Suomalaisen taiteen kylähullu ja nero Jouko Turkka on kuollut. Hän oli kovaotteinen teatteriohjaaja, mutta minulle ennen kaikkea vimmainen kirjailija.
Katso poikani. Tuolla istuu valtiopäivillään Suomen kansa!
Katso nyt, kaikki kuin sukua ja samaa sakkia, kansan valitsema eduskunta:
mainostoimistojen väärentämä pankkien rahoittama paskakasa! Katso mitä toukkia
valkoisin läskein, mitä ryhtiä ja luuloa ja lämmintä paskaa. Tulisi sota ja
tämä porukka joutuisi pitämään kokousta jossakin ladossa! Kuvittele, jokainen
luulisi että mikä sakki vankikarkureita ja huoria täällä on piilossa ja
soittaisi poliisin. Kuka ei purskahtaisi nauruun kun kuulisi että ne ovat
päättäneet jotakin. Nuoko? Tämä Sali ja vahtimestarien tärkeily, taksit ja
kiirehtivät askeleet ovat päättäneet, eivät nämä.
-Jouko Turkka: Selvitys oikeuskanslerille (1984)
5 kommenttia:
Njoo, no Jouko-vainaa oli monellakin tapaa aika extravagantti tapaus, mutta tietynlaisesta tärähtäneisyydestään huolimatta siltikin varsin mielenkiintoinen persoonallisuus. Vähintäänkin häntä saattaa luonnehtia erääksi harvoista meikäläisen yhteiskunnan edes jollakin tapaa aidosti katu-uskottavista toisinajattelijoista, ja tässä voi nähdä ilmeistä sielunsukulaisuutta esim. Juice Leskiseen.
Vähintäänkin voi sanoa, että kumpainenkaan ei pelännyt missään määrin itseensä kohdistuvaa arvostelua (olipa se sitten aiheellista tai ei), joten mistään "kuvien kumartelusta" ei ainakaan voi heitä syyttää. Lähettäisivät nyt melkein 30 vuoden jälkeen "Seitsemän veljestä" uusintana, näin "Impiwaarafriikkinä" tuo kyllä kovasti kiinnostaisi. ;) Kun ei sitä oikein tahdo kirjastoistakaan löytää.
J.Edgar
Hyvää iltapäivää Edgar.
Sanoisin, että hän oli mielenkiintoinen juuri tärähtäneisyytensä vuoksi. Mitään kulmaa ei oltu hiottu pois vaan hän pakotti jokaisen joko nielemään hänet ruotoineen kaikkineen tai sylkemään suustansa ulos. Niin absoluuttisen oman tiensä kulkija, ettei hännenlaisiaan kannata edes yrittää karsinoida vaan hyväksyä sellaisenaan.
Seitsemää veljestä en ole nähnyt, enkä siis muutenkaan hänen elokuviaan tai teatterituotantoaan tunne. Olen lukenut vain kirjoja, jotka kuitenkin ovat mitä maanisinta tykitystä.
Niinhän se usein menee, että juuri ne ominaisuudet, jotka vaikuttavat ärsyttäviltä, provosoivilta, raflaavilta, eksentrisiltä, yms, ovat juuri niitä samoja, jotka tekevät ihmisestä toisaalta hyvin mielenkiintoisen. Särmiä vailla oleva ihminen kun vain on auttamatta niin... tylsä. No, ainakin jos nyt jonkin kohtuuden rajoissa pysytellään, selkeästi luonnehäiriön puolelle menevistä tapauksista on jo sitten aiheellista pysytellä ainakin käsivarren mitan päässä jo ihan omankin turvallisuutensa takia. (On valitettavasti omakohtaista kokemusta muutamastakin tapauksesta, nääs.)
Mutta Jouko oli kyllä tosiaankin sitä ihmistyyppiä, joka käytännössä pakotti ottamaan itseensä jotakin kantaa, oli se siten puolesta tai vastaan, täysin kylmäksi hän ei kyllä ketään jättänyt. Kuten ei Juicekaan. Mutta niinhän sitä sanotaankin, että ainoastaan kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
Jos Juice muuten olisi vielä keskuudessamme, niin olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla miehen näkemyksiä tästä ihan viime vuosien maailmanmenosta. Niin lävitse boheemi kuin olikin, mies inhosi todella syvästi kaikkea kukkahattuilulta ja jeesustelulta vaikuttavaakin, eikä näkemyksiään vähääkään peitellyt. Tai ehkäpä juuri tuo radikaali individualismi (ja assburger?) oli sitten juuri se voima, mikä sai hänet kavahtamaan jo lähtökohtaisesti kaikenlaista laumasieluisuutta ja sen ympärillä luontojaan viihtyviä aivottomuuksia?
"Kun Allah saapuu Tampereelle, se ensin menee vihreisiin", riimitteli Juice jo 90-luvun alkupuolella. Ja kuinkas sitä sitten kävikään... Eipähän tuotakaan biisiä taida ihan hevillä Tuubasta löytyä, niin totta kuin se onkin. Tai juuripa siksi.
Kolmantena mielenkiintoisena "kulttihahmona" voisi mainita myös toimittaja Veikko Ennalan, jonka persoonassa oli myös paljon samaa kuin näissä edellä mainituissa, hyvässä ja huonossa. Tosin tämä 70-luvun skandaalijournalisti taitaa jo olla useimmille lähinnä muinaista historiaa, mikä on ihan ymmärrettävääkin kun miehen poismenostakin on jo kulunut neljännesvuosisata. Mutta kumman iskevältä ja jotenkin aina ajankohtaisilta hänen tekstinsä yhä edelleenkin vaikuttavat, kun erästäkin hänen pakinakokoelmaansa tässä iltana muutamana lehteilin. Tuollaista kuvien kumartelemattomuutta ja "virallisille totuuksille" haistattelua ei ainakaan liian usein tapaa. Ei ennen eikä varsinkaan nykyään, sano.
J.Edgar
Korjaus: Löytyihän se sieltä sittenkin!
https://www.youtube.com/watch?v=hex3fzgWZu4
Ihanan epäkorrektia! :)
Tai ehkäpä juuri tuo radikaali individualismi (ja assburger?) oli sitten juuri se voima, mikä sai hänet kavahtamaan jo lähtökohtaisesti kaikenlaista laumasieluisuutta ja sen ympärillä luontojaan viihtyviä aivottomuuksia?
Leskinen, Turkka ja monet muutkin taiteilijat ovat siitä hyviä, ettei heitä voi typistää jonkin puoluepolitiikan äänitorviksi. He eivät menneet mukaan aikansa sössöstyksiin miltään osin, vaan olivat aitoja individualisteja. Turkka oli kaiketi kommunisti mielipiteiltään, mikä ei kuitenkaan estänyt omistamasta miljoonaomaisuutta pörssiosakkeissa. Tällaiset älyttömyydet olisivat poliitikkojen kohdalla tekopyhyyttä, mutta taiteilijoiden kohdalla katson sen olevan merkki asioiden priorisoinnista; poliittiset mielipiteet ovat sittenkin toissijaisia. Ei turkka myöskään mitään ökyelämää viettänyt, viime vuosinaan kaivoi kiviä kotipihassaan Pirkkalassa.
Veikko Ennala on minulle ennestään tuntematon, nimen olen kyllä kuullut.
Juicen biisi on mainiota pottuilua.
Lähetä kommentti