sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Esittäytyminen

Olen parikymppinen historiaa opiskeleva mies, joka on ajanut itsensä kiipeliin. Opiskelut ovat menneet päin persettä, enkä ole viimeiseen pariin vuoteen saanut mitään tähdellistä aikaan. Olen tuntenut itseni lähinnä loiseksi, jonka perusteet olemassaololleen alkavat olla vähissä. Syy tilanteeseeni löytyy siis itsestäni ja laiskuudestani. Laiskuus. Jos kuolemansynneisä puhutaan, se olisi ehdottomasti omani. Joka tapauksessa tilanne on se, että olen tosissani joutunut miettimään vetääkö sitä itsensä saman tien vessanpöntöstä alas, vai yrittäisinkö ottaa siitä kuuluisasta niskasta kiinni?

Mutta on sitä hyviäkin uutisia! Olen saamassa ensimmäistä kertaa elämässäni kesätöitä! Ai että, olen niin iloinen, ja työt vieläpä liittyvät opintoihini, joten ei sen pitäisi olla aivan hyödytöntä tekemistä. Niin, ei ole toki  parikymppiselle miehelle mairittelevaa saada kesätöitä vasta tässä iässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Mitäpä muuta minusta olisi syytä tietää? Tai no, onko nyt syytä tietää mitään, helvettiäkö minäkin tänne kirjoitan. Pakko sitä kuitenkin johonkin on, muuten pää räjähtää. Mutta siis, ehkäpä olennaisin minua määrittävä tekijä on eskapismi. Olen aina viettänyt isoimman osan elämästäni omissa maailmoissani ja tulen varmaankin aina viettämään. Tässä ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että maailma olisi mielesäni niin ahdistava, että sitä tulee paeta. Vaan siitä, että näin vain on. Uneksiminen ja fantasiamaailmoissa liitely on tapa, jolla elän. Mielikuvituksen kautta voi toki paetakin arkisen maailman huolia tai tuottaa korviketta erinäisille puutteille. Mutta tärkein syy päänsisäiselle haaveilulle on aina ollut se haaveilu itsessään, ei sitä oikein muuten voi selittää. On sinänsä hyvä asia, ettei kovin moni ihminen ole kaltaiseni pilvissä elävä passivisti, eihän tästä touhusta tulisi muuten hevosenpilluakaan.

Ultimaattisena toiveenani on joka tapauksessa tulla kirjailijaksi. Jotakin, jota olen halunnut 11-vuotiaasta asti, kun luin Taru Sormusten Herrasta -kirjan ensimmäistä kertaa. Tiedän kyllä, että mahdollisuudet päästä kirjoillaan itsensä elättäväksi kirjailijaksi ovat Suomessa olemattomat. Siksi minun lienee pakko vielä työskennellä kirjoittamisen ohella. Kunhan pääsisin ensin ulos tästä yliopistoksi kutsutusta rotanloukusta, niin voisin sitten sitäkin miettiä oikeasti ajankohtaisena asiana.

Poliittisilta kannoiltani olen konservatiivinen nationalisti. Koska konservatiivi-sana on toisaalta monin tavoin pilaantunut, suosin traditionalisti-nimitystä. "Taantumuksellinen" kuvaa sekin mielipiteitäni suht hyvin, mutta näistä lisää joskus toiste.

Mitä muuta? Tietysti rakastan kaikkea kaunista. Musiikkia, maalauksia, kirjoja, kauniita sanoja, luontoa, kesän sateita, elokuvia, värejä, naisia...joo kyllä, naisia! Jumaloin naiskauneutta. Heistä löytyvä kauneus on upeimmillaan niin pakahduttavaa, että se ihan sattuu. Mutten ainoastaan palvo heidän kauneuttaan. Janoan myös heidän kosketustaan, joka tällaiselle naista saamattomalle kaverille on erityisen mieltä kutkuttava asia. Ollapa paijattavana. Ja paijata.

Täältä tähän tällä erää.

2 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Sieg heil.
Kannattaa johonkin avautua. Itse olisin räjähtänyt jo ajat sitten, jos en olisi säännöllisesti kirjoittanut ajatuksia ja fiiliksiä, vaikka sitten vaan Wordissä itselleni. Kivempaa tosin, jos joku kuulee.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Heil Heinrich Himmler o/

Jess, kirjoittaminen on paras tapa nimenomaan jäsentää ajatuksiaan ja vihan tunteita. Tämä blogi olkoon paikka sille, kuten myös se toinen blogi...