Pakolaisinvaasio & resurssit

Invaasion kiihtyessä eivät suvaitsevaiset ole vieläkään maininneet sopivaa ylärajaa maahantunkeutujien pääluvulle. Ei huolta, eivät he sitä koskaan mainitsekaan, piikki ei koskaan tule täyteen. Vielä äsken jeesusteltiin, etteikö Suomessa ole muka tilaa seitsemällesadalle tulijalle. Nuo puheet on nyt haudattu ja lukema päivitetty 15 000:en. Lisäksi maahanmuuttoviraston edustaja itse spekuloi jopa 40 000 tulijan määrällä ensi vuodeksi, mikäli vauhti pysyy ennallaan. Ja koettakaahan jumalauta arvata pysyykö se ennallaan.

Pankonpoika Timonen havainnollistaa varsin konkreettisesti, kuinka maahantunkeutujat ovat rikkaus. Tunkeutujat nimittäin työllistäisivät erinäisiä viranomaisia ja vastaanottokeskusten henkilökuntaa. Valtio maksaisi keskusten vuokrat ja tunkeutujien sosiaalietuudet, joten kuntien ei tarvitsisi murehtia kuluista. Kaiken hyvän lisäksi maahanmuuttajat palauttaisivat rahat kulutukseen, mikä piristäisi yrittäjyyttä ja toisi valtiolle lisätuloja alveina. Hitto, tässähän on meillä rahasampo! Kahmitaan arvon maahantunkeutujia siis entistä enemmän, avataan rahahanat kunnolla. Eli lisää pakolaisia -> lisää työllisyyttä -> lisää kulutusta ja verotuloja -> lisää rahaa -> lisää pakolaisia -> ad infinitum. Suvaitsevaiset ovat täten ratkaisseet erään tiedettä askarruttaneen kysymyksen ja kiertäneet termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön: he ovat keksineet ikiliikkujan.

Näitä juttuja miettiessä tulee ajatelleeksi, että kenties suvaitsevaiset ovat oikeasti tyhmiä. He eivät olisi vain eri mieltä vaan todellakin imbesillejä, päästään lahonneita. Mutta oikeasti he ovat epätoivoisia, koska rasismiin ja omaantuntoon vetoaminen ei enää riitä. Siksi he tarjoavat porkkanaa, ”ei huolta, te hyödytte tästä kaikesta”. Mutta porkkana onkin pajunköyttä, johon ei moni enää usko. Kun maassa on parisataatuhatta työtöntä, valtion rahat hupenemassa ja nuoria jättäytymässä työkyvyttömyyseläkkeelle, on kuvio useimmille selvä; uudet tulijat - varsinkin pakolaiset -  ovat tässä tilanteessa pelkkä taakka, johon meillä ei ole varaa.

Pankonpojalla on harhainen käsitys taloudesta. Hän todella uskoo yhteisen varallisuuden karttuvan, kun sosiaalietuuksilla elävät laittavat rahansa kulutukseen. Mutta talous ei ole seteleiden kiertokulkua, jossa valtio maksaa etuuksia ja saa omansa takaisin veroina. Lyhyesti sanoen: ikiliikkujia ei ole. Talous on viime kädessä resursseja, jotka ovat rajallisia. Nälkäiset suut on ruokittava ja se onnistuu resurssienhankinnalla, mikä merkitsee työtä. Ja mitä enemmän on nälkäisiä suita, sitä enemmän on töitä tehtäväksi. Kun nälkäisiä suita on työntekijöitä enemmän, alkavat resurssit huveta. Tämä näkyy nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa tuottavan työn tekijät vähenevät ja kuluttajat lisääntyvät. Ja viimeksi mainittuja ovat suvaitsevaiset tieten tahtoen tuomassa tänne lisää. Kuluttajia ovat yhtä lailla maahantunkeutujien kaitsijat, joten aivan sama vaikka puoli miljoonaa suomalaista työskentelisi heidän parissaan. Eivätkä suvakit tajua tätä, koska heidän yhtälöstään unohtui erä tekijä:  kuluttajien kulutustarpeet on jonkun ensin tuotettava. Ne eivät vain ilmesty kauppojen hyllylle, leipäkin käy pitkän tien ennen kuluttajan ruokapöydälle saapumista. Tuon kuluttajan suun kautta leipä posahtaa peräsuolesta pönttöön, eikä siitä limpusta enää paljon iloa ole. Kun jo hetken päästä lisää leipää pöydällensä halajaa, on jonkun se tuotettava sinne. Ja siksi jonkun on pelto kynnettävä ja siemenet kylvettävä. Joku lapioi paskansa kasaan, toinen levittää sen. Yksi korjaa viljan ja toinen kuljettaa sen. Joku jauhaa jauhot ja leipuri leipoo leivän, jonka kauppias myy.  Jos siis yksi tekee edellä mainitut työt viidenkymmenen suun ruokkimiseksi, on viikatemiehellä pian harvennustöitä edessä.

Raha on vain vaihdon väline ja sellaisenakin nykyään valheellinen. Niin sanottu finanssitalous huitelee reaalitaloudesta irrallisissa sfääreissä, sillä sitä ei ole sidottu mihinkään konkreettiseen; raha on muuttunut välineestä resurssiksi. Tai näin kuvitellaan, ikään kuin kulutus ja tulonsiirrot kartuttaisivat yhteistä pottia. Mutta ei, resursseja kartutetaan vain raa’alla työllä. Kulutus on taas sitä itseään - kulutusta, joka syö resursseja. Voimme toki tuudittautua uskoon, että valtio voisi loputtomiin kustantaa jouteneloa. Tokihan se ”kustantaa”, mutta ne bitit pankkitileillä muuttuvat arvottomiksi siinä vaiheessa, kun ei ole mitään mitä ostaa. Vielä toistaiseksi voi törsätä yhteisiä resursseja, teeskennellä rikasta. Suvaitsevaisten pankonpoikien asenne muistuttaakin pörssikeinottelijoista, jotka tekevät bisnestä muiden rahoilla. On helppoa jeesustella omastatunnosta ja vaatia lisää pakolaisia ja vastaanottokeskuksia, kun ei itse ole maksumiehenä. Katsokaas, valtio maksaa rajattomalla piikillä. Tämä on se fantasia suvaitsevaisesta ikiliikkujasta, jonka olen edellä kuvannut. Mutta kolikkokierto on yhtä tyhjän kanssa, rahaa ei voi syödä. 

Euroopassa puhutaan taakanjaosta, Suomen suvakit puhuvat rikastajista. Kenties Suomi tulee tapansa mukaan jälkijunassa, minkä vuoksi muualla Euroopassa jo vitsiksi muuttuneet fraasit ovat täällä vielä kuranttia kamaa. Toisaalta ihmeen hyvin suvakit nyökyttelevät päätöksille taakanjaosta. Ilmeisen hyvin he hyväksyvät, etteivät tietyt maat yksinkertaisesti kykene ottamaan yhtään enempää pakolaisia. Jos he ovat rikkaus, miten se on mahdollista? Hehän ovat rahasampo, loputon tulonlähde. Vai ovatko? No, tämä on vain yksi esimerkki suvaitsevaisten kaksoispuheesta. Oikeasti he tajuavat, mitä pakolaiset merkitsevät: mielipuolista taakkaa. Eivät he muuten vaatisi Suomea tekemään omaa osuuttaan, ”kantamaan vastuutansa”. Taakanjako voisi toki olla loogista jossain universumissa, muttei tässä. Jos joku nimittäin saa kourallisen paskaa naamalleen, ei häntä eikä ketään muuta hyödytä paskan levittäminen kaikkien naamoille. Viisas ihminen peseytyisi, hankkiutuisi liasta eroon. Aivan kuten Välimeren maat voisivat vain ajaa tunkeutujat sinne mistä tulivatkin. Mutta ei, ripuli on levitettävä kaikkialle niin, että varmasti joka sopessa haisee.

Maailma on rajallinen paikka, jossa on liikaa ihmisiä. Resursseista on taisteltu ennen, niistä taistellaan nyt ja tulevaisuudessa. Aina on jollakulla sellaista, mitä muut haluavat. Meillä on paljon sellaista, mitä muut haluavat. Mutta meillä ei ole velvollisuutta jakaa sitä muille. Meillä ei ole yhteisiä intressejä Lähi-idästä ja Afrikasta vyöryvien maahantunkeutujien kanssa, he ovat vihollisiamme. Yhä hupenevat resurssimme eivät riitä yhä kasvavalle joukolle kolmansien maailman asukkeja, elintilaamme on varjeltava. Sitä on varjeltava vaikka väkivalloin.

PS. Työt loppuivat tänään, nyt alkoi lorviminen! Saatana, näillä rahoilla vietän kissanpäiviä. Elän kuin neekeri konsanaan. Hahhah!