sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Nemo

Oh, how I wish 
For soothing rain 
Oh, how I wish to dream again 

Once and for all 
And all for once 
Nemo my name forevermore

perjantai 15. lokakuuta 2021

Once I had a dream

...and this is it

One night the clock struck twelve 
The window open wide 
(Once there was a child's heart)
The age I learned to fly 
And took a step outside

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Bless The Child

Dead to the world 
Alive for the journey 
One night I dreamt a white rose withering 
A newborn drowning, a lifetime loneliness 
I dreamt all my future, relived my past 
I witnessed the beauty of the beast

lauantai 9. lokakuuta 2021

torstai 7. lokakuuta 2021

Herra X

 HEY! GUESS WHO'S COMING TO TOWN, IT'S MR. X AND HE'S LOOKING FOR FOXES!

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Syksyn sävelet

Hiljattain mielessäni alkoi soida melodia kappaleesta, jota en ollut kuullut sitten lapsuusaikojen. Muistin ajankohdaksi vuoden 2001 tai 2002 ja aloin tutkia hittilistoja. Virheeni oli alkaa Amerikan vastaavista ja jouduin kahlaamaan läpi gargantuamaisen määrän soonista saastaa. Myönnän tyrmistyneeni, että yleinen listamusiikki oli jo tuolloin niin huonoa. Oli joukossa tuttujakin biisejä, mutta pääosin tein ensi tuttavuutta korvia pahoinpitelevän mökän kanssa. Aivan kuin 20 vuoden aikana mikään ei olisi muuttunut, vaan se sama kongoidien heimokilinä dominoi listoja niin nykyisyydessä kuin menneessäkin.

No, siirryttyäni selaamaan Suomen listoja, löytyi kipale alta aikayksikön: Time yhtyeeltä I'Dees. Yllätyksekseni laulu olikin kotimaista tekoa, mikä selittää sen jäämisen paikalliseksi hitiksi. Soisihan tällaisen soivan laajemminkin, mutta pidemmän päälle ei se ole kauneus mikä myy, vaan alimman yhteisen nimittäjän vietit. 

Sopii näin syksyn tunnelmiin ja ruskan väreihin:



Laitetaan syksyisen jonon jatkoksi jotain vähän progressiivistakin, ihan muuten vain:

torstai 30. syyskuuta 2021

torstai 16. syyskuuta 2021

Edith Tolkien

Kuvassa restauroitu valokuva J.R.R. Tolkienin vaimosta. Edith oli melkoisen kaunis nainen, vähän kuin haltia ikään. Katse kuin olisi nähnyt Kuolemattomat Maat...



lauantai 11. syyskuuta 2021

Historian salaliittoteoria


Jos jotain olen oppinut pohdinnoissani, niin se on olla odottamatta mitään. Ovatko asiat huonosti? Ne voivat olla ja tulevat olemaan huonommin. Onko kulloinenkin hallitus pohjanoteeraus? Seuraava asettaa uuden ennätyksen. Hän, joka vartoo parempaa huomista, kävelee kohti alati pakenevaa kangastusta. Optimistille pidettyjen lupausten ja epätoivon määrä ovat kääntäen verrannolliset. Pessimisti on vain eilispäivän taivaanrannanmaalari, jonka menetykset turruttivat uusille pettymyksille. Klovnimaailmassa, kuten me tätä nykyistä näytelmää kutsumme, ei kukaan naura.

Oliko aina näin? Enemmän tai vähemmän. Päivälleen 20 vuotta sitten New Yorkissa päättyi eräs illuusio, kun terroristien kaappaamat lentokoneet iskeytyivät World Trade Centerin kaksoistorneihin ja romahduttivat ne alas spektaakkelimaisessa katastrofissa. Ensinnäkin päättyi Neuvostoliiton romahduksen myötä alkanut Yhdysvaltain superhegemonia. Koskaan aiemmin ei oltu nähty yhtä totaalista globaalin mittakaavan kulttuuris-taloudellista dominanssia yhdistettynä maailman mahtavimpaan armeijaan. Toki ei tuo mahti kadonnut yhdessä hetkessä, eipä omassa elämässänikään muuttunut mikään. Muistan päivän, jona isku tapahtui ja kohautin vain olkiani. Kuitenkin menetti tuo supervalta jotain, nimittäin tunteen voittamattomuudestaan. Tai ainakin sen kansa menetti, sillä WTC:n tuhoutumisen myötä rakoili luottamus päättäjiin. Alkuun hyökkäys yhdisti ihmisiä, mutta ajan kuluessa alkoivat erinäiset salaliittoteoriat vuotaa julkiseen tietoisuuteen. Mitä todella tapahtui ja kuka onkaan vastuussa?

Kuitenkaan en ole nyt vastaamassa tuohon kysymykseen. Voin tietää vain sen, etten tiedä. Yksi asia on silti varmaa: ainakaan virallinen kertomus tapahtumien kulusta ei ole totta. Ei kokonaan, ei sellaisenaan. Siinä on liikaa aukkoja, liikaa omituisuuksia. Sama logiikka on sovellettavissa kaikkeen, mitä mediat kertovat. Yhtä paljon kuin he sanovat, he jättävä sanomatta. Harvoin heidän täytyy kokonaan vääristää asioita, sillä puolitotuuskin on valhe; faktat ilman kontekstia eivät merkitse sen enempää kuin uutinen tekaistuilla faktoilla. Voitte siis olla vakuuttuneita, että mitä olettekaan oppineet valtamedian kautta koronapandemiasta, ei se ole totta. Yksityiskohdat eivät ole välttämättä oleellisia. Onko virus luonnollista vai keinotekoista alkuperää, karkasiko se vai päästettiinkö irti? Jokaiseen kysymykseen on olemassa vastaus, mutta ne tuskin koskaan selviävät meille pulliaisille. Tärkeämpää on olla tietoinen, mitä koronalla perustellaan: vallan keskittämistä, valvontaa ja huonosti tutkittujen aineiden injektoimista ihmisiin. Miksi tauti, johon juuri kukaan raihnaisia vanhuksia lukuun ottamatta ei kuole, vaatii alati uusiutuvia rajoituksia? Miksi rokote, joka hädin tuskin ehkäisee tautia, on pakon uhalla ruiskutettava mahdollisimman moneen?

Ero salaliittoteorian ja uutisen välillä on näinä päivinä kuukausien luokkaa. Tai kuten jotkut sanovat, salaliittoteoria on lähinnä spoilerivaroitus. Rajoitukset ovat pian takanapäin? Puolentoista vuoden jälkeen tilanne on sama. Koronapasseja ei tule? Pian tulee. Kolmatta rokoteannosta ei tarvita? Kohta tarvitaan, Australiassa puuhataan jopa jatkuvia rokotuksia. Jos pysähtyy edes hetkeksi ajattelemaan omilla aivoillaan, tajuaa ettei keisarilla ole vaatteita. Ei maskeista koskaan ollut hyötyä taudin torjunnassa, mutta ainakin ne ehdollistivat ihmisiä tottelevaisuuteen. Kun yksi toimenpide on saatu läpi, on helpompaa saattaa läpi seuraava. Sitäkin tärkeämpää on siis pysyä hereillä ja pitää puolensa. Jätä maskisi taskuun, äläkä pue sitä ellei erikseen pyydetä. Ja jos olet ollut kahden vaiheilla rokotteen kanssa, pitäisi päättäjien kiire ja passien kaltaiset pakkotoimenpiteet sinetöidä päätökseksi; tiedät, että jotain on vialla. Älä ota rokotetta, älä vaikka millä uhkailtaisiin. 

Mitä on todella meneillään? En tiedä. Ongelma lukuisten teorioiden kanssa onkin, etteivät ne kaikki voi olla totta samanaikaisesti. Lisäksi ne ovat usein spesifejä asioissa, joissa maallikko voi parhaimmillaankin vain spekuloida. Meillä on tiedonpalasia, meillä on viitteitä. The Great Reset on tosiasia ja mahdollistanut suurpääoman kasvattamista paikallisen yrittäjyyden kustannuksella. Katsokaa vain kotimaan ravintola-alaa ja nähkää, miten pienet tekijät kärsivät ja katoavat kuvasta. Raha on kuitenkin vain yksi aspekti maailmanlaajuisessa pelissä, eikä ole kaiken selittävä tekijä. En siten kehota uskomaan mihinkään tiettyyn teoriaan, kehotan vain olemaan uskomatta mitä valtavirrassa kerrotaan. Hallitukset, korporaatiot ja media eivät tahdo sinulle ja kaltaisillesi mitään hyvää.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, eivätkä ne ole muuttumassa yhtään vähemmän kiinnostaviksi. Kyynikko nauraa salaliitoille ja teorioille, usein aiheesta. Ne pääosin perustuvat olettamukselle, ettei sattumaa ole ja että kaikki on siten ihmisten hallinnassa. Johtopäätöksenä on, että ongelmien ollessa puhtaasti inhimillistä alkuperää myös ratkaisut ovat sitä. He ovat kuin alussa mainitsemani optimisti, joka odottaa suurta käännettä ja jonka epätoivo syvenee jokaisen kuluvan päivän myötä. Kyynikko on taas se pessimisti, joka joskus välitti. Hänen mukaansa salaliittoja pelottavampaa on se, ettei ketään ole hallinnassa. Ei hän kuitenkaan huiputa ketään, sillä ihminen ei pelkää mitään enemmän paitsi tietoisen pahuuden jakamatonta huomiota. Jos universumi on välinpitämätön ja sen ohjaksissa ei ketään, voit vielä piiloutua. Jos taasen pimeys kaikkeuden takana on lukinnut katseesi myös sinuun, ei ole pakopaikkaa.

Vasta yliluonnollisen valossa ja kristinuskon raameissa asettuu salaliittojen maailma oikeisiin suhteisiinsa. Ihminen ei ole maailmasta, eikä maailma siis ihmisestä. Paljon on käsissämme, muttei sen kohtalo. Maallisia salaliittoja on, mutta monia ja keskenään kamppailevia. Virallinen kertomus niin maailmansodista, kuulennoista kuin keskiajasta on varmuudella vääristelty, ainakin joiltain osin. Totuus näistä tapatumista tuskin koskaan selviää, ei sellaisenaan. Yksityiskohtia voi paljastua, mutta kokonaiskuva pysyy pimennossa. Voimme kysyä, missä asiat menivät pieleen. Kenties alkupiste oli Ranskan vallankumous tai uskonpuhdistus, kenties se oli Rooman tuho taikka naisten äänioikeus. Jokainen totuutta jäljittävä joutuu palaamaan ajassa aina taemmas, sillä mikään käännekohta ei ole tyhjiössä syntynyt. Lopulta kaikki tiet vievät paratiisiin ja syntiinlankeemukseen, historian alkuun. Salaliitot, joita vastaan kamppailemme, ovat muinaisia. Niiden koti on helvetissä ja niiden kapellimestari saatana. Olemme tekemisissä yli-inhimillisen pahuuden ja läpitunkemattoman varjon kanssa.

Teemme mitä voimme, ja sen enempää on päätään turha vaivata. Älä odota mitään ja varaudu pahimpaan, mutta älä pelkää. Mitään enemmän eivät maalliset ja ylimaalliset vallat nimittäin kaipaa kuin pelkoasi. Optimismi ja pessimismi ovat turhuutta, toivo riittää. Se on valoa, kun kaikki muu valo on kaikonnut. Että vaikka kaikki maallinen hyvä riistettäisiin ympäriltäsi, ei taivaan kauneutta tule mikään tahraamaan. Että vaikka ruumiisi nujerrettaisiin, ei mikään valta voi tuomita sieluasi paitsi Jumala. Paholaisen taistelu menee hukkaan, sillä Jeesus Kristus on jo voittanut. Suotta siis tässä murehtia joutaa.

Deus Vult!

tiistai 31. elokuuta 2021

Jäähyväiset kesälle 2021

Väsäsin pienen remiksin eräästä Midnightin kappaleesta. Kesän sävelet vaimenevat jälleen, ja aurinko sanoo hyvästit.

perjantai 27. elokuuta 2021

Anglotyrannian ainesosa

Ajatuksiani on usein hiertänyt eräs anglosfäärin ristiriita. Yhtäältä englantilainen perinne on jo keskiajalta lähtien ollut yksilönvapauksien ja rajoitetun keskusvallan edelläkävijä, ja toisaalta tehnyt tilaa kaikkein totalitäärisimmille tendensseille. Tässä artikkelissa avataan Carl Schmittin teesiä, joka selittää tätä taipumusta ainakin osittain; Merivaltaan perustuvat imperiumit ovat lähtökohtaisesti irrallaan rajoituksista, joita maahan sidottu politiikka sisältää. Rajoja ei ole ja kaukaisimmatkin viholliset ovat saavutettavissa. Eivätkä vain saavutettavissa, vaan lyötävissä perinpohjaisesti, sillä angloamerikkalainen tyrannia ei voi hyväksyä, että joku jossain saattaa elää eri tavalla.

Man’s separation from land and his turning to the sea morphed into an emancipatory project based on individualism, universalism, and progressivism. Totalitarian tendencies were always immanent to this endeavor. It cannot but criminalize every enemy, foreign or domestic. It knows no physical frontiers, it accepts no limits.

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Journalistin etiikka

Timo Hännikäinen lausu muutamat valitut sanat koskien Helsingin Sanomien uutisointia Sarastus-lehden tutkinnassa. Loppukaneetista voi todeta vain, että "se on joo hyvin sanottu".

Luottamukseni Julkisen Sanan Neuvostoon on tunnetusti olematon. Elin, jonka suomalainen lehdistö on perustanut syyttäjäksi, tuomariksi ja valamiehistöksi itseään koskevissa asioissa, on jo lähtökohtaisesti korruptoitunut, enkä varmasti löisi vetoa langettavan tuomion puolesta.

tiistai 24. elokuuta 2021

VAHVA lukusuositus

Nyt löytyi kunnon asiablogi, nimittäin NASIVIHAAJA. Tuli repeiltyä useaan otteeseen, harmi vain että blogi osoittautui lyhytikäiseksi.

Kuten kaikki jotain fysiikasta tajuavat – eli miehet – tietävät, nesteiden määrä on naisessa vakio. Silloin kun nainen ei kostu alapäästään, alkaa nainen kostua yläpäästään. Väittelytilanteet ovat naiselle siksi hankalia, ettei nainen hallitse faktoja yhtä hyvin kuin mies. Kun faktaperusteet loppuvat, eli noin 20 sekunnin väittelyn jälkeen, nainen käynnistää tekoitkugeneraattorinsa yhtä innokkaasti kuin Isä-Mitro siemenlinkonsa rippileirillä.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Punanäädät vauhdissa, osa n

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen työmetodina on kaivaa esiin jo kertaalleen poliisin selvittämiä tapauksia ja nostaa syyte. Päivi Räsäsellä on jo pitkään ollut niskassaan tämä lakimiehen kuvatus, verkkolehti Sarastus on nyt kyydissä ensi kertaa. Aika näyttää kuinka kestäväksi valtakunnansyyttäjä Toiviaisen strategia osoittautuu. Hänellä on asemassaan valtaa jyrätä aiemmat viranomaispäätökset, mutta poliittisesti valikoituneet kohteet asettavat kiintoisan ennakkotapauksen. Tätä peliä voi nimittäin pelata kaksikin, ja vallan vaihtuessa saattaa syytettyjen penkillä istua erinäköistä porukkaa. Mielivaltaan ihastuneilla on se ikuinen harhaluulo, ettei heidän omia metodejaan voisi käyttää heitä itseään vastaan.

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Elokuvamusiikkia 80-luvulta

Ghostbusters II sai ensi-iltansa yli 30 vuotta sitten, mutta elokuvan orkestraalinen soundtrack näki päivänvaloin vasta muutama päivä sitten. Randy Edelmanin säveltämä musiikki on remasteroitu ja osittain uudelleenäänitetty, on ohessa julkaistu ennenkuulumatonta materiaaliakin. Vaikka objektiivisesti katsoen jatko-osa häviää alkuperäiselle elokuvalle, on Ghostbusters II musiikkinsa kera minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Kyseessä on sentään ensimmäinen elokuva, jonka kuunaan näin. Se jätti nelivuotiaan tajuntaan jäljen, joka tuntuu tänäkin päivänä. Äitini uskoi, että vakavasti häiriinnyin nähtyäni filmin. Itse uskon, että se vain herätti jotain uinuvaa. Fantasioin ehkä liiankin kanssa, mutta oikein käytettynä vilkas mielikuvitus on ollut ja on lahja.


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Mission

When I feel the powerful visions 
Their fire has made alive 
I wish I had that instinct 
I wish I had that drive 

[...]

We each pay a fabulous price 
For our visions of paradise 
But a spirit with a vision 
Is a dream with a mission


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Tyttö & katti

Tyttö, joka kuoli kauan sitten, mutustelee leivostaan. Arkinen hetki ikuistettuna.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Vuodet vierii, elämä kiitää

Eräs sanoi minulle kerran, "ole rauhassa lapsi, älä vielä aikuinen". Sittemmin on tullut vuosia kiikariin.