Tässä toinen perättäinen röyhtäykseni Sarastukseen, aiheena eksotiikka ja rasismi liberaalin systeemin sisäisenä ristiriitana:
Sama systeemi, joka affirmoi toiseuden mutta sallii vain myönteiset tunteet sitä kohtaan, mahdollistaa laajamittaisen, joskin tukahdutetun rasismin.
4 kommenttia:
Tämä oli ytimekkäämpi ja jäsentyneempi kuin edellinen, mutta sitä vaivasi sama puute:
liikaa sanoja sanomaan nähden.
Muuten varsin hyvä.
Päivää.
Liikaa sanoja? Ja omasta mielestäni tämä jäi liiankin lyhyeksi :p
Ei se todellakaan jäänyt liian lyhyeksi sisältöön nähden. Sinulla on lievänä puutteena sanoa asia turhan monella sanalla turhan monessa lauseessa.
Lue ihmeessä kirjoituksesi uudestaan tästä näkökulmasta ja pohdi, etteikö sittenkään lauserakenteissa ja niiden määrässä olisi karsittavaa:
tuossakin kun sama asia toistettiin peräkkäin monta kertaa perättäisissä lauseissa.
Ehkä tää on tekstuaalista neuroottisuuttani. Tahtomattakin yritän takoa asian lukijan kalloon, kun teen sitä usein itsellenikni.
Lähetä kommentti