keskiviikko 24. elokuuta 2016

Eläköön kauneus!



Vaikka eilisilta venähtikin sen takia myöhäiseksi, oli hyvä idea kuunnella "vielä yksi kappale":

The midnight - Vampires

Luoja tuota saksofonia! Laulaja on makuuni liian 2010-lukulainen, mutta moinen on annettavissa anteeksi muuten hyvän musiikillisen annin ansiosta. Äänimaailman, kappaleen nimen ja ylläolevan kuvan innoittamana hahmotin kappaleen päässäni elokuvaksi:

Deadlander (1986): underneath your vision, there's been a battle for ages. Clash of the immortals, children of the night and day. Vampires and elves, once countless in numbers, became near extinction in their wars. Now, in New York 1986, the last two of their kinds are entering the last passion play. The beauty and the beast, for thousands of years they have been hating and loving but never dying. They will dance, they will fight but never kill. They are the only once left, all they have got is each other. Shall this night be the end of aeon-old romance, is it time to lay to rest? Neon lights are flashing and clubs beating while it's raining on the streets of New York City...

Ja hetkeä myöhemmin katsoin artistin oman musiikkivideon, jonka sisältö on melkein kuin omasta fantasiastani. Yliluonnollinen romanssi ja yliviritetty esteettisyys eivät liene sattumaa, tietynlainen musiikki kertoo tietynlaista tarinaa.

Animen, 80-luvun ja saksofonin yhdistelmä luo lähes liian hienon estetiikan ilotulituksen.

6 kommenttia:

Paperinen Puskistahuutelija kirjoitti...

*Kapteeni sillalla!*

"Kieltämättä kiehtovia biisejä, muutaman tässä kuultuani. Tavallaan tunnelmallista, tavallaan ei.
Tämä alleviivasi sitä että kun jokin on ohi, se todella ON ohi, ja kasari...SE. ON. OHI!! Tsiisus vittu että se on muuten ohi !
HAHAHAaaaaaaaaa. Tuo kaikki on niiiiin passé. Niin passé. Vaikka minä ihan tykkäänkin tuollaisesta. Mutta tuollaisen kaman ongelma on se sama kuin modernien aikojen Klassisen Musiikin räpellystenkin; siinä vain leikitään jollain menneellä, piiskaten kuollutta hevosta, josta ei enää irtoa mitään TODELLISTA.
Kiehtovaa kasarimuseokamaa.
Diggaan tuota visuaalisuutta kyllä, nais."

* Kapteeni ei enää kaipaa Kahdeksankymmentäluvulle, ja poistuukin ällistyttävän pirteänä kohti yötä, kohti valmiushyttiä mulkut! Fuck You All! Ty. *

Lauri Stark kirjoitti...

Iltapäivää pensaistahuutelijalle.

josta ei enää irtoa mitään TODELLISTA.

Osunet ehkä jollain tavalla oikeaan. Retrossahan ei ole kyse jonkin aikakauden palauttamisesta sellaisenaan vaan sen myytin vaalimisesta. Se on yritys palata tannehtivasti ajan henkeen tai saada siitä oleellinen kulma esiin. Toki kaikissa kertaustyyleissä on aina tiettyä hengettömyyttä mukana, eivät ne koskaan täysin tavoita alkuperäistä. Iso osa tästäkin synthwave-genrestä on melko yhdentekevää. Oma lukunsa ovat myös kappaleet, jotka yhdistävät vanhaa tyyliä johonkin ennenkuulumattomaan, ne eivät jää koskaan vain pastisseiksi. Esimerkiksi tästä biisistä intoilin joskus keväällä. Kaikki siinä on jotenkin tuttua, mutten kuitenkaan ole kuullut mitään täysin vastaavaa. Kuin yhdistelmä kasarisyntikoita, Nine Inch Nailsia, goottiromantiikkaa ja modernia soundia.

Itsehän pidän 80-luvussa sen tietyistä esteettisistä puolista, en kyseisestä vuosikymmenestä sinällään. Erikoinen sekoitus hienoja asioita ja silkkaa mauttomuutta.

Allaspalo kirjoitti...

Kahdeksankytluku...
Olihan varmaan ihan mukavaa ennen sitä lamaa, jonka keskelle me synnyttiin vai mitä Korppi.

Klaus Nomi, kaikki olleelinen kasarissa. En normaalisti pidä artisteista jotka laittavat ulkonäön musan edelle, mutta Klau was The Man.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Allaspalo.

Vaikka synnyin keskelle lamaa, en tullut siitä tietoiseksi kuin historiankirjoista. Perheeni ei ollut rikas, mutta vanhempani pysyivät työnsyrjässä kiinni ja olivat ostaneet edullisen asunnon juuri syntymäni aikoihin. Lama ei siis arjessamme tuntunut, olimme onnekkaita.

Klaus Nomi on niitä juttuja, jotka menevät yli hilseeni. Oliko kyseessä tosissaan oleva artisti vai iso vitsi?


Allaspalo kirjoitti...

"Oliko kyseessä tosissaan oleva artisti vai iso vitsi?"

Noo herra Nomi myönsi itsekin olevansa vain yksinkertainen mies.

Hänellä samoin kuin lady Gagan tavaramerkkiin kuului näyttäyvät ja eh oudot esiintymisasut. Molemmilla on myös upea ääni, mutta tärkeä ero on siinä että hra Nomi veti performanssinsa aina läpi ns. hyvällä maulla ilman turhaa perseen keikutusta ja seksillä myyntiä. Jotain mitä leidy Kakkasta ei voi sanoa. Tai monesta muustakaan nykyajan bimbosta.

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Allaspalo.

Nomin musavideo saa hymyn naamalleni, ei oikein tiedä katsooko Monty Pythonin sketsinumeroa :D

Lady Gaga on artisti, jolla korostuvat ulkomusiikilliset tekijät vähintään yhtä paljon kuin tuotettu audio. Hänen visuaalinen estetiikkansa on jotain, jota vierastan paljon vaikka joistakin biisestiä sinällään pidänkin. Enkä vierasta sitä seksuaalisuuden vuoksi vaan sen rumuuden vuoksi.