The
philosophy of the desert can only begin over again. It cannot grow;
it cannot have what Protestants call progress and Catholics call
development. There is death and hell in the desert when it does begin
over again. There is always the possibility that a new prophet will
rediscover the old truth; will find again written on the red sands
the secret of the obvious. But it will always be the same secret, for
which thousands of these simple and serious and splendidly valiant
men will die. The highest message of Mahomet is a piece of divine
tautology. The very cry that God is God is a repetition of words,
like the repetitions of wide sands and rolling skies.
-G.K. Chesterton: The New Jerusalem (1920)
10 kommenttia:
Jos uskonnon pyhässä kirjassa lukee yhden kerran, että "tulta munille"
ja yhdeksänkymmentä kertaa "olkaa ihmisiksi" on aina aina se riski, että jostain tulee tulee se yksi älämölä-saarnamies, joka kaivaa sen yhden ikävän kohdan. Ja siinä sitä sitten ollaan.
Uskonnollisissa jutuissa on myös se, että niitä voi aina tarpeeksi häikäilemätön/taitava/karismaattinen profeetta kääntää ja vääntää asian itelleen otolliseen suuntaan a'la Joseph Smith.
Tai ona suosikkini, Ison Pomon Türkmenbaşyn kirjoittama jatko-osa Koraanille.
Iltaa Allaspalo.
Niin, ongelman voi ajatella olevan yleisuskonnollinen. Mutta tämä sitaatti korostaa islamia, sillä uskonnot ovat erilaisia. Aavikon kultti on yksinkertaistettu versio kristinuskosta, se on ikuista paluuta johonkin alkuperäiseen. Se on päättymätöntä vallankumousta ja uskonpuhdistusta, ja tähän Chestertonin sitaatti viittaa. Kuten ISIS nykyään, uusi profeetta aina löytää sen turmeltumattoman ytimen ja sen pohjalta tuo uuden vallankumouksen.
Islamilainen traditio ei siis ole kehittyvä vaan kehämäinen, se pyrkii palaamaan lähtöpisteeseensä. Traditio kasvaa ja kerää itseensä ainesta ja sitten koettaa karistaa sen harteiltaan. Kristinuskolla oli uskonpuhdistuksensa, mutta sekään ei pyrkinyt varhaiskirkon päivään palaamaan. Oikeataan se lavensi traditiota, vaikka harha-askel olikin.
Turkmenistanin presidenti oli turhan vaatimaton; hänhän olisi voinut kirjoittaa kokonaisen harlekiinisarjan.
Hyvin tiivistetty: on uskontoja ja sitten on rauhan uskontoja
Äläpäs sano, herra Presidentti nimittäin laukaisi kirjansa satelliitissa maatakiertävälle radalle. Siellä se kai viilettää tälläkin hetkellä. :)
Korkealentoista hengellistä kirjallisuutta.
Hän olisi voinut myös teettää kuusta näköisveistoksensa.
Vakavasti: niinkuin Korppi totesit suvakkien, Foucaltin oppilaiden ja muiden edistysmielisten opmukaan islamilaisen maailman olisi pitänyt uudistua, käydä renesanssinsa läpi, maallistua ja modernin sekulaarin Turkin olisi pitänyt ohittaa Eurooppa tieteissä & sivistyksessä jo niin monta kertaa ettei laskuissa pysy mukana, ja arabikevään piti viedä islamilainen maailma demokratiaan Mutta sitten tuli Iranin vallankumous, syyskuun 11., Erdoganin neo-ottomaanin otteet, ISIS ja muslimiveljeskunnan vahvisti asemiaan.
Mites se nyt näin?
Tämän on käsittämätön suvakeille joille on mahdotonta ajatella, että heidän mukavuudenhaluinen ja turvallinen elämäntapa, jossa voi murehtia maailman pahuutta maailman tappiin, ei ehkä olekaan itsestäänselvyys.
- - -
Niin tai näin, koskaan ei pitäisi laskea mitään sen varaan että joku muu/jotkut muu alkaisivat käyttäytyä fiksummin.
(Toisaalta tulevaisuus on Kristuksen kädessä.. Eihän sitä varmaksi tiedä Lähi-idän tulevaisuutta. Asiaa mutkistaa, että monien arabian niemimaan syntyvyys on romahtamassa.
Iranin kaupunkien nuorisossa elää kuulema patrioottinen kapina henki jossa halutaan näyttää sormea arabeille ja hurjimmat jopa vaihtaa Persian alkuperäiseen uskontoobn zarahustralaisuuten. Turkkikin on joiden lähteiden mukaan repeämässä sulttaani Erdogaania munapystyssä fanittavaan maaseutuun ja maallistuneisiin koulutettuihin suurkaupunkilaisiin.
(Älkää käsittäkö väärin:minä en ennusta mitään ja jos vaikka Persia hylkää islamin, niin hyvä jutty heillä, mutta se ei hyödytä meitä yhtään mitenkään))
Monta muuttujaa. En tiiä. Mutta kuten tuumin mitään ei kannata laskea toisten fiksuuttumisen varaan.
Tai niinkuin sekularisoituminen tai edes korkeakoulutus automaattisesti tarkoittaisi fiksuutta. Sekularisoituminen mahdollistaa myös sellaisen selkärangattomuuden ja velttoilun ettei tosikaan. Suomalaiset ovat sekularisoituneita ja eipä se takaa tolkkua. Tai siis meillä on joku vitun rakkauden puolue SDP, Sekoomus ja Vihreät.
Hitto vie Albania on Turkkiakin maallistuneempi alkoholin ja tapakulttuutin suhteen, mutta Turkin Siperiaksi kutsuttu Albania on valtiona täysi fiasko jopa muiden Balkanin valtioiden mielestä.
( Ei saa kiusata Albaniaa. Ihan oikeesti: Albaniassa on kaunis kieli ja maisemat. Ja minä tykkään niistä Hoxhan bunkkereista.
Prej lufte veç ay largohet,
Që është lindur tradhëtor...
:) )
Summa summarum, muiden muutokseen emme voi luottaa ja meikäläistenkin olisi ymmärrettävä, että sydämensivistys ei takaa voimaa puollustaa arvojaan.
Pingas vaan.
Ehtoota.
Mites se nyt näin?
Tämän on käsittämätön suvakeille joille on mahdotonta ajatella, että heidän mukavuudenhaluinen ja turvallinen elämäntapa, jossa voi murehtia maailman pahuutta maailman tappiin, ei ehkä olekaan itsestäänselvyys.
Odotusten vastaisesti historia ei etene dialektisen materialismin vääjäämättömillä raiteilla vaan sisältää syklisyyttä, odottamattomia koukkauksia eteen ja taakse; toisinaan tapahtuu ihmeitäkin ja kolmiulotteinen maailmankuva huojuu.
Asiaa mutkistaa, että monien arabian niemimaan syntyvyys on romahtamassa.
Parempi näin, vähentää pitkällä aikavälillä muuttopainetta tänne.
Tai niinkuin sekularisoituminen tai edes korkeakoulutus automaattisesti tarkoittaisi fiksuutta.
Sekularismin mielekkyys tulisi ylipäätänsä kyseenalaistaa. Lännessä sitä ei pidetä yhtään vähempänä kuin mielekkään elämän edellytykseä ellei peräti lähtökohtana.
Ei saa kiusata Albaniaa. Ihan oikeesti: Albaniassa on kaunis kieli ja maisemat. Ja minä tykkään niistä Hoxhan bunkkereista.
Pitäisiköhän tutusta Albanian historiaan. Jo lipun näkeminen tuottaa sellaisen evvk-reaktion, ettei tee edes mieli tutustua. Käsitykseni Albaniasta on suunnilleen samalla tasolla kuin niillä jenkeillä, jotka pitävät nyky-Suomeakin Neuvostoliiton satelliittivaltiona ja eskimoiden kotimaana.
Summa summarum, muiden muutokseen emme voi luottaa ja meikäläistenkin olisi ymmärrettävä, että sydämensivistys ei takaa voimaa puollustaa arvojaan.
Jossitteluun ei todella voi luottaa: jos arabimaat maallistuvat, jos Afrikka vaurastuu, jos mamut kotoutuvat, jos mamut työllistyvät, jos terrorismi lakkaa, jos Venäjä pehmenee, jos rasistit ymmärtäisivät, jos kuolemaa ei olisi...
Sillä välin jossain toisaalla:
http://www.ts.fi/uutiset/maailma/3743998/Libyassa+ihmisen+voi+ostaa+muutamalla+satasella++Eurooppaan+pyrkivia+myydaan+orjiksi+huutokaupoissa
No just. Tuo 70 % lasku pakolasivirrassa kuulostaa hyvältä alulta, mutta helvetti ei niillä ihmisillä ole Libyassa lainkaan tulevaisuutta. Ja Eurooppaankin päästessään joutuvat useat naiset prostituoiduiksi ja miehet sossuluukulle.
Vain huonoja vaihtoehtoja tässä on. Vasemmisto toki vaatii tämän takia massakuljetuksia Eurooppaan, mihin ei tietenkään voitaisi suostua. Tulee mieleen, että kenties Libya tulisi miehittää orjakaupan kitkemiseksi ja pakolaisvyöryn tilkitsemiseksi. Useat Euroopan maat olivat kuitenkin osaltaan syöksemässä Libyaa kaaokseen, miehitys olisi keino paikata omat virheemme.
Että sitä tuleekin Gaddafia ikävä. Ja Saddamia. Niin paskoja kuin he olivatkin, ei heidän syrjäyttämisensä mitään hyvää tuonut.
Lähetä kommentti