perjantai 22. huhtikuuta 2016

Viihteen rappio



Hesarissa julistettiin nykyviihde rappeutuneeksi. En ole eri mieltä. Taas tuli kuitenkin vastaan tilanne, jossa olen punavihreän kanssa samaa mieltä, mutta eri syistä. Minun silmissäni rappiota ovat sisällön puute, yleinen imbesilliys ja sen arvostaminen sekä totaalinen barbaarisuus. Heille viihteen kauhistus ovat seksistiset vitsit ja miesyleisölle suunnattu ohjelmatarjonta, jotka ovat muka ilmausta konservatiivisesta ajattelusta ja perinteisistä sukupuolirooleista. Vaikea sanoa, mitä pitää käsittää väärin pitääkseen matalaotsaisuutta ja huonoa käytöstä esimerkkeinä edellä mainituista arvoista. Konservatiivisuus ja roolimallit ovat olemassa hillitäkseen ihmisiä, antaakseen raamit hyväksyttävälle käyttäytymiselle. Pidäkkeetön öykkäröinti olisivat vanhankantaisille ihmisille kauhistus. Vaatii katkosta syy-seuraussuhteiden ymmärtämisessä, jotta pitäisi viihteen taantumista merkkinä perinteisten arvojen paluusta. Olkaa siis huoleti suvakit, vessanpöntön laitoja pitkin tässä edelleen lasketaan kohti viemäriä.

Punavihreiden kannattaisi katsastaa Suomen tila puoli vuosisataa sitten ja kysyä itseltään, ”oliko yhteiskunta liberaali?” Vastaus on tietenkin kieltävä, sillä nyky-yhteiskuntakin on heidän näkökannastaan liian konservatiivinen, ellei suorastaan taantumuksellinen. Seuraavaksi heidän kannattaisi katsastaa sen ajan tv-tarjonta, joka oli suppeaa ja kuivakkaan asiallista. Heidän logiikkansa mukaan sen ajan viihdetarjonta olisi näet muistuttanut enemmän nykyistä, siinä missä liberaalin Suomen töllöohjelmat olisivat korrektin asiallisia. Näin se ei tietenkään mennyt, sillä nykytilanne on itse asiassa juuri sitä mitä liberaalit tavoittelivat. Eivätkö juuri he ivanneet porvareita heidän tosikkoudestaan ja rikkoneet tabuja mitä erilaisimmilla mauttomuuksilla? He niittävät paraikaa juuri sitä, mitä kylvivät. He olivat kapinallisia ja rikkoivat vanhat ja heidän mielestään niin tukahduttavat säännöt. Mitä he saivat? He saivat sukupuoliroolit vailla positiivisia malleja, eli joko selkärangattomia nahjuksia tai huonotapaisia ääliöitä. Juuri tämä on se, mikä heijastuu nykyviihteeseen, ei suinkaan mikään perinteinen ja kunnianarvoisa.

Toistan tässä vanhan teesin, eli suvaitsevaiset ovat nykyajan porvareita. He ovat moraalinvartijoita, jotka kauhistelevat ruokottomuuksia. En näe suurta laadullista eroa vähäpukeisia naisia kauhistelevan 60-luvulla eläneen papin ja vähäpukeisia naisia kauhistelevan modernin feministin välillä. Transgressiosta moralismiin, niin se sykli käy. Jos samat tyypit eivät ryhdy kukkahattutädeiksi vanhoilla päivillään, viimeistään heidän jälkikasvunsa ryhtyy. Tämä ei sinänsä ole moitittavaa, pidänhän kukkahattuja jossain määrin arvossa. Ilman heitä olisi maailma asteen verran julmempi paikka. Houkkamaista on sen sijaan se, että sama porukka kehtaa poseerata kovinakin kapinallisina. Jos ei ole jo tullut selväksi, toistetaan se vielä: todellinen kapina kytee oikeistossa ja transgressio natseissa. Saatanan kommunistit, alkakaa vavista. Jonain päivänä paskakikkareet lentelevät teidän niskaanne.

Viihde ja television tarjonta ovat kiistatta degeneroitunutta saastaa. Se on pitkän kehityksen tulos, mutta hurjimmatkin 90-luvun tv-ohjelmat kalpenevat nykyisen sonnan äärellä. Tosi-tv on erityisesti pahimpia mielenmyrkyttäjiä, mitä osaan kuvitella. En edes viitsi mennä aiheeseen syvällisemmin, siinä paskassa ei tee mieli kahlata. Minua eivät suinkaan häiritse sukupuoliroolit ja vanhanaikaisuus, niitä kun en varsinkaan television kautta näe. Minua häiritsee kaiken kuvottavuus, ja että sitä kaikkea on liikaa. Liikaa kanavia, liikaa roskaa ja kaikkea. Olen elämäni aikana erehtynyt katsomaan jaksollisen Jersey Shorea, minkä jälkeen tunsin itsetuhoista masennusta ja inhoa. Minua ei kiinnosta tasa-arvo, ei vähemmistöjen representoiminen viihteessä tai taiteessa. Ensin mainittu on valetta, toinen taas täysin toisarvoista näpertelyä. Minä kaipaisin laatua, vaikka en juuri tuijotinta katso. Toki sitä yksittäisiä hyviä juttuja aika ajoin tulee vastaan, kuten taannoinen komediasarja Ihmebantu. Siinä oli poikkeuksellisesti haastavia sketsejä, joista täytyy nostaa esille Tommi Korpelan yksinpuhelut. Esimerkiksi tämä pinnallisesti uskontokriittinen sketsi on monitasoisempi kuin ensi alkuun luulisi. Hykerryttävin kohta lienee Jeesus Talent-showssa pilkattavana (siinä muuten yksi kammottava konsepti, keskinkertaisuuksien formaatti).  Mutta muistetaan toki, ettei tarvitse olla vain älyllisesti haastava. Myös alatyylinen huumori tai pikemminkin juuri se on parasta laatua. Olkaa hyvät, Ihmebantun karvanoppa, tarkoitan kyhmykeppi, siis spermapunkki, anteeksi siis kahvakuula, öh, kyrvänjuuri, siis kyrpä, kyrpä, kyrvän, öh spermaperuna, kortsupappi, kulli, kulli, siis kyrpä, anteeksi siis korvanappi-sketsi.

Nyt tekisin mieli katsoa pornoa. Paha juttu vain, että 99,99 % pornosta on epäesteettistä sontaa. No, tää kuva menettelee:


2 kommenttia:

petturi kirjoitti...

Viihteestä en osaa sanoa (50 vuotta sitten sen tärkein tehtävä oli loukata porvareita ja sotaveteraaneja) mutta hienoa kun nuorella miehellä on noin hyvä naismaku!

Korppi on oikeus kirjoitti...

Totta kai on!