooli.

Hyvä biisi muuten tuo.