Ruukinmatruuna kirjoitti päivänä parina farisealaisuudesta.
Kansankielellähän tämä viittaa yksinkertaisuudessaan sanojen ja tekojen
ristiriitaan. Farisealainen on mies, joka ei elä kuten opettaa. Vähän kuin se
armeijan skappari, joka paasaa ”älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä
käsken”.
Matruuna kuitenkin toi yhden aspektin esiin, jota en ollut
itse tajunnut: farisealaisen eli kirjaimellisen laintulkinnan. Jokainen tietää,
kuinka kirjainta voidaan lähes loputtomiin venyttää suuntaan taikka toiseen.
Autistit tekevät tätä luonnostaan, juristit ja syyttäjät opportunistisuuttaan. Yksi
tai kaksi tapausta ei ole mitään, mutta tavan yleistyessä se vaikuttaa
lainsäädäntöön tehden siitä yhä yksityiskohtaisempaa ja pikkutarkempaa. Koska
Amerikoissa on mahdollista nostaa kanne aivan absurdeistakin asioista,
reagoidaan tähän kertomalla esimerkiksi mikron käyttöohjeissa, ettei kissan kuivaaminen
laitteen sisällä ole suotavaa. Mitä ovelampia juristeja, sitä tarkempia on
lakipykälien ja käyttöohjeiden oltava.
On olemassa kuitenkin asia nimeltään lain henki. Se on
taustaoletus lakipykälässä itsessään, sen intuitiivisesti hahmotettava taso. Jos
esimerkiksi laki toteaa yksinkertaisesti ”tappaminen on väärin”, koskee tämä
myös myriadeja erikseen määrittelemättömiä tapauksia. Vaikka ei erikseen
kiellettäisi, jokaiselle tervejärkiselle on selvää, ettei esimerkiksi sokean
johdattaminen auton alle ole hyväksyttävää. Lain kirjainta venyttämällä siitä
voisi saada hyväksyttävää, koska tarkalleen ottaen sokea käveli itse auton
alle. Mutta tajuatte pointin. Nykyaika suorastaan hukkuu äärettömään
säädösviidakkoon, koska ihmiset ja virkakoneisto ovat yhdessä muuttuneet
autisteiksi.
Henki vastaan kirjain –asetelmaa voidaan löytää myös
poliittisen kentän keskusteluista. Vuosien ajan ja varsinkin syksyn muukalaisinvaasiosta
lähtien on molemmin puolin laitoja väännetty kättä sopimuksista. Niistä
kansainvälisistä. Mitä se alkuperäinen YK:n sopimus sanoikaan, mikä määrä
pakolaisia on riittävästi ja kuka tulkitsee pykäliä oikein? On turvallista sanoa
suvaitsevaiston kannattavan laveinta mahdollista tulkintaa pakolaissopimuksista,
mutta farisealainen osapuoli keskustelussa ovat tämän aiheen osalta olleet
nuivat. Monissa puheenvuoroissa on tuotu esille, että tulisi palata vuoden 1951
sopimuksen pykäliin. Tämän puitteissa voitaisiin valikoida yksinomaan
poliittisia pakolaisia muutaman kymmenen hengen kiintiön sisällä. Vaikka
tulkinta olisi kirjaimen mukainen, se ei olisi sopimuksen laatijoiden intention
mukainen. Heidän intentioissaan ei tietenkään ollut vastaanottaa myöskään kehitysmaainvaasiota,
mutta eivät he mistään muutamista kymmenistä tai sadoista poliittisista pakolaisista puhuneet. Toisen
maailmansodan jälkimainingeissa liikkui Euroopan sisällä miljoonittain ihmisiä
ja esimerkiksi Unkarin kansannousun seurauksena pakeni 180 000 ihmistä. Jos
siis sopimuksissa haluaa varta vasten pitäytyä, kannattaisi olla rehellinen
niiden sisällöstä.*
Toki myös suvaitsevainen osapuoli hallitsee farisealaisuuden
kiemurat. Tuore esimerkki on keskustelu siitä, tulisiko kansankirkkomme vihkimyskaava
muuttaa sukupuolineutraaliksi. Nähkääs, kirkkolakihan ei puhu avioliitosta
naisen ja miehen välisenä. Koska siis ei erikseen kielletä, on autisti-liberaaleille vaivatonta vaatia muutosta vihkikaavaan. On oltava kuitenkin päästänsä vialla, jos tosissaan uskoo alkuperäisten lainlaatijoiden intentiona olleen sukupuolineutraali avioliitto. Vaikka edes
Raamattu ei asiaa erikseen mainitsisi, olisi avioliiton todellinen intentio
jokaiselle itsestään selvä. Paitsi tietysti autisti-liberaaleillemme. Aivan
sama kaava oli pienessä kohussa, jonka Päivi Räsänen herätti toteamalla vain
miehen ja naisen välisen avioliiton kuuluvan ihmisoikeuksiin. Räsänen vetosi
siihen, että ”tulkinta on tarkoitettu nimenomaan näin”. Hän oli
oikeassa, tämä oli alkuperäinen intentio. Vai uskooko joku todella, että vuonna
1948 osattiin ajatella saatikka toivoa sukupuolineutraalia avioliittoa?
*Ohjeeni nuiville onkin seuraavanlainen: älkää väännelkö
sopimuksien kanssa, irtisanoutukaa niistä reilusti. Sanokaa ääneen, että
tahdotta repiä ne silpuiksi. Reaalipoliittisista syistä on toki ymmärrettävää,
että poliitikot joutuvat pitämään kielen keskellä suuta. Samasta syystä Japani
on virallisesti pakolaissopimuksissa mukana, vaikkei juuri pakolaisia ota
vastaan. Tavallisella tallaajalla ei sen sijaan pitäisi olla estoja, joten
puhukaa suunne puhtaaksi. Älkää jarrutelko, älkää lässyttäkö. YK:n
pakolaissopimus tai ihmisoikeuksien julistus eivät
ole pyhiä tekstejä vaan paperinsuikaleita, jotka voidaan tarpeen tullen repiä
rikki. Voitte toki aina erikseen kysyttäessä tarkentaa, että ette tahdo
jokaista kohtaa heitettäväksi roskikseen vaan ainoastaan joitakin.
Suvaitsevainenhan tulkitsee nimittäin puheenne aina pahimmalla mahdollisella
tavalla, ja siksi hän uskoo nuivien tavoittelevan kansanmurhaa jos yhdestäkin pykälästä
joustetaan. Esimerkiksi itse näkisin parhaaksi Japanin mallin, jossa kotimaahan
ei lasketa juuri ketään avun suuntautuessa suoraan kriisialueille. Kuitenkin
suvaitsevaiselle on tämäkin vaihtoehto yhtä kuin Auschwitz.
2 kommenttia:
Jaa-a, itse olen sitä mieltä, että invaasion vastustuksessa kaikki keinot ovat sallittuja. Koen modernin ihmisoikeusajattelun melko vieraaksi, itse näkisin kiinnostavammaksi nationalismista pohjaavan ajatuksen kansaan kuuluvien oikeuksista, jotka sitten kansallisvaltiot jäsenilleen turvaavat. Myös moderni "globaali vastuu" on käsittämätön, milloin vastuu laajetessaan muuttuukin vastuuttomuudeksi?
SVL:ssä muuten on joku tuntunut heräilevän miesten asioihin, vähän samoja teemoja, mitä itsekin olet joskus blogannut: http://www.vastarinta.com/vakaat-perheet-kansakunnan-paras-turva/
Hyvää myöhäisiltaa Curufin ja kiitoksia kommentista.
Kaikki keinot sallittuja? Suhtaudun varauksella kaikenlaisiin "tarkoitus pyhittää keinot" -väittämiin. Paljon enemmän olisi tehtävissä, mutta johonkin on raja vedettävä. Hirviöitä vastaan on taisteltava muuttumatta itse hirviöksi.
Ihan hyvä teksti tuolla SVL:n sivuilla, mutta pitihän ne juutalaiset mainita :D
Lähetä kommentti