Muistan ajan, kun uskoin joulupukkiin. Taisin uskoa pidempään kuin moni muu, olinkohan 12-vuotias kun vielä teippasin kirjeen ikkunaan ja odotin lahjakasseja; yhtä mystisesti kuin kirje katosi ilmestyivät lahjat takapihalle. "Ovat ne tontut eteviä ja pukki nopea" -ajattelin.
Olen pohjimmiltani sinisilmäinen ja taikauskoinen, mikä selittää myös vahvaa neuroottisuuttani. Mielummin puhuisin kuitenkin merkityksellisyydestä, lapsuudessa mikään ei ollut triviaalia. Maailma oli maaginen paikka, jonka pinnan alla oli mysteerien ääretön syvyys. Uskoin kaikenlaiseen. Metsän lammessa asusteli "piikiäijä", joka veti varomattomat veteen. Pirunpellot olivat peikkojen työtä. Muurahaispesä oli tyhjä ja hylätty, sillä ilkeä hiisi oli pudotellut puun oksalta käpyjä sen päälle. Jumala oli taivaassa ja aikanaan liittyisin minäkin enkelien joukkoon.
Aikuisena huomaa asioiden latistuvan. Pahimpina hetkinä on kuin olemassaolo taantuisi kulissiksi, jonka takana ei ole yhtään mitään. Mutta taika ei koskaan todella katoa, ja tyhjyyden kauhua vasten maagisia hetkiä arvostaa entistä enemmän. Kykyni innostua ja ihmetellä on kenties määrittävin piirteeni, enkä tiedä mitä minusta jäisi jäljelle jos sen menettäisin. Kenties sekin päivä tulee ja silloin mitataan todella, kuinka vahvaa on toivo. Se olkoon valona pimeydessä, josta kaikki muu valo on kaikonnut.
Hyvää ja rauhallista joulua!
4 kommenttia:
Aitoa jouluiloa en ole kyennyt tuntemaan ainakaan viiteentoista, ehkä jopa kahteenkymmeneen vuoteen. Sen tilalle tuli kammottava paha olo, jouluahdistus, joka alkaa yleensä jo marraskuussa, pahentuen koko ajan loppua kohti. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut poikkeus; en tunne oikeastaan mitään. On jo aatonaatto, eikä joulu tunnu miltään. Hyvä niin, kaikkien niiden hirveiden joulujen jälkeen joita sain kokea. Tämä tyhjyys, tylsyys ja innottomuus joulun suhteen saattaisi monien muiden mielestä olla ikävää, mutta uskokaa pois, minulle se on suuri helpotus. Tämä on tällä hetkellä oikein hyvä näin. Toivottavasti joulu joskus vielä merkitsee jotain positiivistakin. Joka tapauksessa, hyvää joulua Lauri.
Iltaa Tuumailija.
Tämä tyhjyys, tylsyys ja innottomuus joulun suhteen saattaisi monien muiden mielestä olla ikävää, mutta uskokaa pois, minulle se on suuri helpotus. Tämä on tällä hetkellä oikein hyvä näin. Toivottavasti joulu joskus vielä merkitsee jotain positiivistakin.
Jos vaihtoehtona on sietämätön ahdistus, niin parempi sitten olla kuin ei mitään. Jos ei joumumieltä ole, ei sitä oikein voi pakottaakaan esille. Alkaa siinä vain ahdistamaan entistä enemmän. Taika ilmaantuu, jos on ilmaantuakseen.
Hyvää joulua sinnekin.
Olipa ikävä kuulla, tai lukea tuo veli Tuumailijan tilanne. Itselleni kun joulu on taianomainen juhla, jolloin lapsekkaistakin ihmisistä tulee lahjakkaita.
Siihen suurena myötävaikuttajana on Joulupukki, joka kävi vielä ainakin ollessani varhaisteini, joskaan minä ja veljeni emme häneen olleet aikoihin enää uskoneet.
En kuitenkaan muista, missä vaiheessa usko Joulupukkiin katosi. Voi olla, ettei sitä koskaan olutkaan; ehkä aikuiset olivat kertoneet asian syystä tai toisesta.
Mutta nyt on kuitenkin joulu, jonka viettoon kohtapuoliin lähden palatakseni aikaisintaan joulupäivänä.
Hyvää joulua kaikile unilaaksolaisille. Mikäli legendaarinen Feyris-sama sattuisi lukemaan tämän:
Merry Christmas, Mr. Lawrence!
Hyvvee joulua ja myös herra Lawrencelle.
Lähetä kommentti