lauantai 29. lokakuuta 2016

Clinton vai Trump? Kolera vai rutto?



En ole äänioikeutettu Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, mutta katson sopivaksi että Unilaakso antaa tuomionsa asiassa. Joidenkin mielestä nykyisissä vaaleissa ei ole mitään oleellisesti uutta, eikä siksi mitään kommentoimisen arvoista. Tämä on totta kvalitatiivisessa mielessä, USA:n poliittinen järjestelmä on ollut mätä jo vuosikymmeniä. Kuitenkaan emme ole kvantitatiivisesti todistaneet vastaavaa määrää valheita, törkyä ja molemminpuolista vihaa, mitä olemme näissä vaaleissa saaneet nähdä. Maa marssii kohti äänestyspäivää kuin se valmistautuisi sisällissotaan.

En vaivaudu argumentoimaan, miksi Hillary Clinton on korruptoitunut noita. Tämä on minulle itsestäänselvyys, kuten on edeltävienkin presidenttien mädänneisyys. Paljon oli puhetta Obamasta, eikä mikään kuitenkaan muuttunut. Republikaanien Bushia on syystäkin inhottu, mutta demokraatti Kennedy ei jäänyt imperialismissa juuri jälkeen. Se, mistä kaikki alkoi, onkin sitten vaikeasti määriteltävissä ja vaatisi perusteellista selvittämistä. Siihen en aio tänään mennä ja tuskin myöhemminkään. Kirjoitan ehdokkaista nyt, kirjoitan mitä terve järki sanelee.

En voi kieltää, ettei Donald J. Trumpin kampanja olisi herättänyt minussa tyydytystä. Olen kokenut roisia vahingoniloa todistaessani, kuinka suvaitsevaiset ihmiset Suomessa ja ympäri länttä ovat tikahtuneet sappeensa. Näin äärimmäinen pöyristys hakee vertailukohtaa tietokoneen jumiin menemisestä, kuin yrittäisi pyörittää HD-videota antiikkisella näytönohjaimella. Heidän mieleensä ei mahdu eikä voi mahtua, miten Trumpin suosio on rakentunut ja miksi se ei ole suostunut taittumaan. Niistä nauloista, joiden piti olla lopullinen niitti hänen kampanjalleen, saisi jo rautakaupan pystyyn. Kaikesta esteistä, totaalisesta tuen puutteesta ja loputtomista vihollisista huolimatta on hän raivannut tiensä näin pitkälle. Vaikka viimeaikaisten kohujen valossa hänen pelinsä näyttää taas pelatulta, tulevat Clintonin kampanjaväki ja kannattajat kylpemään vaalipäivänä kylmässä hiessä. Heitä hiertää se kammottava mahdollisuus, että Trump voisi sittenkin voittaa. Ja jos hän voittaa, eivät edes nitrot siinä vaiheessa auttaisi.

Vahingonilo on kuitenkin halvinta mahdollista iloa ja typerä syy kannattaa mitään. Tämän ja vastapuolelle ominaisen hysterian lisäksi, ei vaaleilla näytä olevan todellista sisältöä parannuksen mahdollistamiseksi. Vai liioittelenko, kenties aliarvioin ehdokkaita ja mahdollisuus on? Ei ole, enkä jaa joidenkin oikeistolaisten intoa Trumpin suhteen. Häneen projisoidaan samanlaista toiveajattelua kuin Obamaan aikoinaan, monet vakavissaan pitävät USA:n taistoa käänteentekevänä. Oli tässä haihattelussa kyse sitten itsepetoksesta tai naiiviudesta, niin turha toivo. Mikään ei muutu, ei ainakaan parempaan. Clinton jatkaa sinne, minne asiat ovat tähänkin asti menneet: päin helvettiä. Trumpilla on avaimet muutoksiin, huonoihin sellaisiin. Amerikkalaisilla on tehtävänä valita kahden roiston väliltä, päätettävä kumpaa inhoavat vähemmän. Epäilemättä molemmilla ehdokkailla on lukuisasti vilpittömiäkin kannattajia, mutta tahdon uskoa riittävän monien tiedostavan kuin vähän eroa heillä todellisuudessa olisi. Clinton on Wall Streetin sätkynukke, mutta Trump löyhkää isolta rahalta. Viimeksi mainittu voi olla lobbareista riippumaton, mutta pohjimmiltaan edustaa samaa rötösherrojen eliittiä kuin vastustajansakin klaani. Jopa Bernie Sanders – tuo 60-lukulainen kääkkä – vaikuttaa näiden rinnalla messiaalta.

Joka tapauksessa, nämä ovat historialliset vaalit. Ne ovat sitä yksinomaan negatiivisessa valossa, maa on jakautunut ja ilmapiiri tulehtunut. Kumpi tahansa osapuoli voittaakaan, ei se tiedä enempää yhteisymmärrystä osapuolten välillä vaan ainoastaan syvempää kahtiajakoa ja polttavampaa vihaa. Trumpin suosio perustuu illuusiolle, että eliitille pääsisi häntä äänestämällä haistattamaan paskat. Clintonin suosio perustuu illuusiolle, että vain vastapuolen kannattajilla on illuusioita. Mitään rehellistä ja muuta kuin valhetta ei ole ehdokkailta odotettavissa. Trump on epäilemättä villi kortti, mutta pitääkö joku tosissaan Clintonia vähemmän huonona? Hän on ainoastaan ennustettavasti huono, mikä lienee suvaitsevaisille nauramistakin naurettavampi syy äänestää joku valtaan.

Viisainta olisi pudistaa päätään ja katsoa muualle, kädet puuskassa. Mätä systeemi ei muutu edes hyvillä ehdokkailla, saatikka nykyisillä kuvatuksilla. Todellinen muutos ei tule lakialoitteena hyväksytyksi tai ylhäältä päin sanelluksi, sen tulee lähteä ihmisten itsensä sisältä. Turha on odottaa poliitikkojen meitä pelastavan tai kurssia kääntävän, he voivat ainoastaan odottaa laivan lipumista sinne minne sen suunta on jo aiemmin laskettu. Kokka on kohti haaksirikkoa, miehistö juovuksissa, kompassi rikottu ja tähystäjä kölin alta vedätetty. Kapteenin univormuun puettu mölyapina ei saa laivaa muuttamaan suuntaansa vaan tuottaa ääniaaltoja sykloniin. Maalaan piruja seinälle, sillä kieltäydyn kumartamasta vääriä profeettoja. Toivo ei ole siellä, minne media ja iso osa ihmisistä tätä nykyä katsovat. Se on…

torstai 20. lokakuuta 2016

Miksi kannattaa seurata vain urheilu-uutisia?

Koska voi joskus aloittaa päivän leveällä hymyllä uutisartikkelin avatessaan. Maailman tapahtumia olen jo vuosien ajan pyrkinyt aktiivisesti välttämään, urheilussa on edes jotain aihetta iloon:

Patrik Laine ja hattutemppu!

Winnipeg sai oikean miehen riveihinsä, vai pitäisikö sanoa pojan? No, 194-senttiseksi pojaksi hurja saavutus, hattutemppu jo neljännessä matsissa. Ei mitään turhia maaleja, vaan kavennus, tasoitus ja voittomaaali jatkoajalla. Vaikka kaksi erää peli olikin hakusessa, niin hänenlaisensa ratkaisijat osaavat astua oikealla hetkellä esiin. Dramaattisuutta korostaa, että Toronton huippulupaus Auston Matthews epäonnistui omassa yrityksessään tehdä voittomaali, mitä seuranneesa vastahyökkäyksessä pääsi Laine tinttaamaan kiekon ylämummoon.

Nähtiin se one-timer, nähtiin rannelaukaus. Jotkut olivat jo ensimmäisen pelin jälkeen jakamassa kauden parhaalle tuokkaalle kuuluvaa Calder-pystiä Matthewsille. No, pisteet ovat nyt nuorukaisten kesken tasan, ehkä siis katsotaan kausi ensin loppuun.

Huippua, olen haltioitunut. Hat-trick Laine!


PS. Eikä montaa kommenttia aiheesta tarvinnut selata, ennen kuin törmäsi toppuutteluun, "hieno homma, mutta rauhoitutaanpa". Miksi aina pitäisi rauhoittua, miksi iloa olisi syytä hillitä? Niin perisuomalaista, matalaa profiilia tulisi aina pitää ja katse maahan luotuna mumista vain tiimityöstä. Nöyryyden sijasta pidän tuota teeskentelynä, jolla yritetään olla suututtamatta ketään. Toppuutelijoiden puheessa kuulee pelkoa, he eivät uskalla sitoutua. Nimittäin sillä hetkellä, kun iloitsee menestyksestä ja luo odotuksia, voi pettyä tulevaisuudessa. Tunteensa ja odotuksensa tukahduttamalla voi pienentää tappioiden tuomaa tuskaa, niin suomalaistyypillistä stoalaisuutta. Aihetta olisi syytä analysoida syvemminkin joskus toiste. Mutta minä sanon: kun onnistutaan isosti, iloitaan isosti.

PPS. Olen edelleen täpinöissäni, liikutun noista osumista. Tolpan kilahdus ja maali ovat maailman paras combo. Ja Winnipeg on hieno lätkäkaupunki.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

100-0, Rappiolla on hyvä olla!!!



Nykyajassa erikoisinta on inho ja veto, joita siihen samanaikaisesti tuntee. Osaltaan tahtoisin heittäytyä täysimääräisesti neuronien superstimulaatioon, uppoutua haluun infernaalisella vimmalla. Kuitenkin on kaikki leimallisesti moderni tapa kieriskellä aisteissa herättänyt voittopuolisesti niin valtaisaa ahdistusta, että puhdistava väkivalta ja tappaminen olisivat johdonmukaisimpia reaktioita. Baarit yhä alkukantaisempine musiikkeineen, asiakkaiden groteski liikehdintä (tanssi?), melu ja visuaalinen barbaria ovat portaali helvettiin. Mutta helvetti jos mikä kutsuu luokseen, paholaisella on tarjolla estottomimmat bailut. Minusta saisi pienen kerroksen sivistystä karsimalla koneen, joka syö, nukkuu, nai ja murhaa.

Roskakulttuuri, johon kuuluu niin musiikkia, elokuvia, kuvataidetta kuin kirjoja, on modernin demonisuuden ominta ilmaisua sen sapentäytteisessä kotiympäristössä – urbaanissa maisemassa. Yleensä se epäonnistuu siinä yksinkertaisimmassa asiassa, johon ja johon se vain pyrkii: stimulaatioon. Latteus ja tylsyys ovat ensisijaiset termit kuvailuun. On minullakin kuitenkin guilty pleasureni. Tai ei oikeastaan, en osaa tuntea syyllisyyttä mistään mistä pidän. Seuraavaksi tarjoamani esimerkki on tosin vähän siinä rajalla, että pidänkö ja jos niin millä tasolla?  


Roskaruokaa, kaikki tyynni. En voi kuitenkaan olla tuntematta vetoa pääriffiin, jonka lähes kaiken alleen peittävä synamatto ja tappiin kompressoidut bassosoundit tekevät jyräävän tehokkaaksi. Autotunella rikottu naisääni alleviivaa soonista vyörytystä, kyllähän ruumis vähemmästäkin alkaa nykiä. Vuosia sitten tanssin yksikseni pari tuntia vain tämän tahtiin. Harmi vain, että tiukasta koukusta huolimatta homma latistuu rasta-blinb-bling-neekeröinniksi. Saatana on siinäkin degeneroitunut rotu, Amerikassa he ovat menettäneet kaiken arvokkuutensa mitä joskus heillä oli. Rahan tekeminen, ganstahomoilu ja perseiden puristelu tuota poppoota enää liikuttaa, helvetti kun eivät edes musiikkia enää osaa tehdä. Eivät kyllä tule meikäläiselle kieroilemaan, magnumit on täällä aina valmiina...

Missä on myös tyylitaju vaatetuksessa, onnettomat! Visuaalisen huomion videolla varastaakin tumma typykkä, joka on jonkinasteinen sekoitus europidia ja negridia. Osoitus siitä, että tuoltakin pohjalta voi luoda todellisia rotuvalioita. Näin fariinisokerisesta herkusta voisin nauttia vaikka tuomiopäivään asti, eläisin naidakseni ja naisin elääkseni. Sperma koristaisi kasvoja, pillunsa maistuisi varmasti hyvältä. Olen siitä huono äärioikeistolainen, että pidän eniten tummahiuksisista ja ruskeasilmäisistä naisista. Siitä minä nautin, olla huoripukkina latinoteinien täyttämässä haaremissa. Unissani. 

Herkuttelen ainakin hetken vielä kuvilla:

Joo.

 Tää on lempparini.


                     Piti rajata saadakseni laidalla häilyvän ruman paskiaisen pois kuvasta.

Mm-m.

I'd like to fill her void.


Loistelias huora, täydellistä materiaalia rodunjalostusohjelmaani. Rappiolla on hyvä olla, musta tuntuu hyvältä; toista tuntia roskamusiikkia putkeen enkä kyllästy. Meikkiä on naisella kuin sotamaalauksessa. Mutta meikillä tai meikittä, kaikki käy kuten tyypillinen postmoderni äpärä sanoisi. Meikit ovat keino tehdä jo valmiiksi jaloista kasvoista taideteos. Tämän tumman kurtisaanin (jolla on muuten aivan varmasti kaunis pillu - pillu, pillu, pillu, puhe mistä puute, pillu, kiimaisen naisen vittu. Tuntuu hyvältä toistella sanaa toureten malliin) piirteet ovat osoitus geneettisestä täydellistymisestä, kiinnittäkää huomiota siroihin korviin, nenään ja geometrisesti oikeaan pään muotoon, jota feminiininen pyöreys pehmentää romanttisen udun lailla. Otsatukka on hyvä, kulmakarvat niin tummantuuheat. Raukea ja itseriittoinen ilme nostavat eroottisuuden pykälillä ylöspäin.

Pitäisiköhän mennää jumalauta nukkumaan mekastamasta? Tuntuu vain niin saatanan hyvältä, viime viikot ovat 90 %:sti tuhrautuneet neurooseihin ja jatkuvaan itsepäilyyn. Pitäisiköhän hakea jo apua, tuntuu ettei minulla ole elämää työn ja neuroosien lisäksi. En muuten ole kovin hyvä, enkä ahkera työntekijä vaikka olen saanut polkea joka viikko 80 kilometriä työmatkoilla. Tuuli puree jo vähän liikaa, siirryn busseihin. Tänään menin ja paluumatkalla oli somppu kuskina. En kuitenkaan lintsaa ja teen suunnilleen sen, mitä vaaditaankin. Olen asiakaspalvelutyössä ja näen päivittäin niin paljon nuoria naisia, ettei mitään järkeä. Erään kerran puhkesin nauruun, kun ohitseni vilisti minuutin sisään useampi nainen keikkuvine perseineen tiukoissa housuissa. Vanha pervo nauttii. Ei tarvitse tirkistelemään lähteä, kun lihatiski tulee luoksesi.

Moneskohan kerta on kun kuuntelen tämän biisin, kello lyö 2:18 ja tuntuu edelleen vitun hyvältä. Älkää ihmiset unohtako tätä: olen kaulaani myöten modernissa ajassa, enkä pelkästään vastahakoisesti. Osaltaan nautin pohjaan saakka saadessani stimuloida viettejäni niin tehokkaalla arsenaalilla, että jäisivät muinaisten aikojen kuninkaatkin toiseksi. Olen moralisti ja tosikko, mutta tästä irstailusta on moraali kaukana. Tämän lähemmäs saatananpalvontaa tuskin pääsee.



King of all life is here! Master hails, kneels to the bone.

Voivvittu, tätä tekstiä muuten häpeän aamulla. Häpeän, kuten lukuisia muitakin. Olen pohjimmiltani alkukantainen luonne vailla sen jalompia pyrkimyksiä, ketä kiinnostaa ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu kun on helvetillistä viihdettä tarjolla? Sika tykkää mudasta.

Kellohan on kohta kolme, ei yhtään myöhäistä mennä nukkumaan. Virkeänä töihin (heko heko)! Onneksi on huomenna - tai siis tänään - iltavuoro. 

PS. Pillu, pillu, pimppa, jippii!! Saatanalle kiitos luonnonvalinnasta! o/



SIEG HEIL!

PPS. Joo, vielä kerran pojjaat. Kello 3:16, jos ei menisi ollenkaan nukkumaan. Huoraa!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Junnut taalaliigassa

Joo, Auston Matthews, neljä maalia.

Joo, Auston Matthews, neljä maalia.

Joo, Auston Matthews, neljä maalia.

Joo, Auston Matthews, neljä maalia.

On se hurja, ei kukaan ole ensimmäisessä pelissään vastaavaan kyennyt. Hienoa, että edelleen tehdään historiaa ja lyödään vanhoja ennätyksiä. Tuolla vauhdilla saattaa Selänteen tulokauskauden maali- ja piste-ennätys olla vaarassa. Ei mitään järkeä, tyyppi on parempi mitä olin yhtään ajatellut. Lakki päästä.

Ovat myös suomalaisdebytantit onnistuneet, sekä Jesse Puljujärvi että Patrik Laine iskivät maalin mieheen avausotteluissaan. Juuri sitä, mitä heiltä uskalsin odottaakin. Vaikka tuskin mitään piste per peli-tahtia on odotettavissa, uskoisin heidän tällä kaudella onnistuvan. Molemmilla on Matthewsiin verrattuna kuitenkin se huono puoli, että NHL-kaukalo on heille vielä verrattain vieras ja vaatii sopeutumista. Voi hyvinkin olla, että he pääsevät todelliseen lentoon myöhemmin tällä kaudella tai vasta tulevilla kausilla. Odotamme ja katsomme.

Sokerina pohjalla, aloitti Alexander Barkov kolmannen kautensa vahvasti: syöttöpiste ja voittomaali jatkoajalla, ei huono. Suomalaisilla pyyhkii hyvin.

torstai 6. lokakuuta 2016

Järjen ääniä vasemmalla

Anna Kontula - Ongelma on poliittinen väkivalta, ei ääriliikkeet

Kansanedustaja Anna Kontula lausui eilisessä eduskuntakeskustelussa tärkeitä sanoja henkisestä umpisolmustamme poliittisen väkivallan suhteen. Sanoja, jollaisia en olisi vilpittömästi sanoen odottanut hänen tai kenenkään vasemmistolaisen suusta kuulevani. Vihdoinkin jotain muuta kuin sössötystä nationalismin pahuudesta, vihdoinkin joku vastapuolella osoittaa tervettä järkeä. Suosittelen erimielisiä myötäsukaiseen lukuun, sivuuttakaa askarruttavat yksityiskohdat. Ydinsanoma on kuitenkin tärkein: poliittista väkivaltaa emme tänne halua ja sen torjuaksemme tarvitsemme jotain ihan muuta kuin omahyväistä moralismia ja sensuuria.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kuolema taidehomoille...ja muille!

Seuraava kappale on omistettu hipstereille:

Lakupaavi - Kuolema taidehomoille...ja muille!

Vitun maikarma, aaveyrjänä
Maalaa taulu ahdistuksestas saatanan nyyhky
Luulet osaavas kirjoittaa lyriikkaa
Mun mielestä se on pelkkää paskaa

Kuolema, kuolema, taidehomoille....ja muille!!!!!!!!1

Vittu musiikki on olevinaan sulle jotain vitun terapiaa
Ei oo saatana helppoo mullakaan
Luuletsä olevas vittu jotenkin muita tärkeämpi
Vedä ittes jojoon jos elämä vittu niin paljon ahistaa

Painu hintti vittuun täältä ruikuttamasta
Kuinka taiteen teko ahistaa
Ehkä jossain Kallion lukiossa
JOTAIN HIPPIÄKIN KIINNOSTAA!

Kokomusta on sulle vittu jotenkin inspiroivaa pukeutumista
Tukehdu siihen vitun punaviiniin saatanan tekotaiteellinen pelle!!!!

Kuole homo taidehomo
Vitun homo taidehomo

Te yritätte tehdä siitä jotain vittu taidepaskaa
MUTTA ETTE SAATANA TAJUA!!
Rock- musiikki ei koskaan kuole
Vaan te kuolette kaikki vitun homot

Kuolema, kuolema, taidehomoille....ja muille!!!!!!!!1

Kuolema, kuolema, vittu taidehomoille...ja muille!!11!

HOMO!!

Äpärä!

Joo...

Vitun hippi, sut hukutetaan!