perjantai 16. joulukuuta 2016

Elämä valuu helvettiin



Ennenkuulumatonta: minua ahdistaa!

Hehe, ei muuten naurata. Jäljellä ei ole muuta kuin lonkeroinen mustuus kiemurtelemassa eläinvaistojen infernossa.

Töitä, vihaan töitä.

Vihaan veljeäni, joka katsoi asiakseen tulla etuajassa kylään ja pilata sen vähänkin rauhan. Ajattelen, miltä hänen naamansa näyttäisi rikkohappopesun jäljiltä. Tahtoisin nylkeä hänet, pukeutua hänen nahkaansa ja syödä itseni.

Mitäpä olen tehnyt ja ajatellut? Olen ollut työssä, jota vihaan, ja muulla ajalla vatvonut neurooseja sekä katsonut pornoa ja upottautunut niin syvälle rappeuttavaan haluun, että huoneessani haisee parin viikon kumuloitunut kiima.

Olen saanut sellaisia kohtauksia, etten enää voi sitä kieltää: olen mielenvikainen. Kukaan muu paitsi mieleltään sairastunut ei voisi ajatella sellaisia ajatuksia. Aivoni ovat madonsyömät, lukemattomien demonien rikki runtelemat. En voi sanoa varmasti olenko sielu vai sittenkin kone.

Olen mielenvikainen.

Olen häiriintynyt, äärirajoilla ponnistellen normaaleista askareista selviävä neuroosien komposti, jollaiset olisi vanhoina hyvinä aikoina syötetty susille. Olen tasapainoton, eloonjäämiskyvytön ihminen. Olen modernismin sivutuote, reaktorin uumenissa syntyvä loppusijoitusjäte. Olen psyykkisesti niin heikko ja neurologisesti tärveltynyt, että minkäänlainen suvunjatkaminen olisi rikollista. Olen puoli-invalidi, joka on tämän ajan synnyttämä ja sen ylläpitämä. Ilman maailmamme hentoja kulisseja haihtuisin olemattomuuteen alta aikayksikön. Olen yhteiskunnalle ja ympäröiville ihmisille juuri sellainen rasite, jollaisia ei pitäisi olla olemassa.

Mikä parasta, nautin rappiosta ja laiskuudesta. Tämä loinen oikeasti tykkää imeä elättäjiään kuiviin.

Mutational meltdown on englanninkielinen termi ilmiölle, jossa haitalliset mutaatiot kasaantuvat väestöllisellä tasolla. Olematon lapsikuolleisuus, yhteiskunnan huolenpito kaikista ja seksuaalisen valinnan vääristyminen ovat johtaneet maailmaan, jossa olemme geneettisesti sairaita. Mitä vähemmän vastuksia ja kuolemaa on, sitä rappeutuneempi väestö. Ja vielä pari vuotta sitten houkkamaisesti itkin, kuinka naisilla on liian kovat standardit. Ehei, ne eivät ole läheskään tarpeeksi kovat. Juuri liian alhaiset standardit ja sodan tuloksena vääristynyt sukupuolijakauma johtivat siihen, että liian moni geneettinen jätesäkki sai lapsia. Ei ihme, että akat jättäytyvät lapsettomiksi yhä enemmän, nykymiehet ovat kelvottomia. Tosin, myös naiset ovat kelvottomia, omalla tavallaan vain. Niistä keskinkertaisista, terapiassa istuvista huorista ei olisi kestämään lapsen tuomaa taakkaa.

Kaikki veltostuu, kaikki mätänee.

Meshuggah - Future Breed Machine

On kohtalon ironiaa, että niin paljon kuin vihaan tätä aikaa, juuri minä edustan sen kasvoja puhtaimmillaan. Olen tänään mutantti, joka on kuten juuri sinun jälkeläisesi huomenna: visvaa pursuava kone, joka saa ravintonsa vihasta ja kaunasta itse elämää kohtaan. Olen yhtä surkea näky kuin Eraserheadin epäsikiö, jonka oma isä päästää lopulta kärsimyksistään. Ja kuten kaikki elolliset olennot, myös minä tunnen nälkää ja halua. Mikään ei ole yhtä irvokasta kuin halukas ihmisen epämuodostuma.

Meshuggah  - Transfixion

Vähän lohtua saan edelläolevan jytän groovesta. Tai ei lohtua, vain mielihyvää. MIELIhyvää. MieliHYVÄÄ. Se on arvotonta roinaa se, kaikki pelkkää hekuman ja kivun sykliä. Vellon kenobiittien taivaassa.


I opened the box, HE came!


Mietin, onko kaikkeus juuri minua varten järjestetty ansa? Itsekeskeisenä hahmotan maailmaa melko itseriittoisesta näkökulmasta. Eikö ole silloin loogista ajatella, että pelkäksi kidutukseksi taantuva elämä olisi jonkinlainen pila? Ajatus kuitenkin implikoi intention, vain henkilö voi pilailla. Luonnolla ei ole intentiota, ei tarkoitusta itsessään. Kuka tämän teki ja miksi? Jos en ole kone, myös muu kuin fysikaalinen kausaliteetti määrittää tekojani. Olenko se minä vai joku muu? Tiedän olevani vastuussa, koska tunnen sen. Seison toinen jalka helvetin reunalla, omatekoisen helvetin. Eristän itse itseäni todellisuudesta ja kaikesta hyvästä. Kas, vielä sentään tunnustan konseptin nimeltä ”hyvä”. Mutta onko siellä joku muu? Kuka minua kiusaa? Lopettakaa, olkaa HETKI HILJAA!

Neurotic, rotic, rotic, rodic, rotting erotic.

”Olen sanonut jo tarpeeksi tämän päivän osalta, nyt hiljaa”

”Ei pidä mennä katsomaan, eikä jäädä vatvomaan koska aikaa ei ole. Enkä jaksa. Okei? Nyt olen hiljaa. Nyt voin katsoa elokuvaa. Se asia joo, sanon ihan vielä vähäsen. Siis pikku hetki, vielä tämä. Ei, ei pidä, Nyt hiljaa. Sur sur sur sur, LÄLLÄÄÄ!! ÄÄÄ!!”

I have MY demons and they are many.

They are all smilin’. Curses are for the one who kneeled
Before a man-made god, MY image of MYSELF

”You little cunt, watch me hiss ans buzz. No peace in OUR time which is all ETERNITY!"

"No, you got to play with yourSELF. Enjoy!"

Olen loukussa, enkä pääse enää pois. Viimeinen viesti ennen tapahtumahorisonttia.

Staring from the organic cage, dismembered limbs reaching out for help. Muted voice rising for a call:

Plug me in, Reconnect…Me to myself!

Plug me in, Reconnect…ME TO MY SOUL!!!

...

Joskus sitä on niin uupunut, että haluaisi vain nukkua pois...

Voin kävellä auton alle, hypätä katolta. Voisin keittää itseni. Todennäköistä on, että heräisin vain uudesta todellisuudesta, pahemmasta kuin tämä. Mikään ei koskaan tule päättymään, mutta letaali kivunlievitys tekisi terää.

Fear Factory - A Therapy For Pain

Tried so hard...

Joo, ei oo vittu joulumieltä. Enkä muuten keitä kahvia.

13 kommenttia:

fullofpasta kirjoitti...

Muistan joskus lukeneeni luovuuden huipun olevan 50-60 vuotiaana. En halua neuvoa millään tavalla, mutta yleensä ei auta kuin tehdä sitä, mitä sieltä omasta päästä tulee. Pääasia on, että tekee jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Huoli geneettisestä rappiosta ja lähes olemattomasta valintapaineesta lienee tarpeeton. Valintapaineen puuttumisen takia on ihmiskunta nyt geneettisesti kovin monimuotoinen ja kun valintapaine ilmestyy on poolia mistä ammentaa ja populaa jota karsia.

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvää päivää Fullofpasta ja Ano.

FP: Joo, ei sinänsä huolta. Olen aina thnyt sitä, mitä omasta päästä tulee. Enemmän tai vähemmän. Ja juuri siksi tällaiset epätoivon pohjamudat ovat aina ohimeneviä tiloja. Lähinnä tarvitsisin pitkän loman juuri nyt, parin viime viikon aikana en ole oikein päässyt kunnolla rentoutumaan.

Ano: ehkäpä noin. Maalasin tässä yhden pirun seinälle mahdollisimman räikein vedoin. Kirjoitukselle antoi kimmoketta Bruce Charltonin tulkinta kuuluisasta hiirikokeesta, Universumi 25:stä. Paralleelit moderniin yhteiskuntaan ovat silmiinpistävän selkeät. Tietenkään ihmiset eivät ole hiiriä, eikä vertailu yksi yhteen. Mutta tietty totuus tuon kokeen alta paljastuu.

Miten tilanteen voisi sitten ratkaista? Minä en tiedä. Eugeniikkaa on jo kokeiltu ja se johtaa vain pahempaan helvettiin. Ekofasismissa tämä ratkaistaisiin globaalilla puhdistuksella, mutta se on poissujlettua jos haluamme ihmisinä säilyä. Edessä siintää vain huonoja vaihtoehtoja.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä kannattaisi kokeilla jotain rauhoittavia lääkkeitä tai yrttejä, niitähän voi myös kasvattaa parvekkeella/omalla pihallaan jos ei muuten ole varaa. :)

Psyykelääkkeistä: Bentsot, ja proparanol rauhoittaa jonkin verran.

Yrteistä: Nukula, Sitruunamelissa, Siperian Nukula, palloleijonankorva, kaliforniantuliunikko, humala, luhtavuohennokka, rohtorautayrtit, kärsimyskukka ja muut vastaavat toimii teenä tai poltettuna.

Huumeista, kuulemma taikasienet pieniniä annoksina muuttaa aivoja ja luonnetta positiivisempaan suuntaan.

Lauri Stark kirjoitti...

Haha, kiitos vinkeistä :D

Taidan kuitenkin jättää tropit ja muut kepulikonstit väliin. Tämä on jotain, mikä minun on omalla voimallani ratkaistava. Lääkkein ylläpidetty "rauha" olisi vain illuusio.

QroquiusKad kirjoitti...

Ei huolta, et ole mielenvikainen vaan luulet vain olevasi. Oikeasti mielenvikaiset tietävät olevansa täysin järjissään mutta heitä ahdistaa kaikkien kanssaihmisten mielenvikaisuus.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Qroquius Kad.

En sinänsä ole psykoottinen tai vastaavaa, mutta näin vahvat neuroosit ja ahdistus puhuvat muuten selvää kieltään.

Anonyymi kirjoitti...


"Taidan kuitenkin jättää tropit ja muut kepulikonstit väliin. Tämä on jotain, mikä minun on omalla voimallani ratkaistava. Lääkkein ylläpidetty "rauha" olisi vain illuusio."
Joo no tarvi lääkkeitä tai huumeita hommata, mutta kannattaa tutustua tuon listan yrtteihin, niitähän käytetään anyway monissa tee-lajikkeissa ja osa niistä toimii varsin hyvin ja omaa rauhoittamisen ohella tietenkin satoja muitakin terveysvaikutuksia flunssanhoidosta vaikka mihin, etenkin tuoreena. Joten niitten käyttäminen on ihan yleishyödyllistä puuhaa.

Suosittelen etenkin itse kasvattamaan, vaikkapa parvekkeella jos omaa maata ei ole. Jo pelkästään kasvien kasvattaminen itsessään on rentouttavaa. Myös niitten vapottaminen vaporisaattorilla on oikein mukavaa puuhaa.

Japaninhumala, sitruunamelissa, palloleijonankorva, siperian nukula, kaliforniantuliunikko tee toimii 100% varmasti tavalla, joka myös sinua miellyttää, eikä se ole mitään kepulikonsteja sen enempää kuin muutkaan terveelliset elämäntavat.

Lauri Stark kirjoitti...

Kiitoksia neuvoista todellakin, miten ihmiset ovatkaan minulle aina näin kilttejä? Vaikka mitä hourailua tänne tuuttaisin, ei palstalle vittuilevia kommentteja juuri eksy.

Teen suhteen ongelma on se, etten pidä sen mausta. Voihan tosin olla, etten ole vielä maistanut sopivanlaista. Olen kuitenkin ennakkoluuloinen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos ei jaksa kasvattaa itse mitään, niin luontaistuotekaupoista löytyy myös ihan ok tuotteita tuomaan mielenrauhaa, mutta myös lisäämään keskittymistä ym. tämän listan luontaistuotteet on myös yleisterveellisiä ja lisäävät terveyttä ihan joka mittarilla yleisesti.

Tässä reddit ketjussa on niitä hyvin esiteltynä:
https://www.reddit.com/r/Nootropics/comments/33ze40/as_a_5_year_nootropic_enthusiest_here_are_my/

Noista Suomen luontaistuotekaupoissa myydään ainakin Bacopaa, N-acetyl-cystine ja Phosphatidylserine (suomeksi fosfoser memory haulla löytyy) ja Teaiinia. Nuo kaikki on ihan ok tuotteita ja kokeilemisen arvoisia, sanoisin että sinä hyötyisit noista pitkällä käytöllä. Toki jos olet fatalistinen, että jos päätä särkee, "en prkl ala kepulikonsteja käyttämään ja ottamaan aspiriinia" niin mikäs siinä. 8)

Lauri Stark kirjoitti...

Katsotaan, sanoi lääkäri.

Fyysisistä vaivoista en juuri kärsi, päänsärkyäkin tulee lähinnä jos olen nukkunut tai syönyt huonosti eli harvoin. En sano, etten koske yrtteihin tai mihinkään. Mutta tällä hetkellä tuskin olen kokeilemassa, voin varsin hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa kokeilla, itse kun olen blogiasi seurannut jo pari vuotta, niin aika usein tunnut kärsivän lievistä oireista. Juurikin esim. Bacopaa, N-acetyl-cystine ja Phosphatidylserine mitä myydään jokaisessa luontaistuotekaupassa, pitkällä käytöllä saattaisi parantaa elämänlaatuasi huomattavasti, etenkin stressaavissa tilanteissa. Ja nuo kaikki omaa muitakin terveyshyötyjä, joten niitten syöminen on myös yleishyödyllistä muutenkin vaikka loppuelämän ajan (vaikkei edes kärsisi mistään vaivasta). Harmi kun tuo venäläisten tiedemiesten kehittämä Phenibut on vaan reseptilääke, toimisi kuulemma kaikkein parhaiten xD.

Mutta hei, tee itse tutkimusta googlettamalla jos et usko, fakta nyt vaan on, että "olet mitä syöt" ja siinä missä fyysinen keho tarvitsee terveellistä ruokaa ja ravintolisiä ajottain toimiakseen, niin myös mieli tarvitsee "terveellisiä lisäravinteita" toimiakseen kunnolla, etenkin jos se oireilee, niin kuin sinulla. Toki jos haluat jatkossakin haaveilla "veljesi suolestamisesta" ja muista neurooseistasi, niin "I cant fix the stupid"


Lauri Stark kirjoitti...

Uskon vakaasti, että todellinen ongelma on luonteen heikkous eikä kemiallinen epätaspaino. Introverttina myös niin yksinkertainen asia kuin oma rauha ja sen puute vaikuttavat suuresti mieleeni. Deprivaatio siitä saa minut tuntemaan itseni nurkkaan ajatuksi rotaksi ja nostaa agressiivisuutta, ei kemiallinen epätasapaino.

I cant fix the stupid

Why bother, anyway.