Vasemmiston viehtymys eugeniikkaan on yleisesti tiedossa,
ainakin kaikille muille paitsi heille itselleen. Olivat he kuitenkin siitä
tietoisia tai eivät, käyttävät he suomalaisen geeniperimän rikastamista yhtenä
argumenttinaan maahanmuuton puolesta. Premissihän kuuluu seuraavasti:
suomalaiset ovat sisäsiittoista ja rappeutuvaa kansaa. Tämä ei ole tietenkään
totta, minkä Ruukinmatruuna todistaa hyvin tässä tekstissään. Mutta oletetaan
hetkeksi sen olevan tosiasia. Implikaatio tästä on, että kansallinen geenipooli
voi huonontua tai vain olla huono. Huonontuminen laskee elinkelpoisuutta, mikä
pitää estää. Jos vasemmistolaiset hyväksyvät tämän, heidän pitäisi hyväksyä
myös erot kansallisten geenipoolien välillä; yksillä kansoilla on toisia
elinkelpoisemmat geenit. Mikäli jälkimmäistä premissiä ei hyväksy ja kiistää
geneettiset erot kansojen välillä, olisi absurdia vaatia maahanmuuttoa
geenipoolin parantamiseksi. Oletetaan heidän siis hyväksyvän kaikki luetellut
premissit. Näin ollen kysyn: kannattaako oletettavasti sisäsiittoista
geenipoolia rikastuttaa maahanmuutolla meitäkin sisäsiittoisemmista
populaatioista (Lähi-Itä) tai meitä huomattavasti alhaisemman keskimääräisen
älykkyyden omaavista populaatiosta (Afrikka)? Johdonmukaisuuden nimissä
maahanmuuttoa kannattaisi siis vaatia erityisesti Itä-Aasian maista, joissa on
maailman laajin väestöpohja sekä eurooppalaisia keskimääräistä korkeampi
älykkyys. Tietysti voi ottaa toisenkinlaisen kannan ja kiistää älykkyyden arvon
ja alleviivata afrikkalaisten muita elinkelpoisuutta uhkuvia ominaisuuksia
kuten aggressiivisuutta ja seksuaalista holtittomuutta. Tämäkin on aivan
looginen näkemys, jos tahtoo Suomesta kehitysmaan.
Geenirikastus ei toki ole nykyvasemmiston keskeisimpiä teesejä
kenties sen kiusallisuuden vuoksi. Ne, jotka siis nostavat tämän
piiloeugeenisen argumentin esiin, ovat joko yksinkertaisia tai trollaavat. Jari
Tervo ei esimerkiksi ole tyhmä vaan haluaa tunnetusti vittuilla, jossa
itsessään ei tosin ole mitään vikaa:
Jos ajatellaan kansakunnan tulevaisuutta ja terveyttä,
suomalaisten nykyinen geenipohja ei riitä, vaan meistä tulee sisäsiittoisia.
Meistä tulee tyhmiä eikä täällä tapahdu mitään.
Uskon, että näihinkin ulostuloihin kätkeytyy myös oikeita
ajatuksia ja toiveita siitä, mihin suuntaan suomalaisen kansakunnan tulisi
kehittyä. Pidetään ensin mielessä, että Suomessa on eurooppalaisittain laaja
geneettinen diversiteetti ja enemmän kuin tarpeeksi suuri väestöpohja sen
säilyttämiseksi. Tarvittava lisämateriaali on saatavilla ennen kaikkea muualta
länsimaista ja rajoitetusti myös Kaukoidästä. Vasemmistolaisille kyse onkin
siitä, miten perustella mahdollisimman laajaa neekereiden ja rättipäiden
maahantuontia. Jos tosiaan ei joku ole sitä mahdollisesti vielä tajunnut, niin
pikainen kertaus: kun puhutaan maahanmuutosta, toiseudesta, kotouttamisesta ja
suvaitsevaisuudesta, puhutaan aina neekereistä (ählyt mukaan lukien). Kaikessa
on kyse neekereistä ja siitä, mitä neekereistä tulisi ajatella, kuinka paljon
neekereitä olisi tarpeeksi ja kuinka juuri neekerit antavat parhaat geenit
suomalaisten rikastuttamiseksi. Me emme puhu saksalaisista, emme venäläisistä,
inuiteista, emme japanilaisista tai kiinalaisista. Kaikki edellä mainitut
ryhmät ovat vierasmaalaisia, mutta hepä eivät edusta todellista toiseutta.
Koska toisin kuin neekerit, he eivät ole tarpeeksi eksoottisia ja tyhmiä
lemmikkejä vasemmistolaisten talutushihnaan. He eivät ole myöskään tarpeeksi
erilaisia, koska vasemmistolainen tahtoo etnistä värinää kuraverisyyden
muodossa. Japanilainen tai latino eivät omaa tarpeeksi neekeriyttä eli
toiseutta, joten vain autenttinen mutiainen kelpaa. Miksi tällainen obsessio?
En juuri piittaa neekereistä, en juuri ajattele heitä. Pysykööt suurina
laumoina poissa täältä ja olen tyytyväinen. Helpompaa olisi kaikille – niin
suomalaisille kuin neekereille – että vasemmistolaiset painuisivat Afrikkaan
tai Irakiin toimeenpanemaan mystisen toiseuden missiota.
Eksyin aiheesta, piti eugeniikasta puhua. Vasemmistolaisten
suhtautuminen aiheeseen tai esimerkiksi vallankäyttöön on vain hurskastelevaa
moralismia. Heidän yrityksensä rakentaa loogisesti koherentti hyvien tyyppien
ideologia ovat johtaneet vain perversseihin muotoihin edellä mainituista
asioista. Biologian merkitys kiistetään ja eugeniikka tuomitaan, mutta
käytännön tasolla säilytetään niiden olennaisia toteutustapoja; parinvalinta
säilyy vapaana ja abortti naisen oikeutena. Ensin mainittu on niin sanottu
jokamiehen keino jalostaa rotua, sillä niin mies kuin nainen pyrkivät löytämään
mahdollisimman hyvän jakajan lapsensa perimälle. Parinvalinnan diskriminaatio
on pienimmän mittayksikön eugeniikkaa. Abortti on taas keino seuloa pois
epätoivotut yksilöt kuten vammaiset saastuttamasta geenipoolia.
Vasemmistolaiset eivät tietenkään legitimoi kumpaakaan käytäntöä eugeniikalla
vaan vapaudella. Tämä on heille tyypillinen tapa hämärtää sitä, mistä asioissa
on todella kyse. Koska heidän retoriikkansa on hypermoralisoivaa, on vedottava
positiivisiin asioihin ja kuitattava ikävät asiat korkeintaan välttämättömänä
pahana suurimman hyvän nimissä. Siksi he eivät voi myöskään tuomita
vallankäyttöä, kun se kohdistuu poliittisiin vihollisiin. On tärkeämpää sallia
tyrannimaisetkin otteet, kuin päästää oletetut fasistit valtaan. Muissa
yhteyksissä vallankäyttö tuomitaan patriarkaalisena reliikkinä kuin yhteiskunta
olisi mahdollinen ilman sitä (merkittävä osa nykyvasemmistosta on anarkisteja,
joille ei kuitenkaan tuota ongelmaa vaatia enemmän yhteiskunnallista valvontaa
ja suurempaa valtiota tai olla osana lainsäädäntöelimiä).
Oma suhteeni eugeniikkaan on ristiriitainen. Pidän sitä
yhtenä modernin ajan rappioilmiöistä, joka nousi valistuksen ja Jumalan
Kuoleman jälkimainingeissa. Nationalismi ja sosialismi kulkivat sen kanssa käsi
kädessä, mikä äärimmillään ruumiillistui natsi-Saksassa ja pehmeimmillään kansankoti-Ruotsissa.
Jos eugeniikalla tarkoitetaan ohjattuja jalostusohjelmia taikka
pakkosterilisaatioita, en moisia kannata. Ymmärrän kyllä niiden funktion,
mutten usko niiden tarpeellisuuteen enkä eettisyyteen. Esimerkiksi vammaisen ihmisen on
ylipäätänsä vaikea löytää lisääntymispartneria, mistä pitää aiemmin
mainitsemani jokamiehen eugeniikka huolen. Olen joskus pohtinut eräänlaisen
vanhempainajokortin tarpeellisuutta, sillä varsinkin nykyaikana koulutetut ja
hyvätuloiset ihmiset lisääntyvät alaluokkaa hitaammin. Näin on toki aina ollut,
mutta aiemmin suurempi kuolleisuus sekä yläluokankin suurempi lapsiluku
tasoittivat tilannetta ja pitivät väestölaadun hyvänä. Vaikka tunnustan
väestölaadun merkityksen, minua kuitenkin arveluttaa politiikka jossa
syntyvyyttä säännösteltäisiin tulotason mukaan. Kuinka sitä edes valvottaisiin?
Kuinka rikkureita sanktioitaisiin? Ainoat keinot olisivat käytännössä
pakkosterilisaatio tai jopa pakkoabortointi, jota voi pitää vähintään
hirviömäisenä menettelynä. Homma kaatuisi siis tähän, vaikka lievempiäkin
keinoja kuten tulokannustimia toki löytyisi (en esimerkiksi vastustaisi
huostaanottoa ja lapsilisien poistoa alkoholistiperheiltä).
Yksi eugeniikan muoto on maahanmuuton laadunvalvonta. Suomen
kohdalla tämä tarkoittaisi mahdollisimman vähäistä maahanmuuttoa Afrikasta ja
Lähi-Idästä, kun taas Euroopasta tai Kaukoidästä suuntautuvalle ei tarvitsisi
asettaa laisinkaan yhtä suuria rajoituksia. Ei voi olla sattumaa tai vahinko,
että itäaasialaiset pärjäävät erinomaisesti minne menevätkään. Esimerkiksi
Yhdysvalloissa he ovat menestynein etninen ryhmä ja ovat terveempiä,
koulutetumpia ja hyvätuloisempia kuin kantaväestön valkoiset keskimäärin!
Selvää on, että pehmeämmälläkin eugeniikalla olisi eettisiä
implikaatioita. Esimerkiksi väestölaadun tunnustaminen ja eri väestöjen
vertailu tätä kautta luo väistämättä hierarkian, jossa yhdet kansat tai rodut
voidaan asettaa toisten edelle parempina. Vaikka tästä ei tietenkään seuraa
polttouuneja eikä orjuutusta, se antaa raamit väärälle ylpeydelle ja halveksunnalle.
Sen verran liberaalia minussakin on näet jäljellä, että vieroksun tällaista. Eurooppalaiset ovat kiistatta älykkäämpiä kuin
afrikkalaiset, mutta ovatko he parempia? Kyllä, jos katsoo
kulttuurisia saavutuksia, moraalisesti ei niinkään. Kohtaan joka tapauksessa pienen dilemman. Rasistiksi olen
jo tunnustautunut, eli ongelma ei ole siinä. Mutta minua pelottaa se, mitä
johtopäätöksistäni voisi seurata. Tätä varmasti myös vasemmistolaiset
pelkäävät, minkä vuoksi he ovat näistä asioista hiljaa tai leimaavat ne
pseudotieteenä (hurskastelevaan sävyyn, eivät he muuten säksättäisi sisäsiittoisuudestamme).
Yksi ratkaisu dilemmaan olisi tunnustaa tosiasiat, mutta ei nostaa niiden
merkitystä liian suureksi. Vulgaaridarwinismi ja biologinen determinismi ovat
huonoja johtotähtiä yhteiskunnalle, ja ne syntyivätkin aikana jolloin elämän
merkitystä haeskeltiin metafysiikan ulkopuolelta. Kansakunta-ajattelussa olisi tärkeää korostaa myyttiä ja identiteetin selittämätöntä luonnetta, välttääkseen
sortumisen imperialistiseen herrakansa-mentaliteettiin. Kaikki 1900-luvulle
syntyneet uskonnon korvikkeet, myös eugeniikka ja biologinen reduktionismi,
johtivat vain suurempiin absurditeetteihin kuin mihin yksikään traditionaalinen
uskonto oli ihmiskuntaa koskaan ajanut. Edes kansakuntaa ei saisi nostaa
epäjumalankuvaksi, vaan tiedostaa sen väliaikainen luonne. Tällä en tietenkään
tarkoita antautumista vasemmiston subversiolle, vaan selväjärkisyyttä ja
nöyryyttä historian edessä. Ei mikään imperiumi, mikään sivilisaatio eikä kansa
ole ikuinen. Muutaman tuhannen vuoden kuluttua Suomen kamaraa peittää taas
paksu jää ja ihmiset ovat poissa. Mutta kansakunta silti merkitsee. Voin vain
toivoa, että se voisi olla voimakas ja samalla hyvä kokonaisuus ilman sadismia
ulkopuolisia kohtaan. On vain ehkä liikaa vaatia ihmisiä käyttäytymään
kohtuullisesti, löytämään oma tasapainoinen paikkansa maailmassa. Lopulta minulla
ei ole mitään kaavaa, jolla estää kansani nimissä tapahtuvat vääryydet; ei aukotonta logiikkaa, ei loppuun asti perusteltua filosofiaa. Syteen
tai saveen, oikeaan tai väärään, Suomi on minun maani.
4 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Vaan mitä mieltä on isänmaallisuudessa maata kohtaan, jossa jää(t) naisettomaksi?
Yhteiskunnallisessa keskustelussa sivuutetaan minusta liian kategorisesti se, että ihmiset sattuvat haluamaan vähän mitä hyvänsä. Eli poliittisina päämäärinä saattaa olla sellaisia asioita, joita ääneen ei sanota, koska niitä on totuttu pitämään ei-yhteiskunnallisina prioriteetteina.
Minä kannatan eugeniikkaa, ja syyksi kerron muun muassa älykkyyden tärkeyden. Todellisuudessa minulle tärkeintä on estetiikka. Afrikkalaiset ovat minusta vastenmielisen näköisiä. Aina, kun sellainen tulee vastaan, ajattelen: "Tuollaisilla ei tulisi olla mitään oikeutta olemassaoloon (ainakaan pienten viidakkoreservaattien ulkopuolella)." Eurooppalaiset ovat mielestäni kauniita, ja siksi en hyväksy sekarotuisuutta myöskään itäaasialaisten kanssa, vaikka he älykkäitä ovatkin. Vastaavasti siedän lähi-itäläisten kansainvaellusta aavistuksen verran paremmin kuin tulevaisuuden afrikkalaisten hyökyaaltoa, koska lähi-idän kansat ovat kaukasialaisia ja siten ulkonäkönsä puolesta sulautuvat tänne, vaikka ovatkin käytökseltään joskus pahempiakin kuin afrikkalaiset.
Jos ihminen aikoo jatkaa nousuaan luonnon herrana, suuntana on avaruuden kolonisoiminen. Jo älykkyydenkin vuoksi afrikkalaisilla ei siinä tulevaisuudessa ole roolia kuin eläintarhan asukkeina. Minkälaista geeniperimää tahdomme viedä muihin maailmoihin? Minusta on selvää, että uudisasukkaiden tulee näyttää Kate Uptonilta eikä hörökorvaisilta näppylänaamoilta, saati ruskeilta turpeahuulisilta puoliapinoilta.
Tosin vaarana on, että ihmiskunta riistää tämän tulevaisuuden itseltään. Olen viime vuosina ymmärtänyt, että keinoäly saattaakin olla suurempi vaara kuin ekokatastrofi tai monikulttuurisuus. En halua, että biologiaan perustuva tietoisuus on vain ne lapsenkengät, joista universumin valloittava sivilisaatio lähtee. Jos ihminen keksii itseään fiksumman keinoälyn, se ennemmin tai myöhemmin tuhoaa meidät joutavana riippakivenä. Keinoälyn kehittämiseen tulisi suhtautua samalla varovaisuudella kuin joukkotuhoaseiden ja supervirusten kehittämiseen suhtaudutaan.
Hohoo Anonyymi, aika jyrkkää kamaa :D
Eugeniikan ongelmana on se, että esimerkiksi älykkyden kaltaisista ominaisuuksista tehdään helposti epäjumalia, joiden kautta perustellaan kaikki. Väestön älykkyyttä voi pitää julkishyödykkeenä ja siksi laajamittaista maahanmuuttoa Afrikasta epätoivottavana. Toisaalta tietoinen jalostaminen älykkäämpään suuntaan on tarpeetonta, ja sillähän voisi perustella erittäin laajaa maahanmuuttoa Kaukoidästä, mitä en myöskään kannata.
Neekerit ovat ulkonäöltään mitä ovat. Oma ajatukseni on se, että he eivät kuulu tänne. En koe heitä erityisen vastenmielisiksi, mutta heitä katsellessa näen vain muukalaisia. Tämähän on toki henkilökohtainen tuntemukseni, eikä sinänsä argumentti suuntaan eikä toiseen sen enempää kuin suvaitsevaisten tuntemus etnisen monimuotoisuuden paremmuudesta. Neekereillä on kyllä tiettyjä maneereita kuten kävelytyyli, joka omaan silmääni iskee oudon velttona. Neekerinaisia pidän myös etnisistä naisista vähiten viehättävinä. Heillä on usein herkulliset muodot, mutta kasvot eivät keskimäärin erityisen kauniit. Kauniita yksilöitä toki löytyy. Arabinaisia pidän viehättävinä.
Jos ihminen aikoo jatkaa nousuaan luonnon herrana, suuntana on avaruuden kolonisoiminen.
Luonnon herrana ei tarvitse olla ja jalat kannattaa pitää maassa. Olen pessimisti avaruusmatkailun suhteen ja uskon, että ihmisten osa on jäädä tälle planeetalle.
Keinoälyn kehittämiseen tulisi suhtautua samalla varovaisuudella kuin joukkotuhoaseiden ja supervirusten kehittämiseen suhtaudutaan.
Totta.
Kappas ensimmäinen Anonyymi, kommenttisi oli joutunut roskapostilaatikkoon.
Mitä mieltä olen? Lainaan omaa kirjoitustani:
Syteen tai saveen, oikeaan tai väärään, Suomi on minun maani.
Koti on ja pysyy, vaikka se olisikin huono koti.
Lähetä kommentti