Supermokutusta Ylellä

Joskus tulen uteliaisuuttani avanneeksi Yle Areenan. Siellä on kaikenlaista ohjelmaa, sarjaa ja sen sellaista. Koskaan ei voi tietää, mitä kiinnostavaa löytyy. Yle ei kuitenkaan olisi Yle, mikäli se ei obsessiivisen natsidokumenttien esittämisen lisäksi antaisi panostaan mokutuksen alttarilla. Kokeilinpa heti etusivulla komeilevaa Skam -nuortensarjaa, aavistamatta millaisen töötin saisinkaan naamalleni: neekereitä, hiekkaneekereitä, muslimeja, homoja, räppiä ja degeneraatiota. Kaiken yllä leijuu yleinen neekeriys, jonkinlainen gansta-asenne. Pientä rajaa hei, tällaisen kuorman alle nääntyy.

Katsoin kuitenkin kolme jaksoa putkeen, sillä sarja on yllättävän koukuttava. Tuhtiakin tuhdimmasta mokuannoksesta huolimatta ovat aiheet melko tavanomaista teinihömppää kipuiluineen, flirttailuineen ja draamailuineen. Muistuu mieleen vähän True Blood ja se kuinka kevytviihde vie helposti mukanaan. Yritän pysyä erossa moisesta, sillä aikani on kallista. Joskus tällaista on joka tapauksessa mukava katsoa, kunhan vain virittäytyy oikeaan mielentilaan ja luopuu ennakkoluuloistaan; teinihölmöilyyn on hauska eläytyä. En tietenkään lakkaa tuomisemasta sitä, että valkoinen nuoriso imitoi neekereitä. Bling-bling -estetiikka on eurooppalaiselle hengelle vieras roskaväen symboli.

On kuitenkin tunnustettava, että pääosaa esittävä muslimineitokainen on ylimaallisen kaunis. Hänen vangitsevat kasvonsa ovat yksi syy, miksi edes vaivauduin.