keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Pornolle stoppi


Käsillä on runkkareiden mieliaihe ja modernismin ydin: pornografia. Kaiken se paljastaa, siis kaikki on jo paljastettu. Esirippu on revennyt ja kaikkeinpyhin riisuttu verhostaan. Mysteeri on tuhottu, kaikki ovat jo nähneet kaiken. Mitä on enää jäljellä? Spiraalisyöksy tyhjyyteen, jossa pohja ei tule koskaan vastaan. Ei ole silloin mahdollista sanoa, kumpuaako halu minuudesta vai minuus halusta. Kummin päin vain, himo hallitsee.

Toteamalla arkipäivän pornoistumisen, totean itsestäänselvyyden. Todellisuus jäljittelee pornoa, minkä voi nähdä mainonnasta elokuviin ja pukeutumisesta musiikkiin. Samalla kun seksuaalisuutta tuodaan julki entistä hyökkäävämmin, tehdään sen toteuttaminen entistä hankalammaksi. Ote Michel Houellebecqin kirjasta Mahdollinen Saari:

Haluja lietsotaan sietämättömyyteen saakka ja sitten tehdään niiden toteuttaminen yhä mahdottomammaksi; se oli ainoa periaate, jolle länsimainen yhteiskunta perustui.

Halu herätetään ja sen kohde viedään pois. Porno ja moraalifeminismi lyövät kättä. Ensin mainittu tuo yksityisen julkiseen ja viimeksi mainittu julkisen yksityiseen. Porno näyttää sen, mikä aiemmin kuului makuukammariin. Feminismi tuo samaan paikkaan tukahduttavan moralismin, jossa miehen on kysyttävä naiselta sanallinen lupa. Porno on tehnyt seksistä kulutustavaraa, feminismi harrastuksen. Kuin seksi ei liittyisikään lisääntymiseen. Kuin seksi ei olisi mysteeri, jossa suostumuksen kaltainen asia ilmaistaan useimmiten sanojen ulkopuolella.

Naisellisen seksuaalisuuden ala laajenee samalla kun miehisen seksuaalisuuden ala kapenee. Lutkamarssit ja aina vain paljastavampi pukeutuminen ovat kutstu, joka on samanaikaisesti lähestymiskielto; varo sanojasi tai syyllistyt häirintään. Katsoa saa, paitsi ettei saa. Ymmärrän yhä paremmin muslimeja, jotka ratkaisivat ongelman säkittämällä naiset. Samaan tapaan kuin kutsumaton käsi naisen hosuissa on tunkeilevaa, on naisellinen alastomuus tunkeilevaa. Se hyökkää aisteja vastaan, kuten hien löyhkä tai liian voimakas parfyymi. Jos miehisen käytöksen mittari on pidättäytyä rivoista puheista, olisi naisellisen käytöksen mittari pukeutua säädyllisesti. Ratkaisun ei onneksi tarvitse olla säkittäminen, sillä länsimaissa on arvostettu kohtuutta. Paljastaa voi, muttei liikaa.

Menemättä sen enempää nykyhetken sisäisiin ristiriitaisuuksiin, olisi kai jo aika puhua pornosta itsestäänkin. Ilmiö ei sinällään ole uusi, miehet ovat tuhertaneet pillukuvia jo aikojen alusta. Roomassa pornoa painettiin mosaiikkiin ja ylhäisö katsoi, kun orjat rynkyttivät toisiaan. Paitsi, että ihmiset tykkäävät nussia, he tykkäävät katsella nussimista. On kuitenkin mahdollista, että voyerismi on ensisijaisesti miehinen erikoisuus. Miehinen seksuaalisuus on ulospäin suuntautuvaa, se tarvitsee objektin. Nainen kokee saman omassa kuplassaan, itseriittoisena subjektina. Visuaalisena viihdykkeenä porno sopii miehille, siinä missä naisille se on joko tarpeetonta tai vaatisi erilaisen tyylin.

Nykyajassa ainutlaatuista ei siis ole pornon olemassaolo, vaan sen saatavuus. Tekniikan ansiosta sitä voi katsella missä vain ja milloin vain. Sitä kulutetaan, siis nimenomaan kulutetaan tähtitieteellisissä määrissä. Maailman suurimmat sivustot hakukoneiden ja sosiaalisten medioiden ohella ovat pornosivuja. Ihmisluonteen tuntien tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska pilluhan se on aina mielessä.  Mielenkiintoista vain on, että maailmassamme jo miljardit ihmiset ovat todistaneet rivouksia, jotka aiemmin olivat varattuna vain dekadentille yläluokalle. Porno itsessäänkin on muuttunut. Vuosikymmenien takaisista pin-up-tytöistä on siirrytty aina vain karkeampiin ja nöyryyttävämpiin akteihin, Bettie Page oli viatonta kaiken uuden rinnalla. Nyt voi tulla jokainen perversio tyydytetyksi, sairaimmallekin löytyy jotain. Edelleen voimme sanoa, että ennen oli paremmin.

Pornosta ja sen koukuttavuudesta lienee sanottu muualla jo tarpeeksi. Se vääristää aivojen palkitsemisjärjestelmää, uudelleenohjelmoi radat. Tällä tavoin seksuaalisuus tehdään riippuvaiseksi pornosta, vaikka se ei olisi sitä alun perin ollutkaan. Kuinka tyydyttävää porno sitten lopulta on? Aika vitun, ei sitä muuten katsottaisi. Se operoi kuitenkin samalla logiikalla kuin huumeet. Se tuottaa hyvin lyhytaikaista, joskin intensiivistä nautintoa. Tuota nautintoa sitten koettaa toisintaa, mutta aina vain kasvavilla annoksilla tai rivommalla materiaalilla.

Pornon paradoksi on siinä, että lietsoessaan haluja se on samanaikaisesti epäesteettistä ja epäeroottista. Iso osa kaupallisista videoista on kaavamaisia, joissa toistetaan tietyt asennot ja kuvakulmat rituaalin lailla. Aitoa kiihottumista esiintyjissä voi havaita vain aniharvoin. Ehkä näistäkin syistä oma tapani katsoa pornoa saattoi olla hieman omalaatuinen. En ensinnäkään koskaan ajatellut sitä fantasiaa, jonka video yritti minulle tarjota. Video oli ainoastaan kuvallista materiaalia mielikuvitukselleni. Lisäksi tyypillisin tapani oli katsoa yksittäistä valokuvaa, kuunnella pornovideota taustalla ja näiden pohjalta syntetisoida fantasia päässäni. Vain tällä tavoin mukaan saattoi saada estetiikkaa ja erotiikkaa. Kiihottavimmat fantasiat olivat aina omiani ja porno toimi lisukkeena.

Oma pornon katselun historiani menee jo kymmenen vuoden taakse. Alkujaan se oli eräänlaista tuurijuoppoutta, satunnaista katselua tietynlaisen himon iskiessä. Yliopistoaikoina se saattoi olla päivittäistä, rutiininomaista katselua uudesta tottumuksesta. Vaikea sanoa pääsinkö varsinaisen addiktion tasolle koskaan, sillä toisinaan pidin pidempiäkin taukoja. Mutta enemmän tai vähemmän säännöllistä katseluni oli. Viime vuosina aloin kyseenalaistaa tapaani ja aloin harkita lopettamista. Katumus kasvoi, mutta tapa jatkui. Se muuttui jälleen tuurijuoppouden kaltaiseksi. Saatoin mennä kuukauden tai parikin ilman, kunnes ratkesin viikon kestävään putkeen. Tämä tapahtui taas vastikään, kun puolentoista kuukauden tauon jälkeen vedin edelliset kaksi viikkoa hanskaan pornon  tahdistamana. Totesin, että nyt saa riittää. Olen venkoillut päätöksen kanssa jo vuosia. Olen hokenut itselleni toistamiseen "ei vielä" ja koettanut kehitellä kohtuukäyttöä tai muita sopivia rajoja. Tässä asiassa ei kuitenkaan voi tehdä kompromisseja. Porno on syntiä, se on lopetettava. Muutama päivä sitten tein tuon päätöksen, en enää katso pornoa. Kiusaus tulee epäilemättä olemaan suuri ja lähes varmuudella lankean jossakin kohtaa. Oleellista kuitenkin on, että päätös on nyt tehty. En voi enää venkoilla, enkä rationalisoida. Jos lankean, minun tulee katua ja yrittää uudelleen. Se on loppu nyt.

Porno ei ole ainoastaan rumaa vaan väärin. Se turmelee pyhää. Se ei turmele vain seksiä vaan myös esiintyjänsä. Joista puheen ollen, moniko kärsii tai on kärsinyt vakavista ongelmista? Alalla sikiää jos jonkinnäköisiä mielenterveysngelmia ja ryvetään huumeissa. Tuntuu, että koko teollisuus perustuu viime kädessä hyväksikäytölle. Kun selaa suurimpia sivuja, törmää hämäräänkin materialiin. Esimerkiksi joistakin amatöörivideoista on mahdotonta sanoa, onko esiintyjä alaikäinen vai hyvin nuoren näköinen vain. Moderointi näyttää löyhältä, mikä vahvistaa epäilyn etteivät ylläpitäjät välitä sivujensa sisällöstä. Pääasia on vain tehdä rahaa. Sivustot itsessäänkin ovat rumia ja luotaantyöntävän näköisiä, ne löyhkäävät synniltä. Mainokset ja bannerit hyökkäävät silmille ja sivustot ovat kuin miinakenttä, jossa saa varoa mitä klikkaa.

On kuitenkin sanottava, että jo nyt on vähän ikävä. Vaikka porno voidaan tuomita, niin parhaimmillaan siitä on löytänyt aidosti eroottisia, jopa kauniita hetkiä. Joissain amatöörivideoissa esiintyjillä on hauskaakin. Eräässä videossa he vuoroin huohottivat ja nauroivat, ja lopussa miehen lauetessa nainen repesi käkättämään. Ettekä usko kuinka vaikeaa oli löytää oikealta kuulostavia videoita. Liian usein miehet ääntelivät idioottien lailla ja naiset vain huusivat, ei sellaisessa ole tippaakaan erotiikkaa. Vaan hyvältä kuulostavat videot olivat täyttä kultaa. Kun naisella oli oikea nuotti voihkimisessaan, se oli parasta mitä tiesin. Tästä syystä en voinut sietää japanilaisia videoita, joissa naiset vikisevät kuin pienet eläimet.

Mitä seuraavaksi? Houkutuksia ja kiusauksia, vaikeita aikoja. Eroottisia kuvia en sinällään aio itseltäni kieltää, pehmokuvat menettelevät siinä missä maalaukset alastomista naisista. Viimeinen asia mitä nimittäin tahdon olla, on puritaani. Pahimmillani olen juuri sitä, eikä minulla ole aikomustakan palata varhaisen teini-ikäni seksuaalineuroottiseen aikaan. Yksi ongelma kuitenkin pysyy, sillä olen runkkareiden ruhtinas. Kristillinen etiikka sanoo tästä tavasta selvät sanansa: se on syntiä. Tästä ovat niin Raamattu kuin traditio yhtä mieltä. Se ei ole suuri synti, eikä siitä siksi juuri puhuta (toisin kuin sekularistit kuvittelevat). Mutta synti se on pienikin synti ja jokaista on kaduttava. Tilanne on kuitenkin se, että runkkaamista en voi lopettaa, en vielä. Jos yrittäisin, tulisin hulluksi. Etenen siis yksi askel kerrallaan ja ajan saatossa yritän luopua tästäkin tavastani. Helppoa se ei tule olemaan, olen himojeni riivaama. Vitun Jeesus Kristus, miksei elämä ole helpompaa!

Mitä kuitenkin pornoon tulee, suosittelen muille samaa. Lopettakaa se, lopettakaa viipymättä. Porno on rumaa ja pornoteollisuus pahasta. Se elää kilkkauksista ja jokainen klikkauksesi edesauttaa asiaa. Älä klikkaa, lopeta tykkänään. Lopettaminen on vaikeaa, mutta se on miehinen velvollisuutesi.

Stop watching porn.


Thulen poika katsoo sinua ja velvoittaa sinua. Sanotaan se siis uudelleen:

Stop watching porn.

Sama useilla kielillä.

Vieläkö mietit? Älä mieti, lopeta.

STOP.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Päivän Noomit


Lebrock - Runaway

Pakolaisena maailmankaikkeudessa, matkalla takaisin. Kuka teistä ei haluaisi katsoa seuraavan kukkulan taakse? Viivyn paikoillani Hobitin lailla, mutta kaipuu on kauemmas. Kun menen ja niin pitkälle kuin pääsen, pyrin silti aina kotiin. Tahdomme nähdä seuraavan kaupungin päästäksemme kotiin. Kiipeämme vuorelle josko sieltä näkisi kotiin. Etsimme, emmekä koskaan saavu, sillä se mitä etsimme ei ole tästä maailmasta.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kun maaleja sataa

Se on helppoa, kun sen osaa. Maalinteko meinaan, se on helppoa kun on Hatrik Laine:

Patrik Laine - Hat Trick vs Rangers

38 maalia kasassa, se on kaksi enemmän kuin kaikkiaan viime kaudella ja vain kaksi vähemmän kuin maalipörssin kärkipaikkaa pitävällä Ovetškinilla. Jos alkukaudesta oli ajoittain nihkeämpää, on kaverilla ollut nyt kuuma putki päällä. Vähintään yhtä kovaa on ollut meno Tampereen toisella pojalla, Alexander Barkovilla, jolla on nyt 67 pistettä kasassa. Colorado Avalanchen Mikko Rantanen on tykittänyt myös yli 60 pistettä miltei pisteen per peli-tahdissa. Kuten on tullut aiemmin todettua, on tämä hyvää aikaa olla suomalainen kendojanari.

Winnipeg Jets on kovassa vauhdissa ja joukkueen syvyys alkaa näkyä. Joukkue ei ole enää kova paperilla vaan myös jäällä. Playoff-paikka näyttää varmalta ja kuka tietää, jos he etenevät vaikka kannuun asti. Kyllä joo, olen vähän huora urheilujengien kanssa. Pittsburgh Penguins on suosikkini, mutta kaksi peräkkäistä mestaruutta tekee kylläiseksi. Olin kärppäfanikin vuodet 2003-2008. Kuusi vuotta ja neljä mestaruutta, kyllä kelpasi. Muistan kuitenkin tunteen vuoden 2008 finaalien jälkeen, "eiköhän tämä jo riitä". Sen koommin eivät kärppien voitot taikka häviöt ole pahemmin minua liikuttaneet.

Lets go Jets!

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Haaveilun eri lajit

Bono Estente.

Kun taipumuksenani on haaveilla enemmän kuin pitäisi, voisin eritellä sitä mistä haaveilen. Yritän jäsentää tässä toiminnan eri lajit hyödyttömimmästä parhaimpaan.

Egofantasiat

Nämä haaveet liittyvät siihen, mitä haluaisin olla. Ne ovat kaikista suurinta ajanhukkaa, eivätkä palvele mitään muuta kuin ylpeyttä ja saamatomuutta. Nuorempana käytin näihin aikaa enemmänkin, nykyään en käytännössä ollenkaan. Ne ovat myrkkyä, josta pyrin pysymään niin loitolla kuin suinkin. Jos niihin eksyy, päätyy luomaan vain harhaisen kuvan itsestään.

Välipalafantasiat

Edellisen lajin vaaraton muoto. Ne ovat sitä, että haaveilen tekeväni jotain pientä ystävieni nähden. Harmittomia ne ovat vaatimattoman sisältönsä vuoksi, ja koska ne sattuvat vain silloin tällöin ja ohimennen.

Kostofantasiat

Parhaimmillaan ovat olleet keskeliäitäkin, mutta kaiken kaikkiaan vain lisäävät aggressioitani. Vaikka niiden pitäisi periaatteessa siis helpottaa oloa, on vaikutus usein päinvastainen. Nämä eivät ole tehneet minulle mitään hyvää vaan myrkyttäneet sieluani. Pyrin pitämään kostofantasiat kaukana mielestäni, vaikka se ei aina onnistukaan.

Seksifantasiat

Välttämätön väylä seksuaalisen energian purkamiselle. Huono puoli on vain se, että näillä on taipumus vaatia enemmän tilaa ja aikaa kuin niille kuuluisi. Niille on paikkansa, mutta houkutus on korottaa tuo paikka liian korkealle. Kyllä tälläkin saralla olen sangen mielikuvituksekkaita skenaarioita kehitellyt, vaikka itse sanonkin. Mutta piru vie, kyllä sitä vähempikin riittäisi...

Romanttiset fantasiat

Näitä oli lapsuudessa ja teini-iässä hyvinkin paljon, sittemmin niiden määrä on vähentynyt lähes nollaan. Syynä kenties se, etten ole kokenut uusia ihastumisia vuosiin. Sinänsä harmi, sillä edelliseen lajiin nähden ovat nämä parempia. Ne ovat lämpimiä ja virkistäviä, eivät pelkkää halun sokeaa purkamista. Myös mielikuvitukselle ne tarjoavat enemmän haastetta.

Toimintafantasiat

Ei aina tarvitse toimintaelokuvia katsella, kun voin pääni sisällä kehitellä omani. Nämä ovat parhaimmillaan aivan erinomaista viihdettä ja harjoitusta mielikuvitukselle. Huonoimmillaan ne ovat itseään toistavaa ajanhukkaa, minulla kun on taipumus kiintyä tiettyihin skenaarioihin. Kaiken kaikkiaan harmitonta toimintaa, joskin liian pitkät sessiot tuottavat omituisen krapulan; huimausta ja väsymystä.

Säätöfantasiat

Nämä ovat aiheiltaan mitä tahansa. Ne voivat olla vaihtoehtohistorian miettimistä, kuten natsi-Saksan voitto toisessa maailmansodassa. Ne voivat olla sitä, että mietin millainen maailman paras bändi olisi. Tai entäpä millainen olisi maailman paskin bändi? Kerran keksin tarinan maailman paskimmasta jääkiekkoilijasta, joka varattiin NHL:ään vahingossa ensimmäisellä numerolla. Tuloksena ura, joka tuotti yhden hikisen pisteen. Tuo ura päättyi Stanley cup-finaalin viimeisen ottelun jatkoajalla: rynnäkkö vastustajan puolustuksen läpi ja lämäri ylämummoon. Siinäpä olisi, uran ainoa maali ja mestaruusmaali.

Luovat fantasiat

Kaikista lajeista parhain ja hyödyllisin, yritän vaaliä ja ruokkia näitä. Ne ovat sitä, että kudon mielessäni tarinoita. Ne eivät ole pelkkää viihdettä vaan yhteyttä omaamme todellisempaan maailmaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun jokainen asia maailmassa resonoi mieleni taajuudella. Olen kuin kuplassa ja näen kaiken sen lävitse kauniinpana. Joskus yhteys näihin voi kadota pidemmäksikin aikaa, mutta linkin jälleen löytyessä on kuin ovi aukeaisi ja raikas ilma puhaltaisi sieluni lävitse. Luovuuden avulla nousen egoni ja halujeni tuolle puolen, maistan hetkeksi hyvyyden, totuuden ja kauneuden kolminaisuutta.