Revontulia!

No, nyt näky hellvetin hyvin. Paljon kirkkaampia ja hienompia kuin viime kerralla. Säteitä valui pitkin taivasta, aivan kuin olisin ollut kosmisessa sateessa. Näkyi huntuja ja mutkalle kiertyviä nauhoja, jotka sykkivät kirkastuen ja himmentyen. Mielenkiintoista on, kuinka nopeaa ja dynaamista niiden leikki oli, ne eivät pysyneet hetkeäkään paikallaan. Vähän kuin impressionistinen avaruussinfonia, joka liukuu eteenpäin toistamatta mitään aiemmin kuultua. Tai no, tämä jäi ehkä konsertoksi. Väri oli nimittäin harmahtavasta himmeän vihreään parhaimmillaan. Koska tämä oli huomattava parannus ensimmäisestä kerrasta, pääsen kenties kolmannella kerralla todistamaan todellista värien juhlafanfaaria. Tahdon lisää värejä, enemmän kirkkautta!