Jos pohdiskelen perimääni, tuottaa se hieman kysymyksiä. Vanhempani ovat Uudeltamaalta ja kohtasivat Helsinkiläisellä rokkiklubilla joskus ammoin. Niinhän se menee, että nuo kosmopoliittiset uunit tuottavat ulos kaikennäköisiä keitoksia. Isäni äiti on pesunkestävä savolainen, mistä oma äitini antoi hänen kuulla joskus kunniansa. Puhelinkeskustelusta kuultua: "saatanan kieroileva savolainen ämmä!" Isäni isä oli hurri, jota minä emmekä isäni koskaan tavanneet. Isänisä, jonka tunsin, ei siis ollut veren kautta sukua. Äitini äiti on hämäläinen, vaikkakin kasvoi uusimaalaisella maatilalla. Äitini isä oli karjalainen evakko, josta minulla on vain yksi muistikuva. Äidinisän kautta on suvussa myös annos venäläistä verta ja saattaa olla pari pisaraa aasialaista verta, mikä ei sinänsä olisi Suomessa ihmeellistä.
Omaan neljännesannoksen Suomen eri heimoja, poislukien pohjanmaalaiset. Mihin heimoon siis identifioisin itseni? Kasvoin Uudellamaalla, joten en omaa vahvaa paikallisidentiteettiä. Kuka siis oikeastaan olen? Vastaus on onneksi helppo, olen geneerinen suomalainen. Olen veressäni geneerinen suomalainen, kuten kirjakielemme on geneerinen synteesi murteiden piirteistä. Omaan kiinnostusta karjalaista puoltani kohtaan, mutta perimän kautta olen yhteydessä siihen vain osittain. Mitä siis miettiä asiaa sen enempää. Olen vitivalkoinen suomalainen, se on tärkeintä. Ei oltu ruotsalaisia, ei tultu venäläisiksi. Olkaamme siis kaikki suomalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti