Tulipahan Timosen pitkälle uralle hieno päätös, vähän niin kuin käsikirjoituksesta; lukemattomien pettymysten, finaalitappioiden ja vielä hetki sitten henkeä uhanneiden veritulppien jälkeen voittoon. Jääaikaa ei paljoa tullut, mutta väliäkös moisilla, tämä herra jos kuka ansaitsi palkintonsa.
Timosen peliä maajoukkueessa olen useamman kerran todistanut 90-luvun lopulta lähtien, toden teolla hän iski tajuntaani tosin vasta Torinon olympialaisissa 2006. Silloin olivat siellä kaikki parhaat mukana, mutta takkiin tuli silti. Kyllä mahtoi pelaajia vituttaa, minäkään en ole vielä toipunut siitä tappiosta. Mutta tämä voitto varmasti pyyhkii menneet takaiskut pois mielestä, parempaa paikkaa lopettaa ei voisi olla.
PS. Ja olipahan nuori Teräväinenkin melkoisessa vireessä. Kun vielä muistetaan, että hän pelasi tulokaskauttaan, ei voi paljoa enempää tuossa vaiheessa uraa toivoa; alle kaksikymppisten maailmanmestaruus vime vuodelta ja Stanley Cup perään, kyllä vissiin kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti