Hankin juuri ensimmäistä kertaa oman television. Siihen kylkiäiseksi hankin myös Playstation 3:en, joka on ensi konsolini sitten Sega Megadriven. Mutta mikä tärkeintä, isäni toi minulle vanhan videonauhurinsa, mikä tarkoittaa että voin palata hetkeksi lapsuuteni analogisiin maisemiin. Jemmassa on jonkin verran vanhoja videokasettaja, joista pääosa sisältää aikoinaan televisiosta nauhoitettuja piirrettyjä: Aku Ankkaa, Ankronikkaa, Turtlesia, Tikun ja Takun pelastuspartiota ynnä muuta. Lisäksi löytyy yksi suomeksi dubattu Turtles-kasetti, liki puhkikatsottu Ghostbusters II sekä alkuperäinen Star Wars: Return of the Jedi (vuodelta 1995, jolloin julkaistiin viimeinen originaali videosetti ennen George Lucasin surullisenkuuluisia erikoisversioita).
On melkoiset nostalgiahuurut nyt tässä kyllä. Nämä todella ovat vanhoja kasetteja: ohjelmia on nauhoitettu niin Kolmoskanavalta, MTV:ltä kuin PTV:ltä. Kaksi ensin mainittua olivat nykyisen Maikkarin edeltäjiä, Kolmoskanavan ollen osin YLE:n omistuksessa. PTV eli Paikallistelevisio näkyi kaapeliverkossa 90-luvun alussa ja muuttui 1997 Neloseksi. On kyllä lämmittävää nähdä vanhoja ohjelmatunnuksia sekä mainoksia, ja kuten aina, ennen oli paremmin: mainoskatkoja oli vähemmän, ne olivat lyhyempiä ja paremmin rytmitettyjä. Erään Ankronikka-jakson yhteydessä näytetty Fazerin 100-vuotisjuhlamainos kertoo siitä, että kyseinen ohjelma on nauhoitettu syntymävuonnani.
Olen myös yllättynyt kuvan- ja äänenlaadusta; värit ovat kirkkaat ja ääni selkeä. Näitä nauhoja ei ole katsottu ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta ne ovat laatikoissa ja kansissaan säilyneet oikein hyvin. Ajoittaisia häiriösignaaleja toki esiintyy, mutta ne ovat osa autenttista VHS-kokemusta. Kaikkia kasetteja en ole tosin vielä käynyt lävitse, joten saa nähdä miten loput pelittävät. Toistaiseksi ainoastaan Star Wars näytti suttuisempaa kuvaa, mikä oli hieman yllätys ottaen huomioon että kyseessä ei ole kuitenkaan kulunein nauha.
Minulle on jo ehdotettu kasettien digitoimista ja materiaalin jakamista. Harkitsen asiaa. Osa ohjelmista on sellaisia, että niitä voisi jakaa YouTuben puolella vailla huolta tekijänoikeusrikkomuksista; vanhoja mainoksia voi muutenkin pitää jo kulttuurihistoriallisina ikkunoina. Välineitä ja ohjeita digitoimiseen joka tapauksessa on saatavilla, joten eiköhän tämä ole minunkin taidoillani toteutettavissa oleva projekti.
Mutta se siitä, nyt vetäydyn nostalgian ihmemaahan:
2 kommenttia:
Ai että, vanha kunnon VHS. Sitä aikaa kun nauhat piti vielä fyysisesti kelata takaisin alkuun. Itsellänikin olisi jossain röykkiö vanhoja VHS-kasetteja jotka pitäisi digitalisoida. En vain koskaan ole tiennyt miten se kävisi päinsä ja sittemmin asia unohtuikin. Eiköhän siihen ohjeet netistä löydy jos ottaisi asiaksi. On hassua ajatella, että fyysisesti isokokoiselle kasetille mahtui varsin rajallinen määrä - muutama tunti - materiaalia. Nyt mahtuu piskuiselle tikulle monta kertaluokkaa enemmän. Ja näiden teknologioiden välissä ei ole todellakaan kauaa aikaa, kun miettii että VHS oli varsin arkipäiväinen asia vielä uuden vuosituhannen alkuvuosina. Moni asia oli varsin erilailla vielä 20 vuotta sitten. Nokian 5110 on vaihtunut iPhone X:ään ja 20" putkitelkkari 55" HD-laajakuvatelevisioon. Kukaan ei enää käytä CD-levyjä. Internetissä kesti aikoinaan yhden kuvan lataaminen hyvän tovin, nyt teräväpiirtoinen videokuva lähtee samantien soimaan kun menee juutubeen. Mitähän jännää saamme nähdä kun seuraavat 20 vuotta kuluvat?
Iltaa Tuumailija.
Tiedonsiirto on ottanut kyllä isoja harppauksia jatkuvalla syötöllä. On kiintoisaa, missä tulee raja vastaan sille kuinka pieneksi fyysiset tallenteet voivat muuttua.
Analogisissa ja digitaalisissa on eroa sikäli, että aina vain mutkikkaammat tallennusvälineet ja -formaatit ovat haavoittuvaisempia vioille. VHS-nauhoja ei luotu tarkalleen ottaen kestämään, mutta on silti iso todennäköisyys saada se pyörimään vielä pitkänkin ajan jälkeen. Digitaalinen tallennin saattaa sen sijaan tehdä totaaliset tenät ilman ennakkoilmoitusta.
Lähetä kommentti