maanantai 12. kesäkuuta 2017

Stanley Cupia & hallituskriisiä





Stanley Cup –finaalit on sitten taputeltu ja viime vuoden mestari Pittsburgh Penguins voitti toisen putkeen. Joukkue on oma suosikkini, ja silti en ole varauksettoman iloinen. Oikeastaan olen aika pettynyt. Enemmän toivoin Nashvillen voittoa Pekka Rinteen maalivahtipelin vuoksi. Hän oli joukkueensa selkäranka läpi pudotuspelien, vaikkakin pelasi pari hutipeliä finaalisarjassa. Hänellä oli potentiaalia voittaa ensimmäisenä suomalaisena parhaalle pelaajalle myönnettävä Conn Smythe Trophy, joka sitten meni jo toisen kerran peräkkäin Sidney Crosbylle. Ja hänestä puheen ollen, on nostettava hattu päästä moisen voitontahdon edessä. Hän ja koko joukkue edustaa voittamisen kulttuuria parhaimmillaan, heiltä löytyy se tehovaihde oikeiden otteluiden hoitamiseksi. Crosby ei ole koskaan ollut mielestäni kovin kiinnostava pelaaja, mutta hän on tämän hetken kiistaton valtias jääkiekkomaailmassa. Joukkue hänen ympärillään venyi rampanakin loppuun asti, mikä kertoo taistelutahdosta. Pingviineissä pelataan juuri sellaista iloista taitokiekkoa, joka toivon mukaan määrittää myös lajin tulevaisuutta.

Eikä unohdeta puolustaja Olli Määttää, joka nosti kannua myös viime vuonna. Tärkeintähän ei ole, että oma suosikkijoukkue finaalisarjassa voittaa vaan se, että voittajajoukkueessa pelaa suomalainen. Olen murheellinen Pekka Rinteen puolesta, mutta iloinen Määtän puolesta. Hänessä on potentiaalia suomalaiseksi eliittipuolustajaksi. Harmi vain, että kehitystä ovat haitanneet monet loukkaantumiset ja syöpä niin paljon, että voidaan puhua jopa taantumisesta. Olen kuitenkin toiveikas.


Suomen hallituksen aisankannattajat osoittivat todellisen karvansa ja laskivat alleen. Halla-ahon valinta puheenjohtajan paikalle oli liikaa ja perussuomalaiset erotetaan hallituksesta. Tämä on puolueelle ja koko Suomelle huonoa kahdesta syystä: ensinnäkin ennenaikaiset vaalit pudottaisivat persujen kannatusta roimasti. Toisekseen, uusissa vaaleissa vasemmisto keräisi suurimman potin ja saisi vapaat kädet maahanmuuttopolitiikan suhteen. Sekin vähä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan, voitaisiin torpedoida alta aikayksikön.

Hyvät puolet löytyvät ennen kaikkea siitä, että kenties viimeisetkin soinilaiset pyrkyrit saadaan savustettua ulos puolueesta. Kun tuuli yltyy, hylkäävät hyvän sään kipparit laivan. On aika erottaa jyvät akanoista ja nähdä, ketkä todella ovat valmiita seisomaan isänmaan eivätkä palkkapussinsa takana. Tilanne selkiyttää viholliskuvia myös, sillä nyt on selvää että elämme kaksipuoluejärjestelmässä. On kansallismieliset vastaan kaikki muut, yksi puolue vastaan media ja sateenkaariväki. Vasemmistoliitto taikka kristillisdemokraatit, ei mitään olemuksellisia eroja.

Vaihtoehdot kapenevat kahteen, ja tulee valinnan aika.

3 kommenttia:

Viilipytty kirjoitti...

Syksyn 2015 tapahtumat osoittavat, että hallituksen kokoonpano ei vaikuta kolmannen maailman invaasioon yhtään, ja maahanmuuttopolitiikkakin vain vähän. En siis usko, että Perussuomalaisten putoaminen oppositioon vaikuttaa siihen juuri yhtään. Jo tehdyistä (toki lähinnä kosmeettisista) kiristyksistä tuskin luovutaan ihan heti, jo siksikin, että Keskustan ja Kokoomuksen poliitikot ovat niitä kannattaneet, ehkä ihan aidostikin.

Kokoomus mahtui hallitukseen arhinmäkiläisen Vasemmistoliiton kanssa. Orpo on nyt osoittanut koko maailmalle, että hän on lähempänä Arhinmäkeä kuin Halla-ahoa. Voisin kuvitella, että Kokoomuksen kannattajissa on jopa satoja tuhansia ihmisiä, jotka seuraavat päivän tapahtumia vähintään turhautuneina, jotkut järkyttyneinä. Heitä ei kiinnosta se, että Orpo ostaa moraalipisteitä punavihreältä inkvisitiolta, vaan se, että uudistuksia saataisiin tehtyä. Mikään muu hallituspohja ei niitä uudistuksia voi tehdä niin hyvin kuin tänään kaatunut.

Mitä tekevät nämä Kokoomuksen äänestäjät? Nyt, kun Soini on syrjässä ja sirkus loppunut, Perussuomalaiset saattaa näyttäytyä heille oikein varteenotettavana vaihtoehtona. Kymmenet tuhannet saattavat siirtyä Perussuomalaisten kannattajiksi. He ovat toki EU-myönteisiä, mutta ymmärtävät, ettei Suomen EU-ero tule milliäkään lähemmäs, vaikka Perussuomalaiset kuinka sitä vaatisivat. Nukkuvista saattaa tulla sieltäkin kymmeniä tuhansia, jotka vaipuivat apatiaan Soinin pehmoilun vuoksi. Jos kesäkuun gallup osoittaa Perussuomalaisille muutaman prosenttiyksikön nousua, voi alkaa uusi ilmiömäinen nousu, joka generoi lisää nousua. Vaikka hajotusvaalit pidettäsiinkin, niihin menisi kuitenkin niin monta kuukautta, että Perussuomalaiset voisi ehtiä saada hurjasti kannatusta lisää. EVA:n mittauksen mukaan neljännes kansasta voisi kannattaa kansallismielistä puoluetta. Ei siis ole mitenkään kaukaa haettua, että Perussuomalaiset voisi loppuvuoden aikana yltää taas huhtikuun 2017 lukemiin. Silloin saattaisivat Sipilä ja Orpo olla huulet pyöreinä. Puoluekentän hajanaisuus, joka alkoi vuonna 2011 ja joka estää toimivan hallituksen muodostamisen ilman Perussuomalaisia, jatkuisi. Ehkä Kokoomuksen seuraava puheenjohtaja tunnustaa realiteetit ja yhteistyö Perussuomalaisten kanssa tulee taas mahdolliseksi.

On muuten ihan mahdollista, että Merkel ja Juncker ovat nykäisseet talutushihnasta ja pakottaneet Sipilän ja Orpon tämän päivän ratkaisuun. He haluavat Suomesta kolmannen maailman ihmiskaatopaikan. Tästä tulisi pitää meteliä.

Juho kirjoitti...

Itse olin Nasvillen puolella. Pieni ja nuori seura, joka on syntymisestään lähtien 1998 tehnyt ammattimaisuus, ei penailu edellä töitä vaikealla markkinaalueella menestyksensä eteen. Harmi ettei sitä tullut.


Punaviherhallituksen syntyminen olisi sellainen synttärilahja Suomelle, että herra meitä varjelkoon. Silloin kaikki se vähä mitä on saatu aikaan mitätätöityisi ja vauhti kohti tuhoa vain kiihtyisi. Lisää muka välttämätöntä maahanmuuttoa, korkeampia veroja ja sitä rataa. Vatsa uutisoitiin, että eläkevarat ovat saavuttaneet ennätyksensä. Ei ole siitä eläkepommista, jolla meitä on peloteltu tietoakaan.

Ei se KD ja RKP yhdistelmäkään hyvältä kuulosta (pakkoruotsin purku jäätyisi ja RKP on muutenkin kovimpia mokuttajia tässä maassa). Olisiko aika kokeilla vähemmistöhallitusta? Tansakssa tuo toimii ja Suomessakin ensimmäinen yli tuhat päivää istunut hallitus oli Toivo Kivimäen vähemmistöhallitus 1932-36. Ja tuo hallitus sai asioita tehtyäkin eikä istunut paskahalvaustilassa, kuten kaksi viimeisintä. Katainen/Stubb pyöritti peukaloitaan neljä kallista vuotta ja Sipilän sirkus on soutanut ja huovannut eestaas monessa tilanteessa (kiky, katson sinua)

Ehkä siinä sitten näkyy se, ettei päättävissä asemissa ole enää ole ketään, joka olisi ollut oikeasti tukalassa tilanteessa, kuten vaikka sodassa ala Mauno Koivisto. Tämän seurauksena ollaan tyhmänrohkeita väärissä paikoissa ja annetaan periksi kun pitäisi riskeistä (ja uhkailuista) välittämättä jatkaa eteenpäin. Koivistoa muisteltiin hyvin: hän odotti oikeaa hetkeä toimia,mutta kun se tuli hän ei epäröinyt hetkeäkään.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa kommentoijille.

Viilipytty: kokoomus on siitä mielenkiintoinen sakki, että äänestäjät ovat kaikista puolueista erkoopeetä lukuunottamatta uskollisimpia. Heidän kannatuksnesa on pysynyt staattisesti siellä kahdenkymmen prosenyin hujakoilla, koska he ovat tehneet suunnilleen sitä politiikkaa, jota on tahdottukin. On siis kyseenalaista, onko siltä suunnalta odotettavissa suurta vuotoa perussuomalaisiin. Ne nuivat ja konservatiivit, joita heidän riveissään vielä on, eivät ehkä ole runsaslukuisia.

Nuorisosiipi on toki sikäli tolkullisempaa, että nuivuutta heiltä löytyisi astetta enemmän. Puolue on kuitenkin suuri, joten muutosten läpivieminen voisi viedä monta vaalikautta ja vuotta.

En ole pahoillani, mikäli esimerkiksi sote kaatuu. Tältä hallitukselta ovat suomalaiset saaneet lähinnä paskaa niskaan, eikä kokkareille kannattaisi antaa uudistuksiinsa juuri vetoapua.

Juho: Nashvillella on kuitenkin vahva runko, jonka pohjalle rakentaa tulevaisuuden menestystä. Seuraavalla kaudella voimme siis nähdä entistä vahvemmat predsit.

Punavihreä hallitus ei olisi hyvä asia, mutta herättäisi ihmisiä näkemään kuinka hulluja ne ihmiset ovat. Asioiden on mentävä pahemmiksi, todella pahemmiksi ennen kuin ihmiset alkavat vaatia radikaaleja muutoksia.

Meillä on ollut hallituksen irvikuvia toisensa jälkeen. Munattoman Kataisen jälkeen saimme aivan yhtä munattoman Sipilän. Mitä heiltä saamme, on loputtomia huononnuksia työelämään ja - no, elämään yleensä. Heillä on tarjota vain byrokratiaa ja paskaa, verohelpotuksia rikkaille ja suuryrityksille. Nämä hallitukset ovat niin läpinäkyviä, ne hädin tuskin teeskentelevät kenen talutusnuorassa kulkevat: globaalin pääoman.

Johtotasolta todellakin puuttuu munaa.