Oikeistolaisuuden ydin

Vanhaa, Ranskan vallankumouksen jälkeistä oikeistoa voisi kuvailla seuraavin sanoin:

God, king and country.

Itse asiassa kyseisen englanninkielisen fraasin voi jäljittää Tory-puolueeseen ja sen edelleen Englannin sisällissodan aikaisiin rojalisteihin. Joka tapauksessa perinteiselle oikeistolle kristinusko ja monarkia olivat keskeisessä roolissa, aivan erityisesti korostettiin juuri instituutioiden merkitystä. Nationalismi tuli kuvioon hieman myöhemmin. Koska kuninkaat ovat menneen talven lumia, on syytä miettiä mikä muodostaa oikeistolaisuuden ytimen tänä päivänä. Aika kuluu, mutta tietty punainen lanka kulkee sen kaiken lävitse. Löysin hiljattain tällaisen määritelmän:

Jumala, perhe ja kansa.

Huomauttaisin, että kukin asia tulee tärkeysjärjestyksessään. Aivan ensinnä on Jumala, mihin ei ole tullut muutosta kahdessa tuhannessa vuodessa. Valtakunnat nousevat ja tuhoutuvat, kansat elävät ja kuolevat mutta kristinusko säilyy. Oikeistoa ei ole ilman sitä, kaikki muu on feikkiä. Sekulaari fasismi tai pakanallinen kansallissosialismi eivät kanna pitkälle ja luhistuvat ilman kristillistä perustaa. Uskonnollisen reformin tulisi siis olla jokaisen oikeistoliikkeen ja myös -puolueen lähtökohtana, ilman sitä homma jää puolitiehen tai kokonaan alkamatta. Maailma on pimeä ja ainoa valo siellä on ylösnoussut Jeesus Kristus.

Perhe tulee seuraavana, tuo jokaisen valtakunnan peruskivi. Oli kyseessä ydinperhe taikka laajennettu perhe isovanhempineen ja sukulaisineen, ovat keskiössä mies ja vaimo lapsineen. Homot eivätkä muut pervertikot kuvioon kuulu, kuten eivät myöskään yksinhuoltajat taikka haaremit. Ei ole sattumaa, että niin marxistit, feministit kuin kapitalistit ottivat perheen hampaisiinsa. Kun tähän perustaan kerran kajotaan, alkaa kaikki muukin horjua. Vuosikymmeniä, kenties jo vuosisadan on sitä nakerrettu ja tulokset alkavat näkyä. Mitään oikeistoa ei ole, ellei se puolusta ja vaali perheitä.

Viimeisenä tulee kansa, tuo suku- ja heimorajat ylittävä kokonaisuus. Ilman kansaa ei ole valtakuntaa, vain paikallisia klaaneja. Kansa on traditionsa, kielensä ja verenperintönsä. Poista yksikin ja menetät kansan. Suomalaisia ei ole ilman historian myötä kertyneitä tapojaan eikä kieltään. Sitä ei ole myöskään ilman perimäänsä, sekoittuneena lakkaisimme olemasta. Suomalaiset eivät ole rotu, mutta osa valkoista rotua. Yksikään kafferi, arabi, manne taikka aasialainen ei ole suomalainen. Kaikki valkoiset eivät ole suomalaisia, mutta kaikki suomalaiset ovat valkoisia.

Toinen tapa hahmotella tämä kolminaisuus olisi seuraava:

Jumala, veri ja maa.

Kyseessä olisi muunnelma natsi-Saksassa tunnetuksi tulleesta Blut und Boden -filosofiasta. Jumala tulisi edelleen ensin, mikä ankkuroisi ideat kristinuskoon. Veren osuus korostaa kansaa ja samalla myös perhettä yhteisen perimän jakavana kokonaisuutena. Ainutlaatuisena elementtinä tulee itse maan osuus. Uskon, ettei pohjoinen maa jalkojemme alla ole aivan merkityksetön. Kalliomme, järvemme ja maisemamme ovat osa henkistä perintöämme ja ajatteluamme. Meillä suomalaisilla on mystinen yhteys maahan, jota ulkomaalaisella saatikka eksoottisella sellaisella ei voisi olla. Sen enempää kuin olisin Afrikassa omalla maaperälläni, ei musta ole kotonaan täällä.

Jumala, perhe ja kansa on kuitenkin se paras vaihtoehdoista. Se tuo esiin oleellisimman ja oikeassa järjestyksessä. Vanhankantainen koti, uskonto ja isänmaa ei ole sekään huono. Aikanaan ihmisille oli toisaalta itsestäänselvää, mitä kukin kohta tarkoitti. Siksi on selkeämpää sanoa uskonnon sijasta Jumala, kodin sijasta perhe ja isänmaan sijasta kansa. Näin ei jätetä tulkinnanvaraa, emmehän puhu mistä tahansa uskonnosta taikka millaisesta kodista tahansa. On oltava suora puheessaan ja pelattava kortit avoimesti. Kompromisseja viholliselle ei tehdä, mutta sanomaa ei pehmennetä myöskään maltillisten vuoksi. Äärivoimat vievät muutosta eteenpäin ja keskusta seuraa mukana.

...

Off-Topic: katsoin männä iltana 80-lukulaisen kauhuelokuvan The Blob. Se ei ollut hassumpi, joskaan ei kummoinenkaan. Lopputekstien aikana soinut rokkibiisi oli kuitenkin erinomainen. Aivan tuntemattoman ruotsalaisbändin power-metallia henkivä kappale herättää tunnetta seikkailusta, mitä aina kaipaan.