Perussuomalaisten nuorten selväjärkinen puheenvuoro sai
juuri sellaisen järkeä vailla olevan vastauksen, kuin voi suvaitsevaiselta
vasemmistolta olettaa: sukupuoli on jatkumo. Järkeä vailla se on ennen kaikkea
siksi, että moisten itsestäänselvyyksien ääneen sanominen olettaa kaikkien
muidenkin olevan yhtä vailla älyä. Itsestäänselvyydet käyvät kritiikistä
lapsille, eivät aikuisille.
Tiedossamme on, että on sukupuoleltaan poikkeavia ja
vaikeasti määriteltäviä. Joillakin on taustalla henkiset syyt, toisilla virheet
kromosomeissa tai yksittäisissä geeneissä. Sikäli kuitenkin kuin ajatteluni
pelaa, hahmotan edelleen kaksi sukupuolta. Kuten hahmotan eron terveen ja
sairaan välillä. Jos ihmisiä muutamasta promillesta prosenttiin on sukupuolisesti
kehityshäiriöisiä, normi ei tästä mihinkään katoa. Viimeksi kuin tarkistin,
myös lukutaitoisuus on Suomessa miltei sata prosenttia. Sangen vahva normi
sanoisin, vaikka epäilemättä joitakin oppimattomia löytyy (huomioimatta nämä -
kröhöm - uussuomalaiset).
Asiaa voisi lähestyä analogian kautta: meillä on kaksi
sukupuolta ja Suomessa neljä vuodenaikaa. Nyt, sekä sukupuolet että vuodenajat
ovat liukuvia käsitteitä. Mistä alkaa talvi, mistä alkaa kevät? Huomaamme heti,
että löytyy useampia määrittelyjä. On astronominen ja terminen vuodenaika. Ensin
mainittu on lukkoon lyöty päivämäärä, jälkimmäinen keskimääräisen lämpötilan
mukaan määrittyvä päivämäärä. Tämä takia terminen vuodenaika alkaa eri päivinä
kunakin vuonna, eli vuodenaikojen lämpötilat eivät ole vakioita. Mutta terminen
vuodenaikakin on jossain määrin mielivaltainen jaottelu, sillä se perustuu
häilyväiselle keskimääräisen suureen määrittelemiselle. Missä siis vuodenaika
todella vaihtuu? Onko vaihtumiselle olemassa vieläpä kellonaika ja lasketaanko
kymmenes- vai sadasosilla? Tunnetaan sellainenkin asia kuin kevättalvi, eli se
lyhyt siirtymähetki, kun ei olla vielä kevään puolella eikä oikein talvessakaan. Kevättalvenkin
voisi purkaa pienempiin osiin ja korostaa jatkumoluonnetta entisestään;
laskiaistalvi, pääsiäiskevät. Mitä siis oikeastaan on kevät, mitä on talvi?
Onko talvi lunta ja kevät lumettomuutta? Ei, talvi voi olla lumeton kuten kevät
luminen. Jopa kesällä voi pyryttää lunta. Onko kevät kasvukauden alkua? Ei
välttämättä, termisen kevään keskilämpötila voi pysyä kasvukaudelle tarvittavan
minimin (+5 celsiusta) alapuolella. Onko vuoden lämpötilaennätys aina kesällä?
Ei, se voi olla myös keväällä. Kuten näemme, on vuodenajoista edes empiirisesti
vaikea ottaa selkoa.
Tarkastelkaamme hetkeksi vuodenaikoja lähempää. Huomaamme,
kuinka vuodenaikojen sisäiset erot voivat olla suurempia kuin vuodenaikojen
väliset erot. Esimerkiksi talven yksittäisten päivien lämpötilaero voi olla huomattavasti
suurempi kuin kesän ja talven keskimääräinen lämpötilaero, mikä näkyy vaikkapa pakkasen
noustessa neljästäkymmenestä asteesta plus viiteen. Kesän yksittäisten päivien
ero sademäärissä on myös toista luokkaa kuin keskimääräinen ero talven ja kesän
sademäärissä. Tämä kaikki pätee analogiana sukupuoliin, sillä esimerkiksi miesten
yksilökohtaiset pituuserot ovat suurempia kuin keskimääräiset pituuserot
miesten ja naisten välillä.
Sukupuolta ei voi palauttaa yhteen eksaktiin ominaisuuteen
ja pisteeseen. Rajat luonnossa ovat aina jatkumoluonteisia, häilyviä. Jos
sukupuolet ovat kuin talvi ja kesä, voidaan kevään ja syksyn sanoa edustavan
feminiinisiä miehiä ja maskuliinisia naisia. Ne, jotka eivät fyysisiltä ja
henkisiltä ominaisuuksiltaan solahda mihinkään noista lokeroista, huojuvat
niillä samanlaisilla harmailla alueilla kuin kevättalvi ja syyskesä. Maailma on
utuinen, mutta sukupuolet ovat olemassa ja niitä on kaksi.
2 kommenttia:
Intersukupuolisuus ei ole sukupuoli. Se on sukupuolen kehityshäiriö. Transsukupuolisuus ei ole sukupuoli. Se on sukupuoli-identiteetin häiriö.
Jos sukupuoli on määrittelykysymys, niin mistä vauvat tulevat? Niin. Ei ole mitään liukuvia sukupuolia, on vain kaksi sukupuolta. Kehityshäiriö ei tee normia olemattomaksi. Jos joku on sokea niin se ei poista sitä tosiasiaa, että ihmisellä on kaksi silmää ja hän näkee niillä. Sokeasta käytetään ihan yleisesti nimitystä näkövammainen ja tämä ei ole mitenkään kyseisen ihmisryhmän ihmisarvon vähättelyä tai oikeuksien polkemista.
Terve Sametti, pitkästä aikaa.
Ajattelen, että sukupuoli on jatkumo ja että sukupuolia on kaksi. Se voi kuulostaa paradoksilta, muttei ole. Empiirisellä tasolla kaikki ilmiöt ovat huojuntaa, kuin meren aaltojen nivoutumista toisiinsa; mistä alkaa aalto ja mihin toinen päättyy? Se, mitä en tekstissäni maininnut, on metafyysinen sukupuolen idea. Eli Platonin tapaan uskon muuttumattomiin, absoluuttisiin ilmiöihin. Aistein havaittavassa maailmassa mikään metafyysinen idea ei toteudu sellaisenaan ja kaikki yritykset tyhjentää jokin ilmiö yhteen singulaariseen pisteeseen epäonnistuvat. Olet itse tästä elävä esimerkki, sukupuolikokemustasi ei voida jäännöksettömästi palauttaa yhteen ominaisuteen. Mutta näistä epätäydellisyyksistä huolimatta, on olemassa miehen ja naisen idea. Siinä mielessä olen feministien kanssa jopa samaa mieltä (joskin eri syistä), että sukupuoli on viime kädessä myytti. Sukupuolen perustaksi löytyy toki konkreettinen peruskallio, joka ei kuitenkaan ole vailla säröjä. Ero feministeihin tulee siinä, että he näkevät ainoastaan säröt ja niiden perusteella myös hylkäävät kallion "idean" eli myytin.
Lähetä kommentti