Muutamia unia

Aiemmin oli tapana kertoa unistani täällä, ainakin joskus. Korjaan asiaa kertaamalla muutamia ylöskirjattuja unia viime ajoilta tai jopa yli vuoden takaa:

-Olen lukiokavereideni kanssa risteilyllä, ykköset yllä. Tilaamme baaritiskiltä tuopillisen konjakkia(!) per mieheen, olemme päättäneet sikailla mahdollisimman paheksuttavalla tavalla. Paukuttelemme henkselejämme ja innokkaina hykertelemme, "kohta sikaillaan niin vitusti!" Astumme hienoon saliin ja herään omaan nauruuni. En koskaan ehtinyt saada selville, miten olisimme tarkalleen ottaen sikailleet

-Käyn salaperäisessä peilimaailmassa, jota kansoittavat ihmisten varjokopiot; ne ovat harmaita ja korruputoituneita versioita todellisen maailman vastineistaan. Syystä tai toisesta sinne on jäänyt vangiksi oikeita ihmisiä, jotka minun on määrä pelastaa. He eivät kykene toimimaan siellä normaalisti, kunkin aikakäsitys ja tajunta ovat vääristyneet. He jankkaavat samoja motorisia toimintoja, eräskin on pessyt päiväkausien ajan kasvojaan. Kovalla työllä ja vaivalla ohjaan heitä sieltä pois, kuin unissakävelijöitä johdattaisin. Portaalina toimii erään koulun ovi, josta poistumme. Samalla ovenavauksella maailmaamme livahtaa muutama varjokopio, jotka vain katoavat ilmaan; tämän maailman olosuhteissa heitä ei voi nähdä. En tiedä, mitä sitten tapahtui tai mitä oliot halusivat.

-Minun on määrä sammuttaa SkyNet, mutta saavun liian myöhään. Katson kuinka ydinohjukset nousevat Amerikan taivaalle ja lentävät meren yli Venäjälle. Horisontti syttyy tuleen ja uusia ohjuksia nousee Venäjältä taivaankannen poikki lentäen. Kotonamme mietimme, mitä olisi enää tehtävissä. Keräämme ruokatarpeita ja kynttilöitä kellariin, vaikka tiedämme yrityksen toivottomaksi; maailma tulisi palamaan tuhkaksi. Avaruudessa tapahtuu ensimmäinen räjähdys ja EMP tuhoaa sähkönjakelun, valot sammuvat. Herään.

-Olen tyttö. Varjoni on kadonnut ja tilalla on valevarjo; huomaan sen siitä, että varjo seuraa liikkeitäni viiveellä. Jos löytäisin varjoni, suuri salaisuus ratkeaisi. Sanoinkuvaamaton ja paha voima yrittää estää aikeeni, kauhu painostaa askeliani. Talo on sekaisin yliluonollisesta aktiviteetista. Esineitä siirtyilee ja olentoja tihkuu seinien raoista. Olen juuri pääsemässä salaisuudesta jyvälle, kun pahuus ympärilläni yltyy mustaksi hurrikaaniksi. Minut tuomitaan ihmiskunnan synneistä ja leviän vereksi lattialle.

-Zombieapokalypsi. Aseistuksena haulikko ja rynnäkkökivääri. Olemme isolla porukalla isossa ostoskeskuksessa paossa. Lattialla kiemurtelee geneettisesti muuneltuja matoja, jotka levittävät zombievirusta. Löydämme reitin ulos, maan alla menemme läpi betonikäytävien ja ruosteisten ovien. Ulkona armeija suorittaa puhdistusta. Suojaudumme juoksuhautaan, sarjalla ammun yhden sotilaan seulaksi. Lopuksi kaasunaamaripäinen sotilas tappaa minut päähän ampumalla.

-Valkosilmäinen, demonin riivaama tyttö aukaisee suunsa luonnottomaan asentoon ja tuottaa yhtä luonnotonta ääntä; korkeaa ja riipivää, kuin elektronista. Kasvot projisoituvat jonkun toisen tytön huoneen seinälle ja ääni riivaa hänetkin. Kasvot vääristyvät samalla tavalla ja tuttu ääni alkaa soida. Tyttöjen välillä tapahtuu kommunikaatiota, jonka sisältöä en ymmärrä. Jotain saatanallista on tapahtumassa ja tahdon herätä.

-Ensimmäinen unihalvaukseni: unen läpi kuuluva ääni sanoo "herää, herää, herää, herää, HERÄÄ!" ja yhä kasvavalla volyymilla, viimeinen sana kuuluu huutona. Säpsähdän, mutta en kykene liikkumaan. Makaan kyljelläni ja tunnen, että joku on takanani; paholaistyttö valkoisilla silmillään. Se kuiskii korvaani, kuin kymmenet ihmiset kuiskisivat samanaikaisesti. Sisimpäni jäätyy kauhusta. Kaiken pelon alta yritän saada vartaloani hereille, yritän kääntää lamaantumisen aggressioksi. Hoen mielessäni kirouksia tourette-potilaan lailla, "go fuck yourself! You suck! Go fuck yourself, you cunt! Suck my dick!" Uhma auttaa ja saan jalkani liikkumaan, lopulta rykäisen itseni ylös. Takanani ei ole ketään, mutta turvaton olo jää.

-Katsastan ennennäkemättömän jakson X-Filesia. Naisen suu avautuu, aivan kuin kyseessä olisi graafinen "glitchi". Kuulen luonnottoman elektronisen äänen. Tajuan, etten katso mitään sarjaa vaan jonkinlaista kirottua magiaa. Tämä on ansa. Otan puhelimen soittaakseni ystävälleni, on pakko kertoa jollekin. On liian myöhäistä. Takanani on kaksi paholaislasta, poika ja tyttö. Ne kuiskivat tuntemattomalla kielellä ja sisälläni alkaa kasvaa kymmeniä syöpäpesäkkeitä. Viimeisenä tekonani tartun lapsia kaulasta ja murskaan niiltä henkitorvet. Kärvennyn superaggressiiviseen kasvaimeen.

-Kehitän supermagneetin, joka vetää homoja puoleensa. Vien sen homoristeilylle. Menen kannelle ja aktivoin sen. Heitän sen mereen ja katson, kuinka koko laiva kellahtaa kyljelleen magnetismin vetämänä. Laiva uppoaa homot mukanaan. Herään omaan nauruuni.

Jo riittää, sweet dreams.