Änäriennakko

Yöllä isot miehet lähtevät taas lätkimään kumilättyä Amerikan kaukaloissa. Voittajat ovat poteneet mestaruuskohmelonsa ja joukkueet tehneet ennakkosiirtonsa. Tämä kesä ja syksy olivatkin erityisen mielenkiintoisia tältä osin, sillä poikkeksellisen moni korkean tason RFA oli vailla sopimusta. Neuvottelut venyivät pitkälle ja viimeiset allekirjoitukset saatiin papereihin vasta viime viikolla.

Pelaajien tapa nähdä arvonsa on kokemassa muutoksen. Siinä missä jättisopimukset tehtiin usein UFA-pelaajien kanssa, ovat niitä nyt alkaneet sorvaamaan nimenomaan RFA:t. Syynä tähän on sen tajuaminen, että pääosin pelaajien parhaat vuodet nähdään ikävuosien 23-26 välillä. Vapaat agentit - vaikkakin vielä hyvällä tasolla - ovat usein nähneet jo parhaat päivänsä, ja näin ollen heidän palkkansa perustuu enemmänkin vanhoihin näyttöihin. Nuoret pelaajat saavat muhkeat sopimuksensa sen sijaan nykyisten näyttöjensä sekä korkeiden odotusten perusteella.

Myös suomalaisittain off-season on ollut kiintoisa. Sellaiset nimet kuin Sebastian Aho, Mikko Ratanen ja Patrik Laine ovat olleet vailla sopimuksia ja heidän tilannettaan on tarkasti seurattu. Aho hoiti homman ensimmäisenä allekirjoitettuaan Montrealin tekemän palkkatarjouksen, jolle Carolinan oli pakko sorvata vastine; caneseilla ei ollut varaa menettää parasta pelaajaansa ja Aho saikin oivallisen sopparin. Rantasen ja Laineen neuvotteluja saatiin taas odottaa viime viikolle asti, kun ensin mainittu sorvasi kuuden vuoden ja viimeksi mainittu kahden vuoden sopimuksen. Rantasesta tulee tätä myötä palkattu suomalainen, siinä missä Laineen sopimus on paikka kaverille osoittaa todellinen karvansa.

Niin, Laine. Viime kausi oli hänen mittapuullaan pettymys ja häneltä toivotaankin ryhtiliikettä. Oliko vaisujen otteiden syynä sitten loukkaantuminen, videopeliaddiktio, motivaation puute vai mikä? Joka tapauksessa on näin huikean potentiaalin omaavalta pelaajalta lupa odottaa enemmän. Siis enemmän maaleja, enemmän syöttöjä ja pisteitä, ja ennen kaikkea enemmän tasaisuutta. Ei voi olla, että yksi peli vedetään täysillä ja seuraavat viisi puolivaloilla. On ärsyttävää fanittaa jotakuta ja vain todistaa omin silmin, kuinka ihailtu ei saakaan mitään aikaan. Mikä siinä on, että luvataan paljon ja annetaan vähän? Verta vittu pakkiin.

Mutta. Aika näyttää. Viime kausi oli suomalaisittain hieno, kuten oli sitä edellinekin. Voimme odottaa yhtä hienoja otteita tänäkin vuonna ja nauttia, kuinka nuoret kiekkotaiturimme laittavat verkkoja solmuun. Aleksander Barkov, Miro Heiskanen ja tulokkaista Kaapo Kakko. Nimiä riittää ja katsotaan miten käy. Suosikkijoukkueitteni osalta tilanne on kaksijakoinen: Winnipeg on kusessa puolustuksensa osalta, mutta Colorado näyttää vahvemmalta kuin aikoihin. Kuka voittaa ja kenet, kuka nostaa kannua? Kyllä sen täytyy olla Avalanche!