PS. Tämä on 313 postaus.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Kurjuuksien kurjuus
Voi vittu, surkeuksien surkeus. Voi itku, voi murhe. Vitun lätkäfinaali, vitun hopea, äsh ennen, äsh nyt ja äsh iät kaiket. Voi murheen murhetta, on mieli maassa.
Patrik Laine (yllä kuvassa), ikä 18 vuotta ja tehot 7+5; palkittiin turnauksen parhaana pelaajana. Tästä on tie vain ylöspäin, joku toinen kerta uudestaan.
PS. Tämä on 313 postaus.
PS. Tämä on 313 postaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Parempi voitti, ei edes jäänyt jossiteltavaa.
Vituttaisi paljon enemmän jos peli olisi hävitty leijonien täydellisen dominoinnin jälkeen, mutta näin ei käynyt. Kanada oli läpi koko pelin hallitseva osapuoli, otti leojonien pakeilta ajan ja tilan pois. Suomen pelinrakentelu ei toiminut ja joukkue oli jopa minuutin kerrallaan pesukoneessa omassa päässä. Tämä vei hyökkäyksistä terän.
Leijonien saamat maalipaikat oli laskettavissa yhden käden sormilla. Se harvoin riittää Kanadaa vastaan.
Naulan kantaan Juho, ei siinä jäänyt kahta sanaa.
Todella antiklimaattinen finaali, jäätävän huono peli leijonilta. Sanotaan sekin tosin, ettei Kanadakaan päässyt vaarallisille paikoille sen enempää kuin Suomi. Hekään eivät pelanneet lähimainkaan parhaimmillaan, eivät he muuten olisi tehneet vain yhtä maalia (viimeisen sekunnin laukausta tyhjiin ei lasketa). Mutta he täydellisesti hyydyttivät suomalaisten pelin; aggressiivisella karvauksella estivät pelin avaamisen ja pitivät kiekkoa Suomen kulmauksissa. Joka kerta he olivat ensimmäisenä rännikiekoissa niin omassa kuin Suomen päädyssä. Suomi taas karvasi muutamia hetkiä lukuunottamatta varsin laiskasti ja hävisi tärkeitä aloituksia hyökkäyspäädyssä.
Kyllä on surku, että näin huono peli sattui finaaliin. Tältä joukkueelta oli lupa odottaa enemmän, se oli nin hyvä kuin oli MM-kisoihin mahdollista saada. Koivu, Granlund, Barkov, Jokinen, Komarov ja junnut eli Laine ja Aho. Mikä tärkeintä, Suomen joukkue toimi leveällä rintamalla vailla heikkoa lenkkiä. Missään vaiheessa ei oltu vain yhden ketjun varassa. Näin siinä kuitenkin vain kävi, jälleen kerran. Katse siis syksyn World Cupia kohden.
Jäipäs.... No, jos lasketaan nuo sinivalkoiset lasit pois silmiltä niin.... no eihän siinä ollut mitään tehtävissä :(
Juuripa noin kuin KoO tuossa kirjoitit.
Kurjuuksien kurjuus... mutta ei tästä niin suurta traumaa jää kuin Tor.... enpä kirjoita loppuun, jos joku vaikka on jo unohtanut sen kauheuden niin suotakoon se hälle.
Torinon finaali oli todellakin katkerin paikka ja eräässä kirjoituksessani listasinkin sen pahimmaksi jääkiekkomuistokseni. Se oli kuitenkin hyvää kiekkoa ja Suomi taisteli. Äärimmäisen tasaisessa kamppailussa Ruotsi vei kuin veikin pidemmän korren, mutta loppuun asti kamppailtiin. Tämänkertainen finaali oli tympeää katsottavaa kaikilta osin; ei Kanadankaan peli missään nimessä kaunista ollut.
Ainaisen negailun sijaan voitaisiin puhua välillä iloisista muistoista.
1995. MM-kisat järjestää Ruotsi. Suomen joukkuetta valmentaa ruotsalainen Curt Lindström. Eka ottelu meni penkin alle, mutta sitten peli ailkoi kulkea kuin unelma ja finaalissa kaatui isäntämaa 4-1.
1998. Suomen miesten maajoukkue on voittanut vain 2 pelaamistaan 12 finaaliottelusta (MM, olympialaiset ja World cup). Pikkuleijonilla vastaava saldo on 3/4. Vuonna 1998 saavutettu jatkoaikavoitto Venäjää vastaan oli niistä ensimmäinen. Erityisen makeaksi voiton teki se, että turnaus pelattiin kotimaassa. Voiton varmistuttua Suomen maalivahdin äiti alkoi itkeä katsomossa. Se ei mennyt ollenkaan 7-vuotiaan Juhon jakeluun.
2007. Kisaisäntä on aina hauska voittaa pudotuspeleissä. KOIVU LYÖ SUOMEN FINAALIIN! Tuo ottelu oli todellinen Talvisodan tapainen selviytymistaistelu. Venäläisten ilmeet voittomaalin jälkeen olivat luokkaa priceless.
2011. 1995 mestariidesta en muista paljoakaan, mutta tämä jäi erittäin hyvin mieleen. Ja vastassa taas kerran Ruotsi.
2014. Mikään ei voita isäntämaan lyömistä finaalissa, aye? Muistan edelleen kuinka Malmön areena hiljeni Rassen JATKOAIKA maalin jälkeen. Pari kuukautta myöhemmin Sotshin olympialaisissa lähetettiin isäntämaa puolivälierissä lauluun suvereenilla esityksellä. 3-1 tulos ei tee oikeutta sille, kuinka täydellisesti se peli oli Suomen hyppysissä.
2016. Turnausmuotoisten kisojen aikana pikkuleijonat ovat voittaneet kolme finaalia neljästä, kaikki jatkoajalla ja kaksi vieläpä kotikisoissa. Venäjä tuli pari sekuntia ennen loppua tasoihin, mutta Kasperi Kapanen pyöräytti vanhanaikaisella ratkaisun vain parin minuutin jatkoajan jälkeen. Ja areena räjähti.
Iltaa Juho. Oletko lukenut ajatuksiani, kun olet kirjoittanut täsmälleen samaan aikaan kommenttiasi kun aloin kirjoittamaan omaa uutta postaustani. Näin kommenttisi siis vasta tekstini valmistuttua.
Olemme näemmä samaa mieltä monista Suomen voitoista. 95 ja 98 kisoja en muista, sillä tuskin edes kiekkoa silloin seurasin. Mutta 07, 11 ja 16 ovat itsellekin niitä isoimpia merkkipaaluja. Muutkin maintsemasi voitot ovat myös erittäin makeita, erityisesti Sothsin puolivälierä Venäjää vastaan.
Vuoden 07 venäläispelaajien ilmeet olivat totisesti näkemisen arvoisia, Ovetshkinin pidellessä kypäräänsä ja Malkinin tapittaessa tyhjyyteen. Ja ilmeistä puheen ollen, ei kannata unohtaa ruotsalaisfanien nyrpeämpääkin nyrpeämpiä naamoja vuonna 2011 :D Ai että, se oli mannaa. Ruostsalaisia en osaa sääliä, en ainakaan kun on jääkiekosta kyse.
Kanada on maailman paras jääkiekkomaa ja pelaajien taso on aivan uskomaton. Kanadan puolustuspeli oli aivan uskomattoman tarkkaa. Kanadan voittaminen edellyttää Suomen pelaajilta ihan täydellistä onnistumista pelkkä hyvä suoritus ei riitä. Ehkä pientä onneakin jäähyjen tai pomppukiekkojen suhteen.
Eipä silti kyllä Suomi taisteli hyvin siitä kertoo sekin, että tilanne oli vain 0-1 siinä vaiheessa kun maalivahti otettiin pois. Suomen taso on myös noussut kyllä Suomi alkaa olla ihan säännöllisesti sijoilla 2-3 mm-kisoissa. Ruotsi ja Tsekit taas ovat tippuneet tasossa.
Terve Anonyymi.
Suomi pärjää hyvin, siitä ei ole epäilystä. Kanadakaan ei ole ylivoimainen vastustaja, vaan voitettavissa. Oleellinen huomio on, etteivät he tehneet käytännössä yhtä maalia enempää, sillä he taktikoiden pyrkivät pitämään kiekon vain kulmauksissa ja sillä hyydyttämään Suomen peliä. Jälkimmäisessä he onnistuivatkin, mutta pidemmän päälle ei sillä turnauksia tulla vastaisuudessa voittamaan. jos Suomi olisi painanut täydellä höngällä puolustuspäässään ja karvannut toisessa päädyssä, jälki olisi ollut toisenlaista.
Myönnetään, ketuttaahan tuo finaalitappio. Näin Tapparan-miehenä harmittaa ettei P. Laine voittanut MM-kultaa (toki hänelläkin oli tilaisuutensa matsissa). Ehkä liikaa toivottu? Mutta Kanada oli oppinut alkusarjan ottelusta Suomea vastaan, he eivät enää toistaneet samoja virheitä. Mielestäni olisi ollut vääryys jos Suomi olisi tasoittanut ja sitten voittanut jatkoerässä tai rankkareilla MM-kultaa. Kyllä se Kanada niin vei tuota finaalia ja hallitsi järkevällä taktiikallansa peliä ettei pahemmasta väliä, kaunista katseltavaa se ei tosin ollut mutta niin tehokasta. Kaikki kunnia heille!
Eräs heidän lempipelaajistani kautta aikain on Phil Esposito ja Itänaapurin puolelta tietenkin se legendaarinen maalivahti Vjatseslav Tretjak. Heh, on noi kyrilliset niin hienoa katseltavaa ja pelipaidoissa oli lyhyesti ja ytimekkäästi CCCP! Ei ollut Suomelle paha rasti jos tuli Izvestija-turnauksessa pataan 6-1 tai "vain" 5-0. Rumempiakin lukuja tuli taululle, kun Itänaapuri oikein innostui pelipäälle.
Tässä valossa Suomen voitto Naganon 1998 olympialaisten pronssiottelusta Kanadaa vastaan on yksi suurimpia urotekoja. Varsinkin kun Suomi joutui pelaamaan 2 minuuttia viidellä kolmea vastaan alivoimaa, eikä edes Kanada tee siitä maaleja! Heillä oli joukkueessa sentään pelimiehinä mm. Wayne Gretzky, Eric Lindros, Al MacInnis ja Patrick Roy. Heh, ja Suomi-pojat antoivat heille pataan (ilman Selännettä).
Toki, se välierä Venäjää vastaan ryssittiin kunnolla, kiitokset siitä Pavel Bure'lle. Suomi oli pitkään pelissä mukana, kunnes tämä kaveri latoi 4 maalia (muistaakseni) läpiajoista. Heh, ihaninta tosin oli voittaa Ruotsi maalin erolla puolivälierässä (ja lukea seuraavana päivänä Aftonbladet'ia), ja heidän maalivahtina oli muuan Tommy Salo ja hyökkääjinä sentään mm. Mats Sundin ja Peter Forsberg.
No, täällä lahden eteläpuolella ei liene ihme jotta me kannustetaan Leo Komarovia :-). Vaikka mies ei maaleilla loista, niin hänen pelilliset ansiot ovat ihan jossain muualla, kuten vastustajan ärsyttämisessä. World Cupista sitten kuittaus, tosin Puljujärven olisivat voineet ottaa joukkueeseen mukaan...
Jep, se Granlundin ilmaveivi 2011 oli jotain uskomattoman ja hämmästyttävän välimaastosta, ja venäläispelaajien kehonkielestä oli tuolloin luettavissa ns. lievän kenttäketutuksen merkit. Syöhän se hieman miestä, kun tuollainen maali tehdään tiukassa ottelussa, eikä itse saa mistään sisään!
- Soomepois Eestist -
Tervehdys Soomepois.
Kanada pani Suomen kanveesiin, mutta edelleen sanon että koko matsi oli paskaa kiekkoa. Kulmissa hieromista ja laukauksia hunoilta sektoreilta. Vertaa esimerkiksi viimevuotiseen finaaliin, jossa Kanada höykytti Venäjää mutta viihdyttävämmällä pelillä.
Izvestija-turnauksen ajoista ollaan onneksi päästy eteenpäin ja Suomi kykenee haastamaan minkä tahansa huippumaan. Naganonkin kisoissa Ruotsin ja Kanadan tähdet lähetettiin kotiin ilman mitaleita ja senkin jälkeen. Sothsissa Venäjä ja USA jäivät puille paljaille.
Toki, se välierä Venäjää vastaan ryssittiin kunnolla, kiitokset siitä Pavel Bure'lle. Suomi oli pitkään pelissä mukana, kunnes tämä kaveri latoi 4 maalia (muistaakseni) läpiajoista.
Korjaan, 5 maalia. Näitä otteluja en aikoinaan nähnyt, kun olin aika pieni, mutta jälkikäteen olen videoilta katsellut. Omista virheistä sakotettiin raskaimman mukaan.
Komarov on kova pelaaja kaikin puolin. Osaa tarpeen tullen maalejakin iskeä, on sitkeääkin sitkeämpi työmyyrä sekä osaa tosiaan lämmittää vastustajia. Parempi versio Jarkko Ruudusta, joka myös hiillosti vastustajaa, mutta hankkia myös itselleen kosolti jäähyjä.
Lähetä kommentti