Eugeniikasta vielä

Palatakseni vielä toissapäiväiseen teemaan, käyn lyhyesti läpi niin sanotut hedelmöityshoidot. Ne ovat lisääntymiskeino niille miehille tai naisille, jotka eivät muuten kykene jälkeläisiä tuottamaan. Eettiseltä kannalta katsoen asiassa on omat kiemuransa, joihin en tässä puutu. Sen sijaan tahtoisin kiinnittää huomiota dysgeeniseen aspektiin; mitä tapahtuu geenipoolin laadulle ja kansanterveydelle, jos tästä tulee yleistä huvia. Lisääntymiskyvyttömyys on indikaattori viallisuudesta ja jos tämä kepulikonstein ohitetaan, viallisuus periytyy uusille sukupolville. Mitä enemmän yksilöitä hedelmöityshoitojen seurauksena syntyy, sitä enemmän haitalliset mutaatiot leviävät. Voi olla, ettei ensimmäisissä sukupolvissa näy suuria virheitä mutta ennemmin tai myöhemmin niiden vaikutukset alkavat tuntua. Myös itse lisääntymiskyky saattaa keinotekoisesti alkuunsaaduilta puuttua, mikä lisää yhä suuremman ihmisjoukon riippuvuutta hedelmöityshoidoista. Haitallisia mutaatioita kasaantuu ja niin edelleen, noidankehä on valmis.

Kannattaisiko hedelmöityshoidot siis kansanterveyden nimissä kieltää? Kannattaisi. Jos ihminen ei voi lisääntyä, luonto on niin tarkoittanut. On varmasti poikkeustapauksia, joissa hoitoja voidaan tehdä muuten terveille ja elinvoimaisille, mutta esimerkiksi onnettomuuden seurauksena lisääntymiskykynsä menettäneille. Muussa tapauksessa se on ehdottoman vältettävää. Jo lapsikuolleisuuden väheneminen on mahdollistanut haitallisten mutaatioiden valtaisan lisääntymisen (koska aikoinaan vain kestävimmät lapsista selvisivät), mutta emme voi surmata heikkoja lapsia kehtoihinsa. Sen sijaan me voimme olla antamatta turhia hoitoja ihmisille, joita ei ole tarkoitettu sukuaan jatkamaan.