maanantai 24. syyskuuta 2018

Elän kuin ruhtinas


Kun asiaa tajuaa pysähtyä ajattelemaan, huomaa ettei minulta puutu mitään. Katto pään päällä, lämmitys, vaatteita, ruokaa, vettä, sänky, puhtaat lakanat, kalusteita, jätevesiputket, sähköt, eristys ja siinä vasta välttämättömimmät. On viihde-elektroniikkaa, soittimia, naapurustossa ei ole etnistä värinää ja luontoa avautuu heti makuuhuoneen ikkunasta. On perhe, on sukua, on ystäviä. On neljä vuodenaikaa, ei maanjäristyksiä taikka tulivuoria, ei malariaa eikä tropiikkia.

Saatavilla on kaikki haluamani kirjat ja ilmaiseksi; tarvitsee vain kävellä kirjastoon. Tieto on ulottuvillani, minun tarvitsee vain etsiä. Historian myötä kumuloitunut viisaus ja filosofia ovat kansien välissä ja klikkausten päässä. Nähtävillä on haluamani elokuvat, kuultavana haluamani musiikki. Voin katsella kaiken ihmiskunnan taidetta ja hankkia sitä julisteiksi seinälle. On pelejä, on urheilua ja Suomi maailmankartalla. Turuilla ja toreilla näen pökerryttävää naiskauneutta, kovalevylle voi tallentaa loput.

Minulla on kymmenen sormea ja kymmenen varvasta, näen kahdella silmällä ja kuulen kahdella korvalla. Haistan ja maistan, on minulla myös tuntoaisti. Sisäelimeni toimivat, sydämeni lyö. Veri virtaa esteettä ja aivoni raksuttavat, vain muutama mutteri on löysällä. Minulla oli lapsuus ja nuoruus, minä hengitän. Vailla ajatusta ja vaivaa rintani kohoaa ja laskee ilman puhaltaessa edestakaisin.

Elän ylellisemmin kuin muinaisajan ruhtinaat, Italian Medicit vihertyisivät kateudesta. Edes he eivät voineet nähdä, kuulla ja tuntea kaikkea sitä kauneutta, jota saan ihailla. Kestoahdistunut neurootikko vain unohtaa näitä perusasioita. Niistä tulee niin itsestäänselviä, ettei muista kaikkea arvostaa. Liian usein kunnioitus herää vasta poismenon myötä. Mutta seesteisyyden hetkinä valaistuu ja havaitsee suoranaisia ihmeitä. Hana ja vesi, kylmää juotavaa? Kiehtovaa.

Joka päivä tulisi muistuttaa kaikesta, mitä on. Kiittää kaikesta mitä on. Siihen pyrin rukouksissani.

12 kommenttia:

Viilipytty kirjoitti...

Tekstisi innosti minut kuuntelemaan Tapio Rautavaaran "En päivääkään vaihtaisi pois"-laulun (https://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc). Laulussa ja tekstissäsi on asennetta, jota toivoisin itsessäni olevan enemmän.

Ihminen, kuten kaikki olennot, on perusluonteeltaan tyytymätön. Hän haluaa enemmän ja parempaa riippumatta absoluuttisesta tasosta, koska geenit on ohjelmoitu siten. (Lähinnä autuasta tilaa elävät elämänsä ehtoolla olevat, jotka eivät enää jaksa haluta enempää.) Geneettisessä taistelussa ovat menestyneet vain ne, jotka aggressiivisimmin lisääntyvät. Luonnossa toimi tasapaino pitkään, kunnes geneettinen taistelu loi yliälykkään ihmisen, joka ryhtyi teollisessa mittakaavassa tuottamaan itselleen materiaalista hyvää ja parempia selviytymismahdollisuuksia. Kuolemalle pitäisi antaa suuri kiitos siitä, että se takaa tulevaisuuden nykyisten eläväisten kaukaisille jälkeläisille.

Niinpä en usko, että Medicit olisivat pitkään tyytyväisiä sinun elinmukavuuksiisi. Korkealla ihmisten tarvehierarkiassa on korkea sosiaalinen status. He alkaisivat hyvin nopeasti kaivata ympärilleen palvelijoita, nöyristelijöitä ja ilotyttöjä. Itse asiassa he saattaisivat pitää sellaisia arvokkaampina kuin nykyajan mukavuuksia, joita voi jäljitellä vaivannäöllä, jota he eivät joutuisi näkemään.

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Viilipytty.

Ihminen, kuten kaikki olennot, on perusluonteeltaan tyytymätön. Hän haluaa enemmän ja parempaa riippumatta absoluuttisesta tasosta, koska geenit on ohjelmoitu siten.

Näinhän se on. Minullakin on kunnianhimoa, mutta se ei niinkään kohdistu elämäni materiaaliseen tasoon. Minulla on suunnilleen kaikki, mitä tarvitsen. Tietysti ostaisin sadantuhannen euron edestä syntetisaatttoreita, jos voisin. Mutta se ei ole tulenpalava tarve ja toteutuu, jos on toteutuakseen. Sen sijaan tahtoisin saada kirjoja kirjoitetuksi.

He alkaisivat hyvin nopeasti kaivata ympärilleen palvelijoita, nöyristelijöitä ja ilotyttöjä.

Ilotyttöjä kyllä minäkin kaipaan joka päivä. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja rajoituksiensa kanssa on elettävä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Olipa varsin hyvä kirjoitus. Ei tarvitse suinkaan mennä Medicien aikaan vaan suomalaiset kartanonherratkin aikanaan elivät osaltaan köyhemmin kuin tavallinen Taavitsainen nykyisin. Kylmä ja lämmin vesi hanasta. Keskuslämmitys. Jääkaappi. Pakastin. Säilykkeet ja supermarket. Tietokone (vad för helvete är tietokone, olisi kartanonherra tuuminut), auto, joko oma tai julkinen tai sitten junaliikenne (tätäkin olisi kartanonherra ihmetellyt). Ja yleensäkin sähkö, joka takaa nykyisen elintason. Tietyllä lailla köyhempänä elettiin jopa 1970-luvulla (ainakin kaiken viihde-elektroniikan ja muun ylimääräisen tasolla) vaikken sitä aikaa sinänsä köyhäksi mielläkään. Ja eihän se sitä ollutkaan. Lisääntyneen elintason myötä tietysti inhimillinen ahneus lisääntyy. Ehkä ei kannata vaatia lisää, vaan pyrkiä säilyttämään se, mitä on saatu. Jota itse asiassa sekä sosiaali- että terveyspuolella on alettu purkamaan.

Mukavaa syksyn jatkoa sinulle.

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvää iltaa Yrjö.

Siinä tuli oiva lista lisäyksiä. Kun jälleen pysähtyy ajattelemaan, löytyy aina vain enemmän kaikkea kivaa. Ei mene edes päivää siinä, jos tahtoo matkustaa toiselle puolelle Suomea. Kauan sitten moisiin reissuihin meni kenties viikkoja. Naapuripitäjän sukulaistenkaan luo ei vienyt pikatietä.

Hyvä kommentti joka tapauksessa ja panee miettimään, missä menee mielekkään elintason raja. Eli missä kohtaa on homma valmis, niin että kaikki sen jälkeen tuleva on ylimääräistä; ei välttämättä haitallista, mutta ylimääräistä yhtä kaikki.

QroquiusKad kirjoitti...

Et sinä taida oikeasti mitään ilotyttöjä kaivata. Olen sen verran usein ja yksityskohtaisesti neuvonut, mistä niitä saa ja miten menetellä.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Qroquius.

No, ilotyttöjä ja ilotyttöjä. Naisia! Perseitä ja tissejä!

Anonyymi kirjoitti...

Sekin kertoo aikapaljon elintasosta, kun Brittiläisestä tutkimuksessa nuoriso piti tärkeämpänä toimivaa nettiyhteyttä kuin puhdasta juomavettä ..

-jpt-

Lauri Stark kirjoitti...

Tervehdys jpt.

Noo, kyllä täälläkin päässä tulee kirottua pätkivää nettiyhteyttä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta prioriteetit jooh...

Anonyymi kirjoitti...

Jumalauta että oli hyvä teksti. Itse olen tietyssä mielessä tehnyt samat havainnot jo aiemmin, mutta tarvittiin intti, ennen kuin ymmärsin ne todella, tai sisäistin tunnetasolla.

Nykyajassa on paljon pielessä, mutta olen siitä huolimatta sitä mieltä, että elämme ihan oikeasti ihmiskunnan parasta aikaa tähän asti. En rupea luettelemaan esimerkkejä, koska sanoit jo aika lailla kaiken, mitä minä olisin sanonut. Samaistun muuten hyvin vahvasti kokemukseesi kauneudesta: rakastan sitä, ja näen ja koen sitä joka päivä, niin moninaisissa muodoissa.

Päädyin tässä ajattelemaan pessimismiä, joka paikoitellen tuntuu vaivaavan kansallismielisiä. Uhat on toki syytä ottaa vakavasti, mutta tappiomielialaan ei ole mitään syytä. Länsimainen sivilisaatio ja kristinusko ovat kohdanneet paljon suurempiakin vihollisia ja aina selviytyneet loppujen lopuksi voittajina.

Mietitäänpä nyt oikeasti: kuten olet itsekin kirjoittanut, sai kristinusko alkunsa yhdestätoista pelokkaasta miehestä vastassaan eräs maailmanhistorian mahtavimmista imperiumeista kovimmassa iskussaan, käsittämätön määrä muita, paljon suurempia uskontoja. Kristikunnan synnyttyä on idästä vyörynyt monenmoista valloittajaa: hunnien piti olla voittamattomia ja kaiken loppu, sitten mongolien. Siinä välissä yrittivät arabit, turhaan. Turkkilaiset yrittivät sitten, ja musertavasta miesylivoimastaan huolimatta nilkuttivat kaksi kertaa totaalisesti piestyinä Wienin porteilta takaisin itään. Vähän myöhemmin nousi kaksi ehkä historian kammottavinta murhaideologiaa, kansallissosialismi ja kommunismi. Molempien piti olla pysäyttämättömiä voimia, mutta molemmat sortuivat.

Joskus on niinkin, että tosiasioita miettiessä tuleekin parempi mieli.

-Eräs

Lauri Stark kirjoitti...

Tervehdys Eräs ja kiitoksia kommentistasi.

Itse olen tietyssä mielessä tehnyt samat havainnot jo aiemmin, mutta tarvittiin intti, ennen kuin ymmärsin ne todella, tai sisäistin tunnetasolla.

Intissä oppi arvostamaan ainakin kuivia vaatteita ja sähkölämmitystä. Ja sisävessaa. Vaikka mitä.

Nykyajassa on paljon pielessä, mutta olen siitä huolimatta sitä mieltä, että elämme ihan oikeasti ihmiskunnan parasta aikaa tähän asti.

Tästä en olisi niinkään varma. Materiaalisten mukavuuksien kannalta eittämättä, vaan entäpä henkisen kypsyyden? Uskoisin, että olemme enemmän impulssiemme armoilla kuin kenties koskaan. Rikostilastot puhuvat tätä vastaan, mutta kenties syynä on lähinnä passivoivat mukavuudet eikä niinkään sisäinen kehitys. Ehkäpä ajastamme voisi sanoa, kuten Charles Dickens kirjassaan: It was the best of times, it was the worst of times.

Kommenttisi jälkiosa osuu naulan kantaan, ei melkein vaan aivan justiinsa.

Anonyymi kirjoitti...

Kappas, en näemmä olekaan ainoa yökukkuja :D

Mietin tuota mitä sanoit nykyajasta. Minä en ole kriminologi enkä edes niin asiantunteva amatööri, että katsoisin olevani pätevä sanomaan rikosasiaan mitään. Mutta henkisestä kypsyydestä...en ole aivan varma siitä, että materiaalinen mukavuus väistämättä johtaisi impulssikontrollittomuuteen taikka henkiseen laiskuuteen. Siitä ei ole epäilystäkään, että liiallinen nautintoihin uppoutuminen taikka kaikenlainen epämukavuuden puuttuminen on tuhoisaa, mutta missä määrin peruspulliaisen elämä nykyään on sitä? Asiaa voi ajatella myös siltä kantilta, että kun ei tarvitse tehdä aamusta iltaan töitä vain pysyäkseen hengissä, on aikaa ja voimia keskittyä myös itsensä kehittämiseen ynnä muuhun hyödylliseen.

Kääntäen, en myöskään usko että elintason putoaminen johtaisi minkäänlaiseen henkiseen kasvuun. Ajateltakoon vaikka jotain kolmannen maailman maita - en tosin ole itse käynyt sellaisessa ja joudun perustamaan arvioni pelkkään mutuun, mutta en oikein jaksa uskoa jonkin Zimbabwen olevan mikään ideaaliyhteiskunta mitä tulee paikallisten ihmisten henkiseen kypsyyteen. Esimerkki on toki kärjistetty, mutta olen silti kallellani siihen, että nyky-yhteiskunta on kuitenkin ihmiselle paras mahdollinen paikka henkiseen kasvuun - edellytyksenä vain on, että sitä pitää itse haluta.

-Eräs

Lauri Stark kirjoitti...

Asiaa voi noinkin ajatella. Nykyaikana mahdollisuudet vaikkapa tiedonhankintaan ovat ennennäkemättömät, mutta käytetäänkö niitä juuri? Ateismi on yleisempää kuin koskaan, mikä osoittaa ihmisten hukanneen prioriteettinsa. Missä määrin tämä on sitten seurausta mukavuuksista eikä niinkään ideologisista valinnoista, en tiedä.