Lapsistain rakkain tää näyttämö on
Mis kuutamo kujillaan kulkee
Taipunut havu, kesä hoivassa sen
Valkomeren niin aavan
Joka aavekuun siivin
Saapuu mut kotiin noutamaan
Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuus
Mi pienen kissan jaloin luokseni hiipii
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
Tämän julkaisusta onkin jo kymmenen vuotta aikaa. Imaginaerum oli viimeinen Nightwish-levy, jota odotin innolla ja joka lunasti lupauksensa. Kokonaisuus, joka toimii alusta loppuun. Ei ole sittemmin Tuomas Holopaisen luova tuli palanut entiseen malliinsa.
6 kommenttia:
Kaunis kappale, mutta minkä helvetin takia kaikista mahdollisista sen piti laulaa Marco?
Hän selvästikin yritti laulaa sen mahdollisimman pehmeästi, mutta koska hänen äänivaransa eivät taivu sihen suuntaan, on lopputulos vastenmielisen tahmainen.
Erityisesti tuo "kissssan" oikein nostaa iljetyksen väreet.
Päivää.
Oon kyllä ihan eri mieltä. Livenäkin tää toimi hyvin, kun Marco lauloi kiikkustuolissa istuen ja näkyen vain varjona lavan eteen vedetyllä verholla.
Siinä tapauksessa kuulet tuon Marcon suorituksen erilaisena kuin minä tai sitten asia on toisinpäin.
Niin se menee. Tiedän tyypin, joka ei voi sietää saksofonin sointia, vaikka itse pidän sitä satumaisen kaunisäänisenä soittimena.
Saksomafoni on skaalakas soitin:
sitä voi soittaa yhtä lailla rrrienaavan rrräähkeästi kuin sydäntä kusertavan tuskan tulkkina.
Skaalaa ja tunnetta on tässäkin tulkinnassa ilman saksomafooniakin:
https://www.youtube.com/watch?v=h0baR5zIcuk
Noice!
Lähetä kommentti