Rotu ja sukupuoli kolmikentissä

Mieleeni nousi tänään ajatus identiteeteistä ja miten niihin voisi soveltaa kolmikenttää, joka koostuisi psykologiasta, biologiasta ja sosiaalisuudesta. Kolmikenttä ei ole sinällään uusi asia, mutta kuinka paljon sitä on sovellettu esimerkiksi rodun ja sukupuolen kysymyksissä? Usein törmää lähinnä yksiulotteiseen ajatteluun, jossa vaikkapa sukupuoli on vain sitä taikka tätä. Muotia on korostaa sukupuolen riippuvaisuutta psykologiasta ja itsemäärittelystä, jolloin sosiaalinen aspekti nähdään mielivaltana ja biologinen aspekti triviaalina. Tätä sitten vastustetaan argumenteilla, jossa sukupuolta palautetaan liiaksi pelkkään biologiaan. On löydettävä tasapainoisempi näkemys.

Jos mietimme rotua, jo sokeakin voi kepillään nähdä eroavaisuudet. Valkoinen ei ole musta eikä keltainen, silmätesti on keskimäärin helppo. Rotubiologia ei ole toki vain ihonväriä ja ruumiinrakannetta, vaan myös luonteenpiirteitä ja genetiikkaa. Varsinkin genetiikan määrittelyyn vaaditaan näköhavaintoa hienostuneempia välineitä. Joka tapauksessa olemme edelleen empiiristen havaintojen sektorilla, biologia on objektiivista. Rotu ei kuitenkaan typisty biologiaan ja astumme sosiaaliselle sektorille. Paljon riippuu nimittäin siitä, kenet yhteisö hyväksyy jäsenekseen. Kuka luetaan valkoiseksi, kuka omaan kansaan. Sikäli kuin erot ovat näkyviä, myös erottelu on jyrkempää. Mutta vereltään sekoittuneet voi yhteisö lukea omikseen helpommin, välittämättä perimän puhtaudesta. Lisäksi on rodulla vielä subjektiivinen tasonsa, eli mihin kukin yksilö identifioituu. Allekirjoittaneen kaltaiselle valkolaiselle se on itsestäänselvyys, mutta sekarotuiselle se voi olla vaikea paikka. Heidän on aina tehtävä valinta jollain tasolla, ja tuo valinta vaikuttaa myös ympäröivän yhteisön tuomioon. Afrikkalaisittain käyttäytyvä mulatti ei saa sympatiaa, mutta suomalaisittain käyttäytyvä voi saada. Kun joka tapauksessa kyseistä mulattia ei voida ulkomuotonsa vuoksi suomalaiseksi lukea, on hänellä paineita. Kuinka elää Suomessa kansalaisena, vaan kuitenkin ulkopuolisena. Moni valitsee tuossa paineessa vihollisidentiteetin.

Sukupuoli on myös helposti hahmotettavissa kolmeen ulottuvuuteensa. Biologia on suuri osanen ja silmätesti jälleen toimiva. Kuitenkin menevät erot myös ihon alle ja sieltä edelleen mikroskoopin havaittavaksi. Miehet eivät ole yhtään kuten naiset ja päinvastoin. Sukupuolet ovat psykofyysisesti niin radikaalin erilaisia, että voi vain ihmetellä sellaista satua kuin tasa-arvo. Se on niin trivialisoiva idea, että on jo loukkaava. Mutta toki emme voi tarkastella vain biologiaa, sillä sukupuolta määrittelee myös sosiaalisuus. Joka ainoa yhteiskunta kautta historian on nakittanut ja tulee nakittamaan kullekin taholle roolinsa. Se, mitä miehiltä ja naisilta odotetaan, määrittää heidän käyttäytymistään. Viimeisenä tulee sukupuolen subjektiivinen taso, eli millaiseksi kukin mies ja nainen identifioituu. Tämä taso ilmentää spektriä yksityiskohdissaan, eli kuinka joku mies käyttäytyy feminiinisemmin ja yksi nainen maskuliinisemmin. Kaikki tapahtuu luonnollisen vaihtelun puitteissa.

Kuten edellä tuli jo ilmi, modernin lännen tapa on lähestyä ilmiöitä yksiulotteisesti. Rotukysymyksessä biologia sivuutetaan tyystin ja kuka tahansa luetaan osaksi meikäläisiä, jos muukalainen niin vain kokee ja haluaa. Sukupuolikysymyksessä on menty vielä pidemmälle ja redusoitu koko asia itsemäärittelyksi. Kolmikenttä ei kuitenkaan toimi näin. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eikä mikään yksittäinen osatekijä voi ylittää kokonaisuutta. Osatekijä voi kuitenkin olla rikki ja siten rikkoa kokonaisuuden. Esimerkiksi intersukupuoliset ovat biologisesti rikki, he ovat vammaisia. Se ei tarkoita, että he olisivat sukupuolettomia tai kolmatta sukupuolta. He ovat vain miehiä tai naisia, joilla on viallinen keho. Sosiaalisella tasolla tästä seuraa se ongelma, että heidät voi olla vaikea määrittää ulkopuolelta käsin. Siksi ainakin tällaisten poikkeustapausten kohdalla tulisi kuunnella myös heidän omaa käsitystään siitä, mitä he kokevat olevansa. Sitten toisaalta on transsukupuolisia, joilla psykologinen taso on rikki. Heillä on normaali miehen tai naisen keho, mutta viallisten aivojen vuoksi he kuvittelevat olevansa vastakkaista sukupuolta. Kuvioon on vaikea sovittaa rooliodotuksia. Ja rooleista puheen ollen, voivat myös ne olla rikki. Liian tiukat roolit voivat satuttaa ihmisiä, joita ei voida niihin sulloa, kuten ei pyöreää palikkaa voida sulloa neliskanttiseen reikään. Toisaalta taas liian heikot roolit sekoittavat ihmisiä, jolloin miehistä tulee naisten parodioita ja päinvastoin.

Sitä mitä yritän ilmaista, voisi kutsua kenties holistiseksi näkemykseksi. Rotu, sukupuoli tai kuten kuka tahansa yksilö, koostuu osatekijöistään. Kokonaisuus on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa, eikä siis palautettavissa osatekijöihinsä. Valkoinen on valkoinen ja nainen on nainen. Yksikään osatekijä ei siis myöskään ylitä jakoa, eli musta ei muutu valkoiseksi passin leimasta eikä nainen mieheksi mielikuvituksensa voimasta. Erot ovat syviä ja ne ovat hyviä. Kenenkään ei tietenkään tarvitse ajatuksiani hyväksyä ja auliisti myönnän, että viime kädessä kaikki palautuu oletuksiin. Jos kerran Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, oletan että tuo jako on syvällä maailmankaikkeuden kudoksessa. Myös kansat luotiin jo ammoisina aikoina, joten niilläkin on osansa näyteltävänä.