Ahdistusmies

Moderni ihminen, joka olen, ei pääse neurooseistaan eroon. Ahdistus on pysyvä olotila, möykky on ja pysyy. Sitä ei voi manata ulos, paholainen pitää mieltäni panttivankina. Kauneus onneksi rahoittaa, musiikki lyö tulta sieluun

Hyvän ystävän kanssa voi heittää pimeyden hetkeksi nurkkaan, kunnon pyöräilylenkki tekee hyvää. En ole vähään aikaan nauranut yhtä paljon, varsinkin lauma hiekkaneekereitä eräällä uimarannalla kirvoitti meistä wäkevää huumoria. Reissun kruunasi maukas kebap-ateria karvakäsiravintolassa ja lautapeli-hetki ystäväni kotona. Hänellä kuten monella muullakin kaverilla menee niin hyvin. Tuntuu helpottavalta ajatella, kun joillakin on toivoa ja uskoa elämiinsä. On hienoa nähdä ystäviensä kukoistavan, tämäkin kaveri ja lupaava nuori upseeri on luonut järjestelmällisesti kallionlujaa pohjaa tulevaisuudelleen. Hän kävisi esimerkistä monelle, olen ylpeä ystävistäni.

Nyt ahdistaa vähemmän.