En ole äänioikeutettu Yhdysvaltain presidentinvaaleissa,
mutta katson sopivaksi että Unilaakso antaa tuomionsa asiassa. Joidenkin
mielestä nykyisissä vaaleissa ei ole mitään oleellisesti uutta, eikä siksi
mitään kommentoimisen arvoista. Tämä on totta kvalitatiivisessa mielessä, USA:n
poliittinen järjestelmä on ollut mätä jo vuosikymmeniä. Kuitenkaan emme ole
kvantitatiivisesti todistaneet vastaavaa määrää valheita, törkyä ja
molemminpuolista vihaa, mitä olemme näissä vaaleissa saaneet nähdä. Maa marssii
kohti äänestyspäivää kuin se valmistautuisi sisällissotaan.
En vaivaudu argumentoimaan, miksi Hillary Clinton on
korruptoitunut noita. Tämä on minulle itsestäänselvyys, kuten on edeltävienkin
presidenttien mädänneisyys. Paljon oli puhetta Obamasta, eikä mikään kuitenkaan
muuttunut. Republikaanien Bushia on syystäkin inhottu, mutta demokraatti
Kennedy ei jäänyt imperialismissa juuri jälkeen. Se, mistä kaikki alkoi, onkin
sitten vaikeasti määriteltävissä ja vaatisi perusteellista selvittämistä.
Siihen en aio tänään mennä ja tuskin myöhemminkään. Kirjoitan ehdokkaista nyt,
kirjoitan mitä terve järki sanelee.
En voi kieltää, ettei Donald J. Trumpin kampanja olisi
herättänyt minussa tyydytystä. Olen kokenut roisia vahingoniloa todistaessani,
kuinka suvaitsevaiset ihmiset Suomessa ja ympäri länttä ovat tikahtuneet
sappeensa. Näin äärimmäinen pöyristys hakee vertailukohtaa tietokoneen jumiin menemisestä,
kuin yrittäisi pyörittää HD-videota antiikkisella näytönohjaimella. Heidän
mieleensä ei mahdu eikä voi mahtua, miten Trumpin suosio on rakentunut ja miksi
se ei ole suostunut taittumaan. Niistä nauloista, joiden piti olla lopullinen
niitti hänen kampanjalleen, saisi jo rautakaupan pystyyn. Kaikesta esteistä,
totaalisesta tuen puutteesta ja loputtomista vihollisista huolimatta on hän
raivannut tiensä näin pitkälle. Vaikka viimeaikaisten kohujen valossa hänen
pelinsä näyttää taas pelatulta, tulevat Clintonin kampanjaväki ja kannattajat
kylpemään vaalipäivänä kylmässä hiessä. Heitä hiertää se kammottava
mahdollisuus, että Trump voisi sittenkin voittaa. Ja jos hän voittaa, eivät
edes nitrot siinä vaiheessa auttaisi.
Vahingonilo on kuitenkin halvinta mahdollista iloa ja typerä
syy kannattaa mitään. Tämän ja vastapuolelle ominaisen hysterian lisäksi, ei
vaaleilla näytä olevan todellista sisältöä parannuksen mahdollistamiseksi. Vai
liioittelenko, kenties aliarvioin ehdokkaita ja mahdollisuus on? Ei ole, enkä
jaa joidenkin oikeistolaisten intoa Trumpin suhteen. Häneen projisoidaan
samanlaista toiveajattelua kuin Obamaan aikoinaan, monet vakavissaan pitävät
USA:n taistoa käänteentekevänä. Oli tässä haihattelussa kyse sitten itsepetoksesta
tai naiiviudesta, niin turha toivo. Mikään ei muutu, ei ainakaan parempaan.
Clinton jatkaa sinne, minne asiat ovat tähänkin asti menneet: päin helvettiä.
Trumpilla on avaimet muutoksiin, huonoihin sellaisiin. Amerikkalaisilla on
tehtävänä valita kahden roiston väliltä, päätettävä kumpaa inhoavat vähemmän.
Epäilemättä molemmilla ehdokkailla on lukuisasti vilpittömiäkin kannattajia,
mutta tahdon uskoa riittävän monien tiedostavan kuin vähän eroa heillä
todellisuudessa olisi. Clinton on Wall Streetin sätkynukke, mutta Trump löyhkää
isolta rahalta. Viimeksi mainittu voi olla lobbareista riippumaton, mutta
pohjimmiltaan edustaa samaa rötösherrojen eliittiä kuin vastustajansakin
klaani. Jopa Bernie Sanders – tuo 60-lukulainen kääkkä – vaikuttaa näiden
rinnalla messiaalta.
Joka tapauksessa, nämä ovat historialliset vaalit. Ne ovat
sitä yksinomaan negatiivisessa valossa, maa on jakautunut ja ilmapiiri tulehtunut.
Kumpi tahansa osapuoli voittaakaan, ei se tiedä enempää yhteisymmärrystä
osapuolten välillä vaan ainoastaan syvempää kahtiajakoa ja polttavampaa vihaa. Trumpin
suosio perustuu illuusiolle, että eliitille pääsisi häntä äänestämällä
haistattamaan paskat. Clintonin suosio perustuu illuusiolle, että vain
vastapuolen kannattajilla on illuusioita. Mitään rehellistä ja muuta kuin
valhetta ei ole ehdokkailta odotettavissa. Trump on epäilemättä villi kortti,
mutta pitääkö joku tosissaan Clintonia vähemmän huonona? Hän on ainoastaan
ennustettavasti huono, mikä lienee suvaitsevaisille nauramistakin naurettavampi
syy äänestää joku valtaan.
Viisainta olisi pudistaa päätään ja katsoa muualle, kädet
puuskassa. Mätä systeemi ei muutu edes hyvillä ehdokkailla, saatikka nykyisillä kuvatuksilla. Todellinen muutos ei tule lakialoitteena hyväksytyksi tai
ylhäältä päin sanelluksi, sen tulee lähteä ihmisten itsensä sisältä. Turha on
odottaa poliitikkojen meitä pelastavan tai kurssia kääntävän, he voivat
ainoastaan odottaa laivan lipumista sinne minne sen suunta on jo aiemmin
laskettu. Kokka on kohti haaksirikkoa, miehistö juovuksissa, kompassi rikottu
ja tähystäjä kölin alta vedätetty. Kapteenin univormuun puettu mölyapina ei saa
laivaa muuttamaan suuntaansa vaan tuottaa ääniaaltoja sykloniin. Maalaan piruja seinälle, sillä kieltäydyn kumartamasta vääriä profeettoja. Toivo
ei ole siellä, minne media ja iso osa ihmisistä tätä nykyä katsovat. Se on…