Elokuvateatterit. Isolta kankaalta olen aina katsonut filmejä vain harvakseltaan, kerran tai pari vuodessa. Kenties siksi siinä on edelleen jotain taikaa, jotain erityistä. Kun popcornin haistaa, tietää minne on saapunut. Tulin miettineeksi, mitä elokuvia onkaan tultu vuosien varrella nähtyä ja ohessa kronologinen lista:
Poika ja ilves (1999)
Egyptin prinssi (1999)
Asterix ja Obelix: Tehtävä Kleopatra (2002)
Monte Criston kreivi (2002)
Star Wars: Attack of the Clones (2002)
The Lord of the Rings: The Two Towers (2003)
Star Trek: Nemesis (2003)
Star Wars: Revenge of the Sith (2005)
Ganes (2007)
Wanted (2008)
The Dark Knight (2008)
Opeaatio Valkyyria (2009)
Star Trek (2009)
Prometheus (2012)
Springsteen & I (2013)
Gravity (2013)
Fury (2014)
Terminator: Genisys (2015)
Star Wars: The Force Awakens (2015)
Alien: Covenant (2017)
Star Wars: The Last Jedi (2017)
Ad Astra (2019)
12 kommenttia:
Harvoin olet käynyt.
Itselle ensimmäinen teatterissa nähty elokuva oli Muumipeikko ja pyrstötähti kesällä 93 eli olen ollut vajaat kolme vuotias. Se onkin yksi varhaisimpia muistikuvia mitä minulla on.
Jokeri on seuraava potilas. Toivottavasti löytyy ensi viikolta sopiva näytös. Se, että SJW:t nuosevat barrikadeille kun on käytännössä takuu siitä, että nyt on luvassa jotain katsopmisen arvoista.
Ehtoota Juho.
Muumipeikko ja pyrstötähti, siinä on kyllä mainio elokuva. Sen näkeminen telkkarista kuuluu kultaisiin muistoihini.
Jokeri on seuraava potilas. Toivottavasti löytyy ensi viikolta sopiva näytös. Se, että SJW:t nuosevat barrikadeille kun on käytännössä takuu siitä, että nyt on luvassa jotain katsopmisen arvoista.
Ad Astran kävin katsomassa eilen ja oli pettymys. Sangen tasapaksu ja keskinkertainen, olisi pitänyt käydä katsomassa Jokeri sen sijasta.
Elokuvat on nähtävä leffateatterin valkokankaalta, koska ne on tehty niin katsottaviksi.
Paraskaan televisioruutuun mahtuva leikkaus ei ole, eikä koskaan voi olla muuta kuin kalpea aavistus ohjaajan näkemyksestä.
Heh, ja minä kun katson elokuvani tätä nykyä tietokoneen ruudulta :p
Minä kävin nuorena kollina katsomassa jedin paluun, kun se tuli elokuviin sillon kauaaan sitten :)
oli se kyllä melkonen kokemus, ensimmäinen elokuva mitä katsoin elokuvissa..
Viimeksi elokuvissa tainut käydä 2003 tms, millon kuninkaan paluu tuli elokuviin, tykkään enempi kyllä nykyään katsoa hyviä sarjoja, elokuvista tullut nykyään lähinnä efektipommeja, joissa tuntuu juoni välillä olevan sivuseikka ..
-jpt-
Tervehdys jpt.
Sinulla on ollut näemmä vähän taukoa elokuvateattereista, mutta ymmärtäähän tuon. Itse nimenomaan kaipaan jonkinmoista räiskettä ja rytinää, vaikka en sentään vain sitä. Siksikin käyn verrattain harvoin, koska sopivia elokuvia ei yleensä vain pyöri ohjelmistossa.
Isolla skriinillä on tosiaan jotain taikaa.
Monet suurmiehet ovat olleet leffafriikkejä -kuten Ludwig "Po-po-pokerface" Wittgenstein.
Ajattelitko mennä katsomaan Jokerin? Itse kävin jo ja voin suositella.
Ei mikään kevyin katselukokemus.
Päivää Allaspalo.
Jokeria on kovin hypetetty ja suositeltukin, kieltämättä omakin kiinnostus nousee. Saa nähdä käynkö kuitenkaan valkokankaalta katsomassa, varmasti kuitenkin näen sen jossain lopulta.
Mahdoton muistaa, mikä oli varmasti ensimmäinen elokuvateatterikokemus...mutta jos varsinaisia lastenelokuvia ei lasketa, niin ensimmäinen oli luultavasti Independence Day. Ikää oli sen verran, että olin melkein alkavan pohjustavan esimurrosiän valmistelevan kynnyksen lähtökuopissa. Ja sen ikäisellehän leffa oli mahtava kokemus. Jotkut ovat sittemmin väittäneet, että se olisi lähinnä keskinkertainen mättö. Ja höpönlöpön. Kaikki kasikytluvun puolessavälissä syntyneet kanssaedustajani tietävät, että kyseessä oli yksi toimintarytinöiden kultaisimmista herkkuklassikoista, jonka tunnelmaa ja meininkiä emme tule koskaan unohtamaan.
Tervehdys Tuumailija.
Independence Day on mitä älyvapainta jenkkihehkutusta, mutta toisaalta se on myös viihdyttävä; ensimmäinen puolikas rakentaa uhkaavan tunnelmansa hienosti, mikä on leimallinen piirre Roland Emmerichin tuotannolle ylipäänsä. Elokuva kuuluu myös omiin lapsuudenaikaisiin kokemuksiin, jotka tekivät vaikutuksen.
Monen 70-luvun puolivälissä syntyneen mielestä Independence day taas oli silkkaa roskaa...
Meikäläinen katselee enemmän sellaisia elokuvia, jossa ei tehosteilla mässäillä. Tällöin elokuvateatterissa käynnistä menee vähän pohja pois.
Toki tietyt vanhan kansan filmit, kuten Leonen spagetti-westernit ovat parhaimmillaan valkokankaalla.
Tervehdys Ekku.
Ei toki niin, että tehosteet olisivat itseisarvo! Mutta taiteellisemmat ja vähäeleisemmät filmit katson mieluiten yksin ja koneeni ruudulta.
Toki tietyt vanhan kansan filmit, kuten Leonen spagetti-westernit ovat parhaimmillaan valkokankaalla.
Vanhoja filmejä kyllä katsoisi mielellään valkokankaalta. Niidenkin suhteen toki valitsisin tehostepainotteisia, kuten Star Wars, Start Trek tai vaikkapa Alien.
Lähetä kommentti