Kenties 25 vuoden tauon jälkeen hakkasin tuossa muutaman tunnin vanhaa kunnon Doomia. Pelin nimi oli ensimmäinen sana, jonka opin kirjoittamaan; kysyin isältäni oikeat kirjaimet ja näppäilin ne DOS:in komentoriville. Ei ehkä aivan 4-vuotiaiden pikkulasten peli, mutta alkeellisten grafiikoiden vuoksi väkivalta on etäännytettyä.
Pelin lähtökohta on kuin 80-luvun toimintaelokuvasta: yksinäinen avaruusjääkäri käärii hihat ja otta asiakseen siivota demonien armeijan Marsin kuusta. Eikä homma jää suinkaan siihen, vaan lopulta sankarimme laskeutuu helvetin syvyyksiin antamaan paholaisille isän kädestä. Pienelle minälleni ajatus miehestä, joka pelottomasti hyppää manalaan oli suorastaan eksistentiaalinen kokemus.
2 kommenttia:
Itselläni ei Doomeja koskaan ollut, mutta serkun koneella tuli pelattua. Serkku tiesi kertoa kuolemattomuus- ja asekooditkin, jotka osaan tänäkin päivänä ladella ulkoa. Pidin Doom2:sta enemmän kuin ykkösestä, koska siinä oli suosikkiaseeni kaksipiippuinen haulikko. Onhan pumppari ehkä kätevämpi monella tapaa näin jälkikäteen ajateltuna, mutta kaksipiippuisessa oli vain kerrassaan sitä jotain. Toinen suosikkiaseeni oli plasmapyssy.
Kun vihdoin meille ostettiin oma tietsikka, ensimmäisiä pelejä olivat Falcon 3 ja Steel Panthersit. Command&Conquereja hakkasin ties kuinka paljon. Oletko itse pelannut näitä?
Ysäri oli pelien kehityksessä aivan käsittämättömän nopeaa aikaa. Doom 1993, Quake 1996. Vain kolme vuotta eroa mutta tekninen kehitys oli suuri, Quake kun oli aidosti 3D-peli mitä Doom ei todellisuudessa ollut. Ja tästä marraskuuhun 1998 julkaistiin Half-Life, joka asetti aivan uudet standardit. Doomista oli kulunut vasta kuusi vuotta. Tietokonekomponenttienkin kehitys oli ihan käsittämätöntä. Pari vuotta vanha kone oli jo ikäloppu. Prosessorit löivät koko ajan uusia megahertsiennätyksiä, 3D-kortit paranivat vauhdilla ja muistikampojen hinta-laatusuhde parani jatkuvasti.
Ehtoota Tuumailija.
Pumpparia on tullut käytettyä aseista eniten tähän saakka ja lähinnä siksi, että pyrin säästämään isompien pyssyjen ammuksia isoihin bosseihin.
Kun vihdoin meille ostettiin oma tietsikka, ensimmäisiä pelejä olivat Falcon 3 ja Steel Panthersit. Command&Conquereja hakkasin ties kuinka paljon. Oletko itse pelannut näitä?
Ensimmäiset Command & Conquer -pelit ovat hyvin rakkaita, itse asiassa hankin hiljattain remasteroidun kokoelman kahdesta ensi pelistä. Suosittelen kokeilemaan, parikymppiä ei ole paha hinta.
Ysäri oli pelien kehityksessä aivan käsittämättömän nopeaa aikaa. Doom 1993, Quake 1996. Vain kolme vuotta eroa mutta tekninen kehitys oli suuri, Quake kun oli aidosti 3D-peli mitä Doom ei todellisuudessa ollut. Ja tästä marraskuuhun 1998 julkaistiin Half-Life, joka asetti aivan uudet standardit. Doomista oli kulunut vasta kuusi vuotta. Tietokonekomponenttienkin kehitys oli ihan käsittämätöntä. Pari vuotta vanha kone oli jo ikäloppu. Prosessorit löivät koko ajan uusia megahertsiennätyksiä, 3D-kortit paranivat vauhdilla ja muistikampojen hinta-laatusuhde parani jatkuvasti.
Muistan kyllä pelien nopean muutoksen, vaikka olinkin aika pieni. Wolfenstein ja Doom olivat ensimmäisiä pelaamiani pelejä, ja myös Quakea ehdin ainakin kokeilla. Peli, joka sitten toden teolla räjäytti tajuntani oli Thief: The Dark Project. Se hyödynsi Quaken pelimoottoria ja oli hiiviskelypelinä jotain aivan uutta. Sen kolmiulotteinen äänipropagointi oli jotain, joka tätänkin päivänä kestää vertailua.
Lähetä kommentti