Laine on umpijäässä ja Rantanenkin jäähtynyt, mutta Aleksander Barkov on syttynyt roihuun: kahteen edelliseen peliin seitsemän pistettä, hattutempunkin hän mahdutti mukaan. Yksi suorituksista on ehdokas vuoden maaliksi:
Mies, jota pidettiin pari kautta sitten keskinkertaisena luistelijana, on saanut potkuihinsa melkoista voimaa, niin nopeasti hän kiihdyttää. Kun ottaa huomioon, että niskassa roikkui pakki ja veräjän suuta vartioi yksi liigan parhaista maalivahdeista, tekee se suorituksesta välittömän klassikon. Lainatakseni erästä kommenttia:
What the absolute fuck? He uses his leg to shield the puck and his stick from the back checking defender. HE FUCKING PLANNED THAT SHIT AND KNEW WHAT HE WAS DOING!!!! This is first degree murder level shit right here. Motive meets intent meets opportunity in one disgusting act of indecency.
Viimeöinen maali ei sekään ole hassumpi, niin vaivattoman näköisesti kiekko siirtyy jalkojen läpi kahdesti, ensin omista ja sitten maalivahdin puikoista:
Vaikka Barkov on venäläinen, on mitä mainioin tunne tietää että kaveri pelaa Suomen maajoukkueelle. Kyllä kelpaa.
2 kommenttia:
Jospa se Laine saisi taas putken päälle menestyksestä pitkästä aikaa?
Tai paremminkin:
jospa saisi nyt pois sen tulpan, mikä lieneekin, mutta joka on estänyt häntä pelaamasta sillä tasolla kuin kaikki tietävät hänen pystyvän pelaamaan.
Enkä epäile, etteikö olisikin koko ajan halunnut pelata.
Ehtoota.
Toivotaan näin, Laine lienee pelaajatyyppinä riippuvainen maaleista. Kun niitä tulee, itseluottamus nousee sitä mukaa ja kiekot löytävät tiensä verkkoon entistä useammin. Kun sitten vedot viuhuvat ohi, alkaa tukkeutua muukin pelaaminen.
Lähetä kommentti