perjantai 27. elokuuta 2021

Anglotyrannian ainesosa

Ajatuksiani on usein hiertänyt eräs anglosfäärin ristiriita. Yhtäältä englantilainen perinne on jo keskiajalta lähtien ollut yksilönvapauksien ja rajoitetun keskusvallan edelläkävijä, ja toisaalta tehnyt tilaa kaikkein totalitäärisimmille tendensseille. Tässä artikkelissa avataan Carl Schmittin teesiä, joka selittää tätä taipumusta ainakin osittain; Merivaltaan perustuvat imperiumit ovat lähtökohtaisesti irrallaan rajoituksista, joita maahan sidottu politiikka sisältää. Rajoja ei ole ja kaukaisimmatkin viholliset ovat saavutettavissa. Eivätkä vain saavutettavissa, vaan lyötävissä perinpohjaisesti, sillä angloamerikkalainen tyrannia ei voi hyväksyä, että joku jossain saattaa elää eri tavalla.

Man’s separation from land and his turning to the sea morphed into an emancipatory project based on individualism, universalism, and progressivism. Totalitarian tendencies were always immanent to this endeavor. It cannot but criminalize every enemy, foreign or domestic. It knows no physical frontiers, it accepts no limits.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta tais tulla joskus dokumentti televisiosta: Yhdysvallat puolustaa kaikkialla vapautta elää niinkuin haluaa, kunhan se on sellasta mtä yhdysvallat haluaa ..

-jpt-

QroquiusKad kirjoitti...

Voisihan tuon nähdä niinkin, että merivalta käy sotansa mieluimmin mahdollisimman kaukana omasta kotisaaresta, koska voi;
se haluaa viedä tulivoimansa kauas muualle käytettäväksi vihollista vastaan siellä, ettei sitä tarvitsisi käytellä kotivesillä tai – Herra paratkoon! – kotisaaren kamaralla!

Lauri Stark kirjoitti...

Terve.

jpt: kuten Iid Amin takasi sanavapauden jokaiselle, mutta ei vapautta sanan jälkeen.

Qroquius: mistä tulee mieleen Neuvostoliiton doktriini, mutta maalla. Itä-Eurooppa kokonaisuudessaan oli yhtä puskuria äiti Venäjälle, Saksa olisi eritoten olisi ollut vasaran ja alaisimen välissä. Ei olisi jäänyt ainakaan teutoneista paljoakaan puhumista, jos kylmä sota olisikin kuumentunut.

QroquiusKad kirjoitti...

Toisaalta Varsovan Liitolla oli ainakin jossain Kylmän Sodan vaiheessa viimeisen päälle kyyninen strategiaskenaario, joka olisi alkanut samanaikaisilla ydiniskuilla kaikkien Euroopan NATO-maiden sekä joidenkin puolueettomienkin (mm. Itävalta) pää- ja tärkeimpiin kaupunkeihin!

Tämän oli arvioitu järkyttävän pehmeät euroliberaalit halvaantuneeseen tilaan, jossa USA ei haluaisi tehdä vastaiskua ydinaseilla ymmärrettävästä syystä, ja toki itsekin suunniltaan järkyttyneenä.

Maaoperaatiossa olisi Nationale Volksarmeen tehtävä ollut hyökätä Tanskaan.
Tämä kertoo siitä, ettei Moskovassa näköjään oikein luotettu itäsaksalaisiin siinä määrin, että heidät olisi lähetetty Bundeswehriä vastaan. – En tiedä NATOn, tai paremminkin USAn tuon ajan skenaarioista;
voisin olettaa, ettei sielläkään olisi ehkä luotettu Bundeswehriin aivan viimeisen päälle NVAta vastaan.

Lauri Stark kirjoitti...

Tämän oli arvioitu järkyttävän pehmeät euroliberaalit halvaantuneeseen tilaan, jossa USA ei haluaisi tehdä vastaiskua ydinaseilla ymmärrettävästä syystä, ja toki itsekin suunniltaan järkyttyneenä.

Luulisin, ettei tämä doktriini kauaa elänyt. Tuskin USA olisi tositilanteessa empinyt hetkeäkään arsenaalinsa pudottamista neukkujen niskaan.