keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Bless The Child

Dead to the world 
Alive for the journey 
One night I dreamt a white rose withering 
A newborn drowning, a lifetime loneliness 
I dreamt all my future, relived my past 
I witnessed the beauty of the beast

2 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Totisesti Tuomas Holopainen on Nero, ja oli tuolloin huippuvireessä:

hänen rakas Tarjansa liihotteli hänenen edessään kauniina, saavuttamattomana enkelinä. Sitten tuli Ahne Markelo ja vei Tarjan sydämen, satuttaen nuorta Holopaista luomaan sielu vereslihalla entistäkin suurempaa taidetta;
sitähän voi luoda vain suuren kärsimyksen kautta.

Nyt hänestä on tullut Holopaisen Äijä, joka on jotensakin menettänyt otettaan;
Tarjan tuottama tuska on parantunut lopullisesti Johanna Kurkelan tuoman onnellisuuden palsamilla, eikä miehestä ole enää samanlaisiin suorituksiin.

Aavistan ja uumoilen, että Yövissyn tarina taitaa olla kohtapuoliin taputeltu, ja Holopaisen Äijä jatkaa musiikin tekemistä pienimuotoisesti Kurki-Hannan ja pillipiipari Troyn kansssa.

Nothing lasts forever, sanoi Joseph Leland.

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota Qroquius.

Osuu kommentti muuten niin nappiin, että. Kun lukee Tumpin varhaisia lyriikoita, niin ilmiselvästi ne osoitettiin jollekulle todella tärkeälle. Oliko se sitten Tarja, ei sitä varmasti voi tietää. Kyllähän tulkintaa puoltaa se, että bändissä alkoivat välit kiristyä juuri Tarjan latinorakastajan myötä. Vähintään alkoi Tarja muuntautua diivaksi, sillä erottamisen puolellahan olivat poppoon muutkin jantterit. Jos siis tämän päälle Tuomas katseli touhua usean vuoden sydän riutuen, niin saattoi olla pakottava tarve poistaa tämä häiriötekijä elämästä.

Mitä tulee Nightwishin tulevaisuuteen, olen aivan samaa mieltä. Kun Marcokin lähti, en näe horisontissa kuin enää albumin tai ehkä kaksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja ehkä parempi Tumpillekin, ettei tarvitse nuoren runoilijan tuskassa elää loputtomiin. Voi siemailla punaviiniä ja kirjoittaa kelttimelodioita rauhallisempiin tunnelmiin.