perjantai 26. helmikuuta 2016

Sukupuolia on kaksi



Perussuomalaisten nuorten selväjärkinen puheenvuoro sai juuri sellaisen järkeä vailla olevan vastauksen, kuin voi suvaitsevaiselta vasemmistolta olettaa: sukupuoli on jatkumo. Järkeä vailla se on ennen kaikkea siksi, että moisten itsestäänselvyyksien ääneen sanominen olettaa kaikkien muidenkin olevan yhtä vailla älyä. Itsestäänselvyydet käyvät kritiikistä lapsille, eivät aikuisille.

Tiedossamme on, että on sukupuoleltaan poikkeavia ja vaikeasti määriteltäviä. Joillakin on taustalla henkiset syyt, toisilla virheet kromosomeissa tai yksittäisissä geeneissä. Sikäli kuitenkin kuin ajatteluni pelaa, hahmotan edelleen kaksi sukupuolta. Kuten hahmotan eron terveen ja sairaan välillä. Jos ihmisiä muutamasta promillesta prosenttiin on sukupuolisesti kehityshäiriöisiä, normi ei tästä mihinkään katoa. Viimeksi kuin tarkistin, myös lukutaitoisuus on Suomessa miltei sata prosenttia. Sangen vahva normi sanoisin, vaikka epäilemättä joitakin oppimattomia löytyy (huomioimatta nämä - kröhöm - uussuomalaiset).

Asiaa voisi lähestyä analogian kautta: meillä on kaksi sukupuolta ja Suomessa neljä vuodenaikaa. Nyt, sekä sukupuolet että vuodenajat ovat liukuvia käsitteitä. Mistä alkaa talvi, mistä alkaa kevät? Huomaamme heti, että löytyy useampia määrittelyjä. On astronominen ja terminen vuodenaika. Ensin mainittu on lukkoon lyöty päivämäärä, jälkimmäinen keskimääräisen lämpötilan mukaan määrittyvä päivämäärä. Tämä takia terminen vuodenaika alkaa eri päivinä kunakin vuonna, eli vuodenaikojen lämpötilat eivät ole vakioita. Mutta terminen vuodenaikakin on jossain määrin mielivaltainen jaottelu, sillä se perustuu häilyväiselle keskimääräisen suureen määrittelemiselle. Missä siis vuodenaika todella vaihtuu? Onko vaihtumiselle olemassa vieläpä kellonaika ja lasketaanko kymmenes- vai sadasosilla? Tunnetaan sellainenkin asia kuin kevättalvi, eli se lyhyt siirtymähetki, kun ei olla vielä kevään puolella eikä oikein talvessakaan. Kevättalvenkin voisi purkaa pienempiin osiin ja korostaa jatkumoluonnetta entisestään; laskiaistalvi, pääsiäiskevät. Mitä siis oikeastaan on kevät, mitä on talvi? Onko talvi lunta ja kevät lumettomuutta? Ei, talvi voi olla lumeton kuten kevät luminen. Jopa kesällä voi pyryttää lunta. Onko kevät kasvukauden alkua? Ei välttämättä, termisen kevään keskilämpötila voi pysyä kasvukaudelle tarvittavan minimin (+5 celsiusta) alapuolella. Onko vuoden lämpötilaennätys aina kesällä? Ei, se voi olla myös keväällä. Kuten näemme, on vuodenajoista edes empiirisesti vaikea ottaa selkoa.

Tarkastelkaamme hetkeksi vuodenaikoja lähempää. Huomaamme, kuinka vuodenaikojen sisäiset erot voivat olla suurempia kuin vuodenaikojen väliset erot. Esimerkiksi talven yksittäisten päivien lämpötilaero voi olla huomattavasti suurempi kuin kesän ja talven keskimääräinen lämpötilaero, mikä näkyy vaikkapa pakkasen noustessa neljästäkymmenestä asteesta plus viiteen. Kesän yksittäisten päivien ero sademäärissä on myös toista luokkaa kuin keskimääräinen ero talven ja kesän sademäärissä. Tämä kaikki pätee analogiana sukupuoliin, sillä esimerkiksi miesten yksilökohtaiset pituuserot ovat suurempia kuin keskimääräiset pituuserot miesten ja naisten välillä.

Sukupuolta ei voi palauttaa yhteen eksaktiin ominaisuuteen ja pisteeseen. Rajat luonnossa ovat aina jatkumoluonteisia, häilyviä. Jos sukupuolet ovat kuin talvi ja kesä, voidaan kevään ja syksyn sanoa edustavan feminiinisiä miehiä ja maskuliinisia naisia. Ne, jotka eivät fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan solahda mihinkään noista lokeroista, huojuvat niillä samanlaisilla harmailla alueilla kuin kevättalvi ja syyskesä. Maailma on utuinen, mutta sukupuolet ovat olemassa ja niitä on kaksi.

2 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Intersukupuolisuus ei ole sukupuoli. Se on sukupuolen kehityshäiriö. Transsukupuolisuus ei ole sukupuoli. Se on sukupuoli-identiteetin häiriö.

Jos sukupuoli on määrittelykysymys, niin mistä vauvat tulevat? Niin. Ei ole mitään liukuvia sukupuolia, on vain kaksi sukupuolta. Kehityshäiriö ei tee normia olemattomaksi. Jos joku on sokea niin se ei poista sitä tosiasiaa, että ihmisellä on kaksi silmää ja hän näkee niillä. Sokeasta käytetään ihan yleisesti nimitystä näkövammainen ja tämä ei ole mitenkään kyseisen ihmisryhmän ihmisarvon vähättelyä tai oikeuksien polkemista.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Terve Sametti, pitkästä aikaa.

Ajattelen, että sukupuoli on jatkumo ja että sukupuolia on kaksi. Se voi kuulostaa paradoksilta, muttei ole. Empiirisellä tasolla kaikki ilmiöt ovat huojuntaa, kuin meren aaltojen nivoutumista toisiinsa; mistä alkaa aalto ja mihin toinen päättyy? Se, mitä en tekstissäni maininnut, on metafyysinen sukupuolen idea. Eli Platonin tapaan uskon muuttumattomiin, absoluuttisiin ilmiöihin. Aistein havaittavassa maailmassa mikään metafyysinen idea ei toteudu sellaisenaan ja kaikki yritykset tyhjentää jokin ilmiö yhteen singulaariseen pisteeseen epäonnistuvat. Olet itse tästä elävä esimerkki, sukupuolikokemustasi ei voida jäännöksettömästi palauttaa yhteen ominaisuteen. Mutta näistä epätäydellisyyksistä huolimatta, on olemassa miehen ja naisen idea. Siinä mielessä olen feministien kanssa jopa samaa mieltä (joskin eri syistä), että sukupuoli on viime kädessä myytti. Sukupuolen perustaksi löytyy toki konkreettinen peruskallio, joka ei kuitenkaan ole vailla säröjä. Ero feministeihin tulee siinä, että he näkevät ainoastaan säröt ja niiden perusteella myös hylkäävät kallion "idean" eli myytin.