keskiviikko 6. joulukuuta 2017

100


Ajattelin aluksi kirjoittaa jotain hienoa. Tarkemmin ajateltuani tajusin, etten osaa. 100-vuotisen Suomen kunniaksi annan siis musiikin puhua, mutta pienen esipuheen myötä:



Finlandian ovat kaikki kuulleet, mutta moniko teistä on tehnyt niin ajatuksen kanssa? Sävellyksessä ilmaistaan sitä, mitä kaikki hyvä musiikki kertoo eli tarinaa. Finlandia on vahvasti visuaalinen, sen kuullessaan voi sulkea silmänsä ja kulkea Suomen kohtalonvuosiin. Linkittämäni kappaleen kommenteissa musiikkin vaiheet on tuotu hyvin ilmi:

1) Pimeät ajat

2) Toivon alku

3) Kirkkaana odottava tulevaisuus

4) Sorto

5) Kamppailu

6) Taistelun sankarit

7) Voitto

8) Uuden maan nousu

9) Tulevaisuus

Vaikka musiikki sävellettiin tiettynä aikana sen hetkisiä tapahtumia ja tuntoja kuullostellen, voi siinä kuulla myös ajattomampaa tarinaa. Sen aikaskaalaa voi soveltaa eri hetkiimme ja merkiksi siitä, että taistelumme ei ole vieläkään ohitse. Traagisen maamme traaginen hymni, jossa kuitenkin lupaus paremmasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää, eletään täällä toisetkin sata vuotta.

6 kommenttia:

Viilipytty kirjoitti...

Olen lähipiiriltäni saanut tänään hyvän itsenäisyyspäivän toivotuksen, eilen lähipiiristäni tuli kehotus mennä katsomaan kunniavartiota hautausmaalla ja joskus syksyllä lähipiiriltäni tuli Suomi 100 -pinssi. Lähipiirini tietää minun olevan nationalisti. Ilmeisesti he sen takia luulevat minun olevan kovinkin isänmaallinen ihminen. Tänään pohdiskellessani asiaa totesin, että se ei ole totta: minä en ole isänmaallinen.

Isänmaallisuus on kiintymystä ja uskollisuutta, joka kohdistuu valtiovaltaan. Kansallismielisyys puolestaan kohdistuu kansakuntaan. Hyvässä tapauksessa kansallisvaltiossa nuo asia kulkisivat käsi kädessä, mutta Suomessa valitettavasti näin ei ole. Valtiovallan käyttäjät Suomessa, samoin suurin osa oppositiosta, on sitä mieltä, että kansallismielisyys, oman kansan edun pitäminen korkeimpana poliittisena prioriteettina, on kielteinen asia. Sellainen asia, jonka vuoksi on sopivaa asettaa uhanalaisiksi tärkeiksi koetut yhteiskunnalliset uudistukset, kaataa hallitus ja potkia kansallismielisesti ajattelevat politiikan marginaaliin.

Tämä toiminta osoittaa, että Suomen valtiovalta suhtautuu vihamielisesti suomalaisten kansalliseen etuun. Kompromisseja voidaan tehdä talouspoliittisesta, sosiaalipoliittisesta ja jossain määrin turvallisuuspoliittisestakin linjasta, mutta kansallinen etu prioriteettina on asia, jonka hyväksi ei voida tehdä myönnytyksiä. Näin ollen Suomen valtio on yksi Suomen kansan vihollisista. Sama henkilö ei voi olla niille molemmille uskollinen, koska uskollisuus toiselle on uskottomuutta toiselle. Minä olen uskollinen Suomen kansalle, joten olen Suomen valtiota vastaan.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Ehtoota Viilipytty.

Olen samalla kannalla, nykyisen valtiovallan vuoksi en uhraisi partakarvaakaan. Uskollisuus ei kohdistu byrokratiaan tai koneistoon, vaan maahan ja sen ihmisiin itseensä. Perinteet, kieli ja se koko määrittelemätön suomalaisuus ovat jotain, minkä vuoksi taistella. Hallitukset tulevat ja menevät, eivätkä herramme ole kunnioituksen arvoisia. Mutta Suomi, se on jotain.

Allaspalo kirjoitti...

Viilipytty ansaitsisi "vuoden kommentti "palkinnon. Jos P-Korea on Orwellin "Vuonna 1984" niin Suomi alkaa olla Kafkan Linna.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Kannatetaan. Tap tap.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tottapa "Finlandia" on ylevä ja suunnilleen tuollaisia tunnevasteita se on itsessänikin herättänyt, miten se bloggauksessa palasteltiin.

Metsään menevät silti mielestäni ne tahot, jotka toivoisivat Maamme-laulun korvattavaksi Finlandia-hymnillä. "Maamme" on toki kaikkea muuta kuin helppo laulettava, minkä saamme todistaa harmiksemme vaikkapa joka kerta Suomen voittaessa jääkiekossa. Mutta silti: mikä tunnelataus tiivistyykään lopussa: "kuin kotimaa sä pohjoINEEEEN! Maa kallis ii-siII-EEEN!!" Mitä "Finlandia" voisi tarjota tuohon kansallistunteen julistukseen?

Maamme-laulu on siis vaikea laulaa. Jos se on silti jollain korvattava, mielestäni paras vaihtoehto on "Lippulaulu". Senkin alkusäkeen jälkeinen tauko kompastuttaa ainakin alkuun jokaisen urheilufanin, mutta biisin reipas marssipoljento ja loppua kohti helpottava rytmitys voisivat olla juuri sitä mitä Maamme-laulun kansallismieliset korvaajat haluaisivat. Eri asia on, etteivät Maamme-laulun korvaajat pääsäntöisesti ole kansallismielisiä. - Vaan olenpa ollut viime vuosituhannella itsekin yrittämässä saada allekirjoitusta kansallismielisen puolueen kannatuskorttiin.

Kansallishenki oli aina puhallettu loppuun Maamme-laulun myötä. Eime mitää puoluetta, eime, mehä voitettii jo hei, eiks nii, juuaan ny vaan kaljaa, eiksnii...

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Qroquius.

Tuo on totta, mitä sanot Finlandiasta. Se on aika vaikea laulettava, vaikeampi kuin Maamme. Sibbehän ei alun perin edes säveltänyt sitä laulettavaksi ja amatöörit tekevät siitä aika pahaa jälkeä. Säilyköön siis Maamme kansallislaulunamme.